Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Piha kuin taideteos - Merimaskulaisen Niina Alanderin tonttia somistavat kymmenet tuhannet kausivalot ja sykähdyttävät kukkatelineet sekä veistokset

Kun merimaskulainen Niina Alander avaa kotinsa oven, hän varoittaa elävänsä joulua, vaikka päivämäärä lähentelee tammikuun loppupuolta. Joulu nyt vaan sattuu olemaan Niinan mielestä elämän parasta aikaa koristeineen ja ennen kaikkea valoineen. Merimaskussa Niina on asunut kymmenkunta vuotta. Valoista on tullut sinä aikana työ ja harrastus. Ammatiltaan Niina on yrittäjä. Hän luotsaa Turussa Haldor Oy -nimistä sähköalan tukkuliikettä. – Aina välillä innostun katselemaan nettisivuilta, minkälaisia joulu- ja kausivaloja on tullut markkinoille, Niina kertoo. Viime vuonna hän hankki valoketjua, joka kiertää nyt talon räystäitä. Ketjun kellertävien lamppujen joukossa on valkoisia jääpuikkoja. Koko komeuden asentamiseen tarvittiin nostolaite. Valojen vaatimat rakenteet sekä pihan somisteet ovat turkulaisen Kari Metson käsialaa. Niina toteaa yrittäjäelämän olevan niin kiireistä, ettei aika riitä rakentelulle. Mieli tosin tekisi. Vaikka tontilla tuulee lähes jatkuvasti ja usein vieläpä voimakkaasti, sähköjohdot ja valot ovat kestäneet ongelmitta. Kari on tosin pyrkinyt huomioimaan luonnonvoimat mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi valoköysien muodostama kota on varustettu myötäävällä köydellä ja vastapainolla, joka antaa periksi puuskille, mutta pitää samalla komeuden kuosissaan. Matkan päästä katsottavia teoksia Tonttiaan Niina vertaa Peppi Pitkätossun Huvikumpuun. Keskustassa kausivalot hukkuisivat helposti katuvalojen loisteeseen, mutta maaseudun pimeys tarjoaa niille kelpo kontrastin. Niina ja Kari ovat suunnitelleet kokonaisuuden siten, että sitä katsotaan Rauduistentieltä. Innokkaimmat valojen katselijat ovat tulleet pihalle saakka ottamaan yksityiskohtakuvia. Siinä piilee kompastumisriski, sillä tontilla risteilee noin kilometrin verran jatkojohtoja. Niina ja Kari seuraavat mielenkiinnolla ohikulkijoiden reaktioita. – Teemme valotaidetta nimen omaan ihmisten iloksi, Niina sanoo. Valoja tullaan katsomaan eri puolilta maakuntaa. Jokin aika sitten paikallisbussin kuljettaja pysäytti linjurin, pani hätävilkut päälle ja riensi kännykkä kourassa ikuistamaan kokonaisuutta. Kesän tullen valot vaihtuvat lukuisiin kukkaistutuksiin. Kerran Niina huomasi italiaa ja saksaa puhuvista pyöräilijänaisista koostuvan joukon käyskentelevän pihamaalla ja katselevan kukkia sekä veistoksia. Hänestä se oli ymmärrettävää, sillä Saariston rengastien viralliset nähtävyydet ovat melko harvassa. Niinan mukaan vastaavia yksityishenkilöiden rakentamia pihakokonaisuuksia on harvassa. Hän ja Kari ovat käyneet ihastelemassa lähintä samankaltaista valoteosta, Loimaan Dallasiksi kutsuttua kiinteistöä. Uretaani taipuu veistoksiksi Veistoksia Kari tekee pääasiassa uretaanista. Esimerkiksi seimen äärellä tepastelevat kanat hän valmisti pursottamalla uretaania ilmapallon ympärille. Valmiit kanat on kiinnitetty ohuella pellinpalalla orsipuuhun. Tuuli saa ne heilumaan hyvin kanamaisesti. Kari on tykästynyt uretaaniin sen helpon työstettävyyden ansiosta. Maaleina hän käyttää sprayvärejä. Uretaaniveistokset eivät ole kovin pitkäikäisiä, eikä Kari ole niitä sellaisiksi tarkoittanutkaan. Hän luo mielellään uutta, kun vanhat joutavat hävitettäviksi. Muutamat veistokset tai lähinnä pienoismallit Kari on tehnyt kestämään. Hän on hitsannut ylijäämäpellistä kukka-astioiksi muun muassa kaksi junaa sekä kuorma-auton. Nekin on varustettu pienillä ledeillä. Työuransa Kari teki liikenteenharjoittajana. Elämänsä aikana hän on remontoinut muun muassa useita taloja. Eläkkeellä oleminen on miehen mielestä erinomaista aikaa. Silloin on mahdollista rakennella kaikenlaista pitkälti omien mielihalujen mukaan. Niinan talon takapihalle Kari on pystyttänyt grillilaavun. Sen muurin hän teki Raision torin entisistä katukivistä. Laavun vieressä on kasvihuone, joka sekin on tehty pitkälti kierrätysmateriaaleista. Kari sai hankittua siihen lasit turkulaisen autoliikkeen remonttityömaalta. Kasvihuone on tarpeen, kun pihaa ja kukkia viritetään kesäkuntoon. Mikä teokselle nimeksi? Palataanpa vielä kausivaloihin. Käykö niiden polttaminen kovinkin kalliiksi? Niina toteaa polttimoiden olevan ledejä. Niiden virrankulutus on sangen pieni. Viime vuonna valoja oli 30 000. –  Kausivalojen kytkeminen näkyy pienoisena hyppäyksenä sähkölaskussa, muttei järisyttävänä, Niina vastaa. Hän ei ole vielä antanut pihalleen nimeä. – Jos lukijoille sattuu tulemaan mieleen nimiehdotuksia, haluaisin kuulla niitä, Niina sanoo. Nimiehdotuksia voi lähettää jutun toimittajan sähköpostiin timo.koskensalo@almamedia.fi