Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Traktorijärkeä ja elämänterveyttä

Jospa tehtäisiin näin: Istahdetaan nojaamaan omenapuuta vasten. Rungon uurteet aistii iholla puuvillapaidan läpi. Haviseeko tuulenvire kellastuvissa lehdissä? Putoaako hatulle omena? Puutiainenko ehkä säärtä kapuaa? Nojataan vain. Nyt sopii antaa sanan vaeltaa pään sisällä, silmäillä onkaloihin, huudella kysyvästi. Traktorijärki. Sana kuuluu pohjalaissyntyiselle fysioterapeutille, taijin opettaja Susanna Aggelle, jonka lapsuusmuistoissa on heinäseipäitä ja traktoriajeluita. Traktorijärki voisi tarkoittaa kankeata juoksua, vastaavasti kuin Volvoa nimitetään traktoriksi. Agge taitaa kuitenkin tarkoittaa jotakin maalaisjärjen tapaista. Mutta ei koeteta kahlita sanaa. Edustusyöpaita. Sen sanoo toinen taiji-opettaja, vaatetusartesaani Anne Lamminpää, jonka mielestä jokaisella pitäisi olla sellainen. Millaisessa maailmassa pukeudutaan edustusyöpaitaan? Assosiaatioita herättelevät myös uudistusompelu, tiikeriasenne tai epähyvinvointi. Riittää, kun sana avaa oven, jopa monta. Niistä ei ole pakko astua sisään, kurkkaaminen riittää. Entä elämänterveys? Omenapuuhun nojaaminen on elämänterveyttä. Esimerkiksi. Runoilija Harri Nordell julkaisi uuden runokokoelman ”Hajo”. Pidin hänen aiemmista runoistaan, koska niissä on uussanoista ommeltuja lauseita, jotka eivät aivan anna itseään kiinni. ”Kulorastas,/ itkevien laulaja/ päivän katoamisriemussa/ kuka sinulle puhuu” (Sanaliekki äänettömyydessä). Aiemmin minua kiehtoi lähelle-vaan-ei-aivan-perille pääseminen, nykyään vähemmän. Ihmisen kanssa sellaisessa tulee jano, älylliseen peliin taasen turhautuu. Runoilijan tarkoitusperiä – jos niitä on – en tiedä enkä arvaile. Puolalaiseen aforistikkoon Stanislaw Jerzy Leciin voi loputtomasti nojata – valitettavasti. Keskitysleiri ei Leciä tappanut, ja nykymaailma synnyttää hänet koko ajan uudestaan. ”Näin unta siitä mitä tapahtuu todella. Mikä helpotus olikaan herätä.” (Vastakarvaan. Siistimättömiä mietelmiä).