Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Miksi kärpässienen nimi on kärpässieni?

Syysmetsän paras satokausi on juuri nyt. Satokautta on riittänyt elokuun puolestavälistä ja kestää vielä pitkään, jopa ensilumen tuloon asti. Rannikkoseutu teki tänään sieniretken melkein lähimetsään, kun kaksi toimittajaa lähti kokeilemaan, millaista livevideota saisi tehtyä sesonkiharrastuksesta eli sienestyksestä. Tällä kertaa sienestysmetsäksi valikoitui Vanton ja Nesteen välissä oleva metsä, jossa toinen toimittajista on aiempinakin syksyinä nauttinut puiden väriloistosta. Mukaan retkelle lähti raisiolainen sieniasiantuntija ja -harrastaja, Turun Sieniseuran jäsen Maarit Piitulainen. Piitulainen etsi sopivia sieniä näytesieniksi Turun Ruoka- ja Viinimessuille. Eikä sieniretki toki olisi mitään, ellei ainakin muutamaan kärpässieneen törmäisi. Mutta miksi kärpässientä oikein sanotaan kärpässieneksi? – Aikoinaan kärpässientä on käytetty kärpäsmyrkkynä. Sienen paloja on liotettu maitoon, joka taas on houkutellut kärpäsiä juomaan sitä, ja kärpänen on sitten kuollut kärpässienen myrkkyyn, Piitulainen sanoo. Eipä tarvitse montakaan askelta astua polkua pitkin tieltä syrjään, kun jo ensimmäiset metsän sienet toivottavat sienestäjät tervetulleiksi. Aivan tienvierestä ei sieniä edelleenkään suositella poimittavaksi syömistarkoituksessa, vaikka lyijytöntä bensiiniä nykyään suurin osa ajoneuvoista käyttääkin. Sienet kun ovat hyviä hivenaineiden lähteitä, myös melko hanakoita imemään itseensä raskasmetalleja. – Sienestää voi toki muitakin kuin ruokasieniä. Mitä enemmän sieniä opettelee tuntemaan, sitä enemmän tulee halu kerätä niitä, eikä malttaisi lainkaan lopettaa. Sieniä voi käyttää esimerkiksi värjäykseen, kuten samettijalkaa ja verihelttaseitikkejä. Sitten jos tietää löytävänsä jotain harvinaisempaa, se kannattaa ilmoittaa lajiatlakseen, hihkaisee Piitulainen, kun toimittaja meinaa melkein talloa maakielen. Maakieli ei ole syötävä sieni, mutta sellainen kuitenkin, jonka levinneisyydestä halutaan varmasti tietää alan tutkijoiden keskuudessa. Toimittajan haaveissa oli löytää mustavahakasta ja limanuljaskaa. Mustavahakkaan aika on juuri nyt, ja se on erittäin hyvänmakuinen, kalanlihamainen rakenteeltaan ja tuoksuu parfyymilta. Mustavahakasta löytyykin muutama erinomainen yksilö, mutta limanuljaska ei tällä kertaa halunnut näyttäytyä. Kaksi pientä punanuljaskaa löytyi ja ne pääsivät Piitulaisen mukaan messuvieraiksi esittelemään sienten jaloa sukua. Suppilovahveroita, joiden aika alkaa olla kohta käsillä, löytyi muutama rypäs. Kangastatteja löytyi, sekä jokunen ihan hyvänkuntoinen voitattikin. – Tateilla tuppaa olemaan kaksi satokautta, ensin loppukesästä tulee ensimmäinen hätäisempien tattien sato, sitten niitä tulee vähän ajan päästä toinen sato, Piitulainen on huomannut. Vaikka viime päivien runsaat sateet ovatkin jo pehmentäneet varsinkin sienten jalkoja, syötäväksi kelpaavia rouskuja ja haperoita löytyi yllin kyllin. – Sienimetsään kannattaa varustautua korilla ja sieniveitsellä. Korissa olisi vielä hyvä olla erilliset lokerot eri sienilajeille, Piitulainen vinkkaa. Muovipussin materiaali saa sienten pilaantumisprosessin alkamaan nopeasti, joten perinteinen kori on muovipussia parempi. Turun Sieniseura antaa viikonlopun ajan Turun Ruoka- ja Viinimessuilla sienineuvontaa. Sinne voi ottaa mukaa myös omia sienilöytöjä tunnistettavaksi.