Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kritiikki: Revitään siivet toisiltamme

Raision teatteri. Woyzeck - Santakujan Othello. Ensi-ilta 15.10. Ohjaus Toni Enholm. Käsikirjoitus Georg Büchner (ja Eeva-Liisa Manner). Huh, kun sotilaspalvelija Woyzeck ( Lauri Rämö ) on kiusattu, vihainen ja kireä! Silmät pyörivät, kasvot nykivät ja askeleet kiirehtävät. Miehellä menee piinatun huonosti, ei epäilystäkään. Woyzeck ei ihmisiltä lämpöä saa. Hänen susiparipuolisoaan Marieta ( Petra Lehtonen ) kiinnostavat muut miehet, isot ja vahvat. Omalle miehelle häneltä liikenee epäluuloa, ei juuri muuta. Tohtori Semmel ( Mauno Roos ) välittää Woyzeckista, mutta vain lääketieteellisenä koe-eläimenä. Esimies, kapteeni Durchshuss ( Kari Päiviö ) arvioi palvelijansa älyä ja järkeä, vaan ei piittaa siitä, ettei Woyzeck ole kiillottanut päällikkönsä saappaita. Koko joukko vaikuttaa vakavasti löylynlyömältä. Poikkeuksena ovat juureva sotamies Andres ( Timo Salo ), joka tosin pettää sotilastoverinsa sekaantumalla tämän Marieen, sekä suorasuinen ja topakka naapurinrouva Margreth ( Tiina Uusitupa ). Näytelmä on synkkä ja sen ihmiskuva pessimistinen. Kirjoittaja, saksalainen Georg Büchner kuoli lavantautiin 23-vuotiaana vuonna 1837. Hänen avioliittonsa oli jo ehtinyt päättyä eroon. Kirjailijan pettymys ihmiseenkö selittää näytelmän mustuuden? Katsomossa ei juolahda mieleen syitä, miksi ohjaaja Toni Enholm haluaa näyttää näin tumman ja kliinisen maailmankuvan. Eikö mitään hyvää ole odotettavissa kanssaihmisiltä? Yksinkö täällä vain ollaan, ilman lohtua? Osansa kritiikistä saa yleisö, joka väliajan jälkeen murhaoikeudenkäynnissä joutuu kollektiiviseksi tuomariksi. Oikeus nukkuu, ja kyyninen syyttäjä ( Jaakko Wegelius ) käytännössä päättää tuomionkin: syyllinen. Tämäkö on näytelmän sanoma: elämässä ihmisiä väännetään hulluiksi, tapetaan ja kohdellaan kaltoin. Ja me, jotka voisimme huutaa: Jo riittää, stop! Vaihdetaan suuntaa! Me vain jatkamme unia katsellen, jonkun hyssyttelemänä. Samaa linjaa on karu lavastus, harva, höyläämätön lautalattia, muutama tuoli. Väliajan jälkeisessä murhaoikeudenkäynnissä lisäksi syyttäjän ja puolustusasianajajan ( Olli Oksanen ) mustat pöydät, joissa oikeuden vaa’an kuvat näyttävät ilveileviltä kasvoilta. Näytelmiä on oikeastaan kaksi. Ensin on kehitys kohti Marien murhaa ja itse murha. Toisella jaksolla näemme uuden Woyzeckin. Jännitys on lauennut, ja ainakin hän itse uskoo anteeksiantoon. Hyvä oli nähdä uusi Woyzeck, viulunkielikireys oli niin väsyttävää. Murhaamalla Woyzeck katsoi leikanneensa pahan pois itsestään, mutta tarjoaa kai maailma muitakin vaihtoehtoja? Kepeyttä ja hauskuutta tuovat Kari Päiviön kapteeni ja Mauno Roosin tohtori. Päiviö leikkii vivahteilla ja äänenpainoilla. Silmät huomaavat enemmän kuin muut tajuavatkaan. Koominen hahmo. Roos tarkkailee alta kulmain, hän on ennustamaton ja jännä. Raikas ukkossade on Tiina Uusituvan naapurinrouva oikeudenkäynnin kuultavana. Tyly ja ylimielinen syyttäjäkin pelästyy tämän räjähtävää, pelkäämätöntä raivoa. Naapurinrouvassa on näytelmän toivon pilkahdus. Ehkei kaikkea olekaan menetetty.