Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Naantalilaisen Eva-Sofia Sjöblomin imetystaival on ollut kivinen – ”Koin, että kehossani on jokin vika”

Imetyksen tärkeydestä puhutaan paljon. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee lapsen rintaruokintaa kahteen ikävuoteen saakka. Imetyksen epäonnistuminen ei kerro huonosta äitiydestä. Tätä mieltä on naantalilainen kolmen lapsen äiti Eva-Sofia Sjöblom . 12 vuotta sitten Sjöblom odotti esikoistaan Elliä . Hän odotti myös innoissaan imetystä, jonka toivoi jatkuvan pitkään. Vauvan synnyttyä maito nousi niin kuin kuuluikin, ja imetyksen harjoitteleminen alkoi. – Nännit menivät aluksi verille ja olivat arat, mutta neuvolassa oli kerrottu, että se pitää vain kestää, Sjöblom sanoo. – Olisin kaivannut lapsivuodeosastolla enemmän tukea imetykseen. Kun pyysin apua, niin rinnastani vain otettiin kiinni ja tungettiin vauvan suuhun. Ellin ollessa kahden kuukauden ikäinen Sjöblom alkoi epäillä, että hän ei tuota tarpeeksi maitoa, sillä vauva halusi olla rinnalla koko ajan. Niinpä hän rupesi ruokkimaan vauvaa myös korvikkeella. Elli tottui enemmän tuttipulloon, eikä rinta enää kelvannut. – Olisin halunnut imettää vielä. Tunsin myös huonoa omatuntoa korvikkeen antamisesta. Silloin en vielä ajatellut, että korvikkeellakin voi kasvaa hyviä lapsia. Sjöblom kertoo, että syyllisyys lisääntyi äitikahvilassa saamansa kohtelun jälkeen. – Toiset äidit sanoivat: ”Sinä imetit, miksi lopetit? Korvikkeissa on lisäaineita ja epäterveellistä rasvaa, siksi vauvasi on liian lihava”. Myöhemmin Sjöblom on ymmärtänyt, että hän tuotti ihan tarpeeksi maitoa. Vauvan käytös oli täysin normaalia, sillä kyse oli tiheän imun kaudesta, jolloin vauva asuu rinnalla tilaten maitoa lisää. Siihen aikaan ei vielä tiedetty tiheistä imuista. Päähänpinttymä imetyksestä ja pumppaamisesta Yhdeksän vuotta Ellin syntymästä Sjöblom oli jälleen raskaana. Synnytystä hän kuvailee painajaiseksi. – Menetin tajuntanikin kesken kaiken. Synnytyksen jälkeen olin niin uupunut, että maito ei noussut, Sjöblom muistelee. Hän haki Facebookista Osittaisimettäjien ryhmästä tukea maidon nostattamiseksi. Sjöblom sai muun muassa vinkkejä, mitä kannattaa syödä, jotta maidontuotanto lisääntyisi. Rintahierontaa suositeltiin myös. – Ensimmäiset kuukaudet menivät ihan sumussa. Koin, että kehossani on jokin vika. Otin niin paljon stressiä maidon riittämisestä, että minulle tuli pakkomielle imettämisestä ja maidon pumppaamisesta. En tehnyt muuta kuin näitä kahta asiaa. Useasti minulla oli Linus toisella rinnalla ja pumppu toisella. – Ajattelin, että jokainen pisara on kullanarvoinen. Kun sain vähän enemmän pumpattua, mitä aikaisemmin, niin koin onnistuneeni. Neljän kuukauden iässä Linuksella todettiin liian kireä kielijänne. Kun se oli leikattu, niin hän sai otettua paremmin rinnasta kiinni, jolloin maitohanatkin aukesivat kunnolla. Sjöblom luopui pullosta ja sai kokea täysimettämisen onnen. – Oli niin voittajafiilis. Kuukauden päästä Linus kuitenkin yhtäkkiä lopetti rintaruokailun. Se saattoi johtua kiinteiden aloittamisesta tai siitä, että tulin uudestaan raskaaksi, ja siksi maitoni maku muuttui. – Olin kuitenkin tyytyväinen. Ajattelin, että nyt olen tehnyt kaikkeni imettämisen eteen, Sjöblom ynnää. ”Sain korvaavan kokemuksen” Sjöblomin kuopuksen, Kasperin synnytys sujui hyvin, ja vauva hakeutui heti hienosti rinnalle. Maitokin nousi pian. – Kasper oli paljon ihoani vasten kantoliinassa, se varmasti edisti maidontuotantoa. Sjöblom sai täysimettää kuopustaan kokonaiset kahdeksan kuukautta, kunnes hän siirtyi koulun penkille, ja vauva piti vieroittaa rinnasta. – Kahden katastrofin jälkeen en osannut odottaa, että kävisi näin. Olen niin onnellinen ja iloinen siitä ajasta. Vihdoin kehoni totteli minua. Sain korvaavan kokemuksen, Sjöblom hymyilee. Imettämisen lopettaminen ei ollut hänelle kuitenkaan helppo päätös. – Monet tuttavat ovat imettäneet kahteen ikävuoteen asti. Tunnen vieläkin kateellisuutta pidempään imettäneitä kohtaan. Kaipaan imettämistä. Sjöblomin mielestä äitiys tuo turhan paljon paineita. – Täysimetyksen hehkuttamisen sijaan pitäisi nostaa osittaisimetys jalustalle, sillä se vaatiikin äidiltä enemmän. Siitä tulee helposti stressiä, kun pitää koko ajan laskea maitomääriä ja huolehtia, ettei oma maito lopu. Editointi 14.10 klo 11. Korjattu otsikon kirjoitusvirhe