Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Selvitimme, miksi ihmiset istuvat aina samaan paikkaan bussissa tai konttorissa – avokonttorien kiertopaikoista pitäisi tutkijan mielestä luopua

Astun tyhjään bussiin, kävelen takaosan keskivaiheille ja asetun oikeanpuoleisen penkkiparin ikkunapaikalle. Katselen ympärilleni. Voisi kai sitä välillä istua muuallakin, mutta miksi suotta? Tässä on hyvä. On vaikea järjellä selittää, miksi yksi paikka on toista parempi. Tarkemmin ajatellen vakiopaikkani bussissa on huonoin mahdollinen. Kaikki ulospääsytiet ovat kaukana, ja ruuhka-aikaan täytyy puskea päästäkseen ulos. Ilmiö on suurimmalle osalle ihmisistä tuttu. Omat vakiopaikat seuraavat kotoa työmatkalle ja työpaikallekin, jos konttorilla ei ole korvamerkittyjä työpisteitä. Kun joku istuu omalle suosikkipaikalle, se harmittaa. Mutta mistä tässä on kyse? Esitän kysymykseni Tampereen yliopiston professori Kalevi Korpelalle , joka on erikoistunut ympäristöpsykologiaan. Korpelan tutkimukset keskittyvät ihmisten mielipaikkoihin ja niihin liittyviin kokemuksiin. – Mielipaikkatutkimuksissa puhutaan tuttuuden, turvallisuuden ja kontrollin tunteista. Luulen, että ne ovat tässä ytimessä, Korpela sanoo. Korpelan mukaan mielipaikat ovat tärkeä osa ihmisen ympäristöllistä itsesäätelyä. Oman tilan luominen ja sinne meneminen tuntuu mukavalta ja turvalliselta. Tekeillä olevaan asiaan on helpompaa keskittyä, kun aikaa ja energiaa ei kulu uuteen totutteluun. Oma, tuttu, turvallinen Mielipaikat voivat syntyä ikään kuin vahingossa. Ensin ihminen istuu johonkin paikkaan. Toisella kerralla sama paikka on jo tuttu, joten sen valitsemiseen kuluu vähemmän energiaa kuin toisen paikan etsimiseen. Samalla tuohon paikkaan alkaa liittyä turvallisuuden ja kontrollin tuntu, jotka vahvistuvat ajan myötä. – Siitä tulee ikään kuin oma kohtasi, josta voit tuntea kontrolloivasi lähiympäristöä ja maailmaa, Korpela sanoo. Suurin osa ihmisistä pyrkii säästämään energiaa, hallitsemaan ympäristöään ja kokemaan olonsa turvalliseksi. Usein säätely tapahtuu tiedostamatta. Fyysinen tila ja esimerkiksi omien tavaroiden levittely palvelevat tätä tarkoitusta. Ympäristöpsykologiassa ympäristöllinen itsesäätely liittyy laajemmin kahteen ilmiöön. Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen tilansa. Tilan koko joustaa esimerkiksi sen mukaan, kuinka läheisen ihmisen kanssa juttelee. Myös kulttuuri vaikuttaa henkilökohtaisen tilan kokoon. Henkilökohtaista tilaa voisi ajatella reviirinä, jota ihminen kantaa mukanaan. Sen lisäksi ihminen luo omia reviirejään kaikkialle, missä hän oleilee. Tätä kutsutaan territoriaalisuudeksi. – Meillä on taipumus luoda alueita, jotka kuuluvat meille. Esimerkiksi kirjastossa territoriaalisuutta näkee siinä, kun varaamme pöydän ja levitämme kamamme siihen, Korpela sanoo. Mielipaikkatutkimusten perusteella moni ihminen käyttää stressin ja vireystilan säätelyssä apunaan tilan lisäksi esineitä. Työpistettä tehdään oman näköiseksi tuomalla esimerkiksi valokuvia, jotka toimivat ikään kuin muistimerkkeinä. – Niiden avulla muistat sosiaaliset suhteesi ja saat siitä positiivista energiaa. Luultavasti et toisi sinne vihollisesi kuvaa – ellei sitten juuri hänet tulisi jostain syystä muistaa, Korpela sanoo. Kontrolli koetuksella Turvallisuuden ja kontrollin tunteita koetellaan monissa tilanteissa. Esimerkiksi täydessä hississä stressin ja vireystilan nousu näkyy Korpelan mukaan kompensoivissa eleissä, kuten katsekontaktin kiinnittämisessä kattoon tai kenkiin. Käsien vieminen puuskaan taas luo vieraiden ihmisten seassa oman turvavyöhykkeen. – Biologisesti toinen ihminen voi olla aina uhka, vaikka me elämme sivilisoituneesti täällä hisseissä ja avokonttoreissa. Silti nämä reaktiot ovat olemassa, Korpela sanoo. Kontrolli järkkyy myös silloin, kun joku toinen vie omaksi koetun paikan. Viimeistään tällöin ihminen tulee tietoiseksi mielipaikkaan liittyvistä tunteista. Pettymys ei yleensä kestä pitkään, vaan ihminen sopeutuu uuteen paikkaan ja alkaa rakentaa siitä omaansa. Nykyaikaisissa avokonttoreissa voi tyypillisesti valita työpisteensä vapaasti. Joissain työpaikoissa myös kannustetaan aktiivisesti vaihtamaan paikkaa. Korpelan mukaan paikan vaihtaminen voi olla hyvä ajatus, jos väsyttää ja kaipaa happihyppelyä. Päivittäin eri paikkaan sopeutuminen kuitenkin pikemmin kuormittaa kuin virkistää työntekijöitä. – Kun sinulla on tuttu ja turvallinen paikka, jota voit kontrolloida, säästät energiasi työhön. Uuteen paikkaan sopeutuminen kuluttaa turhaan energiaa. Minne jäi yksityisyys? Itsesäätelyyn liittyy myös tarve vetäytyä toisinaan omiin oloihin ja välillä seurustella muiden ihmisten kanssa. Avokonttorit vaikeuttavat yksityisen ja yhteisen välisen rajan säätelemistä. Ei ole lainkaan sattumaa, että puhelin- ja kokouskoppeja valmistavasta Framerystä on kasvanut kansainvälinen menestystarina. Melun ja hälyn lisäksi avokonttoreita vaivaa yksityisyyden puute. Hyvin sosiaaliset ihmiset kukoistavat avokonttoreissa. Enemmän omaa tilaa tarvitsevia yksityisyyden puute saattaa kuormittaa pitkällä aikavälillä. – Omiin oloihin voi vetäytyä menemällä omiin ajatuksiin, mutta se on fyysisillä ratkaisuilla helpompaa ja vähemmän henkistä energiaa kuluttavaa, jos voi esimerkiksi sulkea oven, Korpela sanoo. Avokonttoreista tuskin ollaan luopumassa, vaikka niiden ongelmat tiedostetaan. Yhteen suureen toimistotilaan mahtuu kerralla paljon työntekijöitä, ja tilaa on helppo tarpeen tullen järjestellä uudelleen. Korpelan mielestä avokonttoreissa voitaisiin lopettaa ainakin työpisteiden pakollinen kierrättäminen. Olisi myös tärkeää, että fyysisten ratkaisujen avulla mahdollistetaan liikkuminen yksityisen ja yhteisöllisen tilan välillä. Oli ratkaisu sitten liikuteltavat kopit tai kiinteät hiljaiset tilat, jollain tavalla pitäisi taata työntekijöille mahdollisuus yksityisyyteen, oman tilan suomaan rauhaan.