Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Apurahaa olisi tarjolla

Oletko naantalilainen, noin 31-vuotias kirnupiimästä pitävä kreikkalaisen kirjallisuuden opiskelija, joka suunnittelet opintoja Moldovan teknillisen yliopiston materiaalitieteiden laitoksella ensi vuonna? Jos olet, niin voit hakea 26 000 euron apurahaa opintojasi varten. Nimi vain alle hakemukseen ja rahat ovat tililläsi tuossa tuokiossa. Johonkin tähän tapaan metsästetään perniöläistä kuvataideopiskelijaa, joka tarvitsi taloudellista tukea jatko-opintoihin itävaltalaisessa korkeakoulussa. Rahaa olisi tarjolla 17 000 euroa. Sopivaa hakijaa ei vain ole löytynyt, kertovat niin Turun Sanomat kuin Iltalehti. Perniöläislähtöisistä kulttuurihenkilöistä tiedän vain oopperalaulaja Karita Mattilan , eikä hän taida sopia apurahan hakijaksi. En osaa sanoa, millainen on perniöläisen taidekentän tilanne, mutta voisi kuvitella, että ainakin entisessä kunnantalossa ja kirjastossa järjestetään silloin tällöin harrastajataiteen näyttelyitä. Ei siis mikään tuppukylä. Wikipedia kertoo, että pitäjän ainoa mainittava nähtävyys on muovikassimuseo. Kokoelmissa olevista kymmenistätuhansista kasseista pätevä taiteilija tekisi kyllä vaikka kuinka hienon taideteoksin museoon, mutta niin ei taida tapahtua. Kunhan kasseja esitellään silloin tällöin. Takaisin lahjoitukseen. On hienoa, että varakkaat ihmiset testamenttaavat elämänsä aikana kertyneitä varoja käytettäväksi tieteen ja taiteen hyväksi. Eri alojen jatko-opiskelijat käyvät kovaa kilpailua apurahoista, eikä niitä riitä kaikille. En katso pahalla, jos nämä mesenaatit haluavat edistää oman pitäjänsä nuorison menestymistä, vaikka kulmakarvoja hieman nostelen. Sehän on vain rakkautta omaan pitäjään ja juuriin. Mutta jokin tolkku pitäisi olla siinä, minkälaisia ehtoja apurahoille asetetaan. Sen vielä ymmärtäisi, että apurahaksi kelpuutetaan vain oman pitäjän kasvatteja, jotka opiskelevat tiettyä alaa, mutta että vielä määritetään, missä maassa apuraha käytetään. Sitä on vaikea ymmärtää. Tai ehkä tässä Perniön tapauksessa on logiikka. Museopalveluiden johtaja arvelee Iltalehden haastattelussa, että lahjoittajalla oli eläessään mielessä juuri tietty henkilö, jolla avustus voitaisiin myöntää. Se tiedetään, ettei tämä henkilö ole rahaa hakemassa. Toivottavasti rahat eivät mene hukkaan.