Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Diippii Shittii, osa 2

Sellaiseen paikkaan ja tilanteeseen saavuin keskiviikkoiltana, että entinen työkaveri olisi epäröimättä kommentoinut: Diippii shittii! (Hei vaan, Pasi. Arvaa väsyttikö lauantaina! Eikä se johtunut niistä ruuista, joita firman pikkujouluillallisella perjantaina syötiin.) Ison kerrostaloasunnon kommuuniasuja tervehti ääneti eteisessä, ja tajusin itsekin pysyä hiljaa. Päällystakki, hattu ja kengät pois ja siirtyminen olohuoneen puolelle. Pehmeillä matoilla lojui viisi ihmistä, kaikki puhumatta, kasvoilla lepo. Rauhallinen musiikki värisytti ilmaa. Olin tiennyt odottaa tällaista, sillä oli varoitettu, että pitää saapua joko kello viideksi tai aikaisintaan vähän ennen kuutta. Olivat aloittaneet meditoiden. Vasta sitten rupateltaisiin ja syötäisiin nyyttikesti-iltapalaa. Istahdin sohvalle ja jatkoin vaikenemista. Hetken päästä vaihdoin selinmakuulle. Kaikki olivat edelleen hiljaa, ja itsekin vaimenin. Upposin vähitellen jonnekin enkä saapunut minnekään. Veikkaan että siellä muutkin samoilivat. Diippii shittii on englantia, ja deep tarkoittaa syvää. Shitin jätän kääntämättä, mutta sitä terve ihminen suoltaa joka päivä. Toisaalta sanaparin voi ymmärtää myös vaikka ”henkimaailman asiaksi”. Nousin takaisin sohvalle ja siirryin keittiöön. Siellä oli joulupuuroa, mutta kanelia en löytänyt. Kuivattu karpalo oli uusi maku. Toisetkin palailivat tähän maailmaan ja lisääkin ihmisiä saapui. Kasviskevätrullia joku kiitteli. Yksi oli tuonut jalostamatonta lehmänmaitoa. Kaadoin sitä puoli desiä peltimukiin, ja leikin hetken vasikkaa. Aika lailla saman makuista se oli kuin suomalaisten tuntema punainen maito. Vai eikö punaista maitoa enää ole olemassakaan? Vaaleanruskean pahvipurkin sisältö kiinnosti toisiakin. Tuoja sanoi juovansa maitonsa jalostamattomana, koska hänen tietojensa mukaan se on erityisen hyväksi hampaiden pinnoille. Sille väitteelle ei tullut vahvistusta, muttei sitä kukaan kiistänytkään. Sitten pitikin jo lähteä työväenopistoon saksan keskustelukurssille. Siellä puhuttiin saksalaisesta Tatort-tv-dekkarisarjasta. Sitä on tehty jo 46 vuotta ja tuhat jaksoa. Hurja määrä. Netissä on omat sivunsa, jos ketä kiinnostaa. www.daserste.de/unterhaltung/krimi/tatort/index.html