Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Yhdessä purren kirjasta parempi

Moni kirja muuttuu paremmaksi kun sitä yhdessä pureksitaan. Sen olen itse havainnut niissä parissa kirjapiirissä, joissa olen ollut mukana. Saman asian uskon myös muiden huomaavan, ja siinä on yksi syy siihen, että ihmiset tykkäävät kirjapiireistään. Muut huomaavat kirjassa sellaista mikä on itseltä jäänyt merkille panematta, ja opus muuttuu entistä rikkaammaksi. Toisen merkittävän syyn uskon yhtä lailla yhteisesti jaetuksi. Se on sama kuin missä tahansa yhteisö- tai yhdistystoiminnassa: sosiaalinen. On niin mukava yhdessä rauhassa keskustella ja vertailla näkemyksiä. Rannikkoseudun päivyripalstalla on kahden yhdistyksen ilmoituksia kirjapiiristä. Naantalin Seniorit ry:n kirjallisuusklubilaiset kirjoittelivat taannoin näkemyksiäänkin lukukirjoista näillä palstoilla. Kerran olin mukana seniorien kirjallisuusklubissa. Mahdoimmeko käsitellä Ulla-Lena Lundbergin romaania Jää? Niin tai näin, siinä on yksi parhaista kirjoista, joita on tullut luetuksi. Yhtä tarkkaa ihmiskuvausta yhdistettynä saaristoelämän maalailuun saa hakemalla hakea, eikä sittenkään helpolla löydy. Tosin tällä hetkellä lukemani kirja on jopa astetta vahvempi. Raision Seniorit ry on toinen kirjallisuuskerhostaan ilmoitteleva. Seuraavaksi se näyttää käsittelevän Jukka Viikilän teosta Akvarellejä Engelin kaupungista. Saman Finlandia-palkitun ovat Naantalin Senioritkin pohdittavakseen valinneet. Varmaan on harvinaista, että samaan aikaan yhdistyksillä osuu sama kirja luettavaksi. Mahtavatko raisiolaisten ja naantalilaisten näkemykset kovasti toisistaan erota? Mikä heitä estäisi kirjaa yhdessä pähkäilemästä! Tosin isossa ryhmässä sanomisiansa joutuu säännöstelemään, jotta kaikki saavat suunvuoron. Omassa neljän hengen lukupiirissäni otimme vuosia sitten lukuun Volter Kilven Alastalon salissa. Se on huono valinta kirjapiiriin, koska sitä ei voi kuin ylistää. Silloin se jäi minulta kesken, mutta jouluna aloin sen uudestaan. Se on se kirja jolle Lundbergin Jääkin jää kakkoseksi. Kunhan salista sivuikkunasta ulos, hankin ”Olen lukenut Alastalon salissa” -T-paidan. Mutta pidän sitä vain ulkomailla.