Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pulskien rottien viimeinen lento

Pulskia rottia säntäsi esiin lisää ja lisää. Niitä oli 15 ehkä 25, ja ne tajusivat, että jättiläisten uhka niiden elämälle oli vakavampi kuin mitä ne olivat koskaan kohdanneet. Aina siihen päivään asti lauman ottama riski oli kannattanut ja sillä oli ollut kissanpäivät. Jokainen kuoli väkivaltaisesti – kallojen murskautumisia, aivoverenvuotoja, sisäisiä ja ulkoisia ruhjeita, aortan repeytymiä, selkäytimen katkeamisia. Eivätkä jättiläiset tulleet edes ajatelleeksi, että kokonainen yhteisö hierarkioineen, tapoineen, viestintäkeinoineen, suhteineen häviäisi iäksi. He olivat päässeet saalistuksen makuun ja tiesivät itsensä hyväntekijöiksi kaltaistensa parissa. Niin kohtasi loppunsa yksi elämäntapa mustien Nokia-saappaiden ankarissa potkuissa, joiden vauhdittamina rotat lensivät luultavasti ensimmäisen ja varmasti viimeisen lentonsa. Kaaret päättyivät betoniseinään, ja elottomat jyrsijät rojahtivat karkealle kiveykselle. Jättiläisiä oli kaksi: teini-ikäinen minä ja kuorma-autoilija, jonka apulaisena olin. Paikka oli kaupan kellariin johtavan ajotunnelin pääty. Olimme purkamassa tavaraa, ja lastausoven vieressä oli kasa VR:n lavoja. Niiden alta huomasin rotat, ja ajattelin, että sinne ne eivät kuulu. Ennen kuin ajoimme pois, kasasimme raadot luiskan keskelle. Kaupassa emme kertoneet mitään. Mahtoivat yllättyä. Nykyään vastaavassa tilanteessa tajuaisin, että rottakin on elävä olento, niin sanotusti jumalan luoma. Se tuntee, pelkää, nauttii ehkä vihaakin. Silti tappaisin rotan. Niin vahva on kerran sisäistetty näkemys. Nykyään jopa puiden katkaiseminen epäilyttää, koska on todettu, että niilläkin on sosiaalinen elämä ja ne pitävät huolta toisistaan. Mutta epäily ei estä minua raivaamasta vaikka taimikkoa. Mietityttää vain. Onkohan minulla taipumusta kasata ruumiita? Etelän kaukomaalla 1990-luvulla ilmastoimattoman hotellihuoneeni katonrajassa taapersi torakka. Tuskin niitä vain yksi olisi, joten tarkistin yöpöydän laatikon. Tyhjä. Mutta laatikon ja pöytäseinän välissä lymysi kokonainen lauma. Suihkedeodorantista tein liekinheittimen sytkärin avulla. Palaneet ruumiit kasasin keskelle lattiaa ja yöpöydän laatikon arkuksi niiden päälle. Mahtoi siivooja yllättyä.