Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Analyysi Suomi-sarjasta: Tuto hyötyi, VG kärsi

VG-62 osoitti kuuluvansa Suomi-sarjaan voittamalla karsintapelinsä KJT:tä vastaan otteluvoitoin 3–0. Vähäisemmällä kokoonpanon vaihtuvuudella tarjolla olisi ollut jopa pudotuspelipaikka. Keltamustan paidan puki kauden aikana päälleen peräti 42 kenttäpelaajaa ja kuusi maalivahtia, mutta liian monella pelimäärät jäivät pieneksi. Kärkiketjuihin kaavailtu Juha-Matti Rautajoki kesti vain puoli peliä, Mikko Salosen matka jatkui Islantiin yhden ottelun jälkeen. Tuto-yhteistyö toi keikkatyöläisiä Naantaliin, mutta yhteistyö hedelmistä maukkaimmat menivät turkulaisille. Seurayhteistyö täydensi ajoittain erittäin ohutta kokoonpanoa, mutta varjopuolena VG:n kokoonpano eli jatkuvasti. Turkulaisseura lähetti Naantaliin peräti 6 A-nuorten pelaajaa, jotka pelasivat vain yhden ottelun seurassa. Maalivahti Marcel Mattsson oli kokoonpanossa kahdesti, muttei pelannut minuuttiakaan. On syytä miettiä, palveleeko Tuton junioreiden peluuttaminen naantalilaista kiekkoilua tulevaisuudessa. Nyt kärsijänä olivat omat, Nuorten Suomi-sarjaa pelaavat juniorit, jotka jäivät ilman peliaikaa edustusjoukkueessa. Oli yhteistyössä hyvääkin. Kalle Valtola kasvoi 10 ottelun mittaisella Suomi-sarjakomennuksellaan Mestis-mitat täyttäväksi puolustajaksi, joka luutii turkulaisten ykkösparissa yhdessä niin ikään Naantalista vauhtia hakeneen Jere Karlssonin kanssa. Olli-Pekka Heinimäen ja Kevin Kallosen panos runkosarjan aikana oli merkittävä: Kallonen paikkasi harvalukuista puolustusta 23 ja Heinimäki 12 ottelun ajan. Yhteistyössä on järkeä, jos pelaajat pelaavat Naantalissa pidempään. Puolustuksessa jokainen pelaaja oli elintärkeä, sillä Ville Poukkula ja Lauri Tenhunen paikkasivat lähes puolet kaudesta joukkueen pakkipulaa. Hyökkääjän tontilta pakin paikalle siirtynyt kaksikko suoriutui pestistään mainiosti. Molemmat ovat pelanneet puolustajina aiemmin urallaan. Omista nuorista eniten kehitysaskelia otti 19-vuotias maalivahti Juho Nygård , joka osoitti olevansa voittava maalivahti myös miesten sarjoissa. Hyökkääjä Riku Koskinen vakiinnutti paikkansa edustuksen kokoonpanossa, mutta kehitystä on tapahduttava, jotta pelipaikka kärkikentällisissä aukeaisi. Joukkueen tehopisteistä vastasi käytännössä koko kauden kaksi ensimmäistä kentällistä. Joni Seinelä oli joukkueen ykköstykki, takanaan ketjukaverinsa Otto Lehtonen ja Anssi Köykkä-Luopa . Tehojen vastapainona myös omissa soi. Onkin heidän onnensa, että Suomi-sarjassa ei seurata plus-miinus-tilastoa. Ossi Savolaisen paluu loppukaudella kokoonpanoon avasi aavistuksen tehottomuudesta kärsineen kakkoskentän pelin. Uransa tähän kauteen lopettava Henry Isberg sai vierelleen monivuotisen ketjukaverin, joka sytytti myös Sakari Nurmen todelliseen hurmioon kauden lopulla. Nurmi oli joukkueen tehokkain pelaaja karsinnoissa summaamalla kolmessa ottelussa pisteet 7+3. Puolustajien peluutuksesta vastasi päävalmentaja Sami Vireen avuksi tullut Juha Pulli . Puolustuspelaaminen parantuikin viime kaudesta selvästi. Juha Pullin jatkaminen Vireen aisaparina olisikin jatkon kannalta erittäin tärkeä seikka. Pelitapa on toimiva, mutta vaatii myös pelaajiston osalta jatkuvuutta. On vaikea opettaa, jos oppilaat vaihtuvat joka päivä. Joni Seinelä 34 ott. 24+26=50 Otto Lehtonen 33, 17+22=39 Anssi Köykkä-Luopa 34, 6+24=30 Henry Isberg 36, 9+14=23 Jesse Pohjonen 35, 1+22=23 Sakari Nurmi 34, 8+12=20 Ossi Savolainen 12, 8+8=16 Veeti Vuorio 18, 7+5=12 Ville Poukkula 34, 6+6=12 Jesse Katajisto 23, 5+4=9