Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pikku-Mörön kanssa katosi pimeän pelko - Meri Salo luo mieluiten itse vaikka on välillä ”vähän sluiba”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Meri Salo Rymättylästä, Aaslalta. Olen asunut täällä niin kauan, ettei sillee voi muuta sanoa. Tällä hetkellä teen teatteria joka paikan höylänä Naantalin teatterissa, näyttelen, hoidan valoja. Kerro perheestäsi. Ollaan aika värikäs perhe. Aika paljon luovuutta, jokainen vähän kiinnostunut kaikenlaisesta. Tällä hetkellä vanhemmat ovat aivan hulluna neulomiseen. Sisko on teatterissa mukana ja tykkää vapaa-ajalla tehdä musiikkia. Ei ole hetkeen ollut rauhallista, kun on pitänyt olla uuden kissavauvan vahtina. Sen verran kakara se on. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Teatteria. Voiko sitä enää sanoa vapaa-ajaksi, kun sitä on tullut tehtyä niin paljon. Eikä välivuonna ollut oikein mitään muutakaan. Kun olen kotona yleensä tykkään kirjoittaa luovia tekstejä, katsoa elokuvia, tv-sarjoja ja lukea kirjoja. Kirjamessuilla juuri kävin ja sieltä ostin alkuperäisen Peter Panin. Sitä yritän taustatyönä lukaista. Kuljit kotoa Aaslalta ensin 6 vuotta kouluun Rymättylään ja sitten kuusi vuotta Aaslalta Naantaliin. Taksilla lossirannasta Rymättylään, siitä bussilla Naantaliin, 45 minuuttia kaksi kertaa päivässä. siihen tottui aika nopeasti. Oli hauskaa istuskella bussissa, katsella maisemia tai kuunnella musiikkia. Kotisi on metsässä saaressa ja lossirantaan on sieltä puolitoista kilometriä mutkittelevaa ja kuoppaista soratietä. Lähin naapuritalo on 300 metrin päässä eikä sitä teille näy. Miten paikka on vaikuttanut sinuun? Lapsena pääsin leikkimään täällä ihan kunnolla, ihan mielikuvituksellisia leikkejä on ollut. Kaikki leikit yleensä tapahtuivat metsässä fantasiamaailmassa. Kaverit asuu toisella puolen saarta, sinne on yleensä menty polkupyörällä. Pelkäätkö pimeää? Kuulemma kun tänne muutettiin pelkäsin pimeää. Mutta tein sellaisen mielikuvitusystävän kuin Pikku-Mörkö. Veikkaan sitten että sen avulla pääsin pimeän pelosta. Se oli se mörköystävä, joka aina siellä pimeässä oli piilossa. Mistä haaveilet? Oijoi, varmaan että tulevaisuudessa saisi olla mukana jossain isommassa produktiossa ja että pääsisi itse luomaan jonkin uuden näytelmän tai musikaalin. Harrastatko musiikkia? Olen harrastanut pianonsoittoa Naantalin musiikkiopistossa 7 vuotta. Suosikkimusiikkia on varmaan elokuvamusiikit ja vastaavat. Varsinkin Hans Zimmerin elokuvamusiikista tykkään. Mihin uskot? Se ei ole niin yksinkertaista. On se uskonnollinen puoli ja on se tieteellinen puoli. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Kaiken luovan tekeminen, itsensä toteuttaminen ja kun saa olla kotona vain rauhassa ja tehdä omia juttuja. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirjastossa viime viikolla, kirkossa viime keväänä, kai. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Suomalaisesta ruuasta, ulkomaalaisetkin menee, missä ei ole liikaa tulisia mausteita. Varmaan äiti tekee, isäkin tekee aina välillä, mutta se tekee vähän erikoisempia. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Narnian tarinat -kirjasarja ja niistä tehdyt Disneyn näytellyt elokuvat. Narnian tarinat oli varmaan ensimmäinen ei-lastenkirja, jonka äiskä luki meille kokonaan. Sitä on sitten leikitty täällä koko lapsuus ja kaverin kanssa koulussa. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Tällä hetkellä Broadwaylta musikaalien soundtrackeja. Lempikappaleita on monia, kuten When you believe elokuvasta Egyptin prinssi. Kenet haluaisit tavata? Miksi? En ole koskaan fanittanut ketään julkkista, mutta olishan se mielenkiintoista tavata Quentin Tarantino. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Joo, mutta en ole itse julkaissut kauhean aktiivisesti, enemmän seurailen mitä muut tekee. Instagramissa ja Facebookissa mennään. Milloin viimeksi itkit? Miksi? Se on varmaan ollut, kun on katsonut jotain tv-sarjaa tai elokuvaa, kun on vähän tunteikkaampi kohta - Varmaan Dark Crystal - Age of Resistance. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Todennäköisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jollain tavalla. En nyt sanoisi, että teknologia tulee räjähtämään kauhean kovasti, mutta jotain uutta meillä on siinä vaiheessa. Mitä urheiluseuraa kannatat? En mitään. En seuraa urheilua. Kaunoluistelu voisi mennä tai tanssi. Kivempi on itse päästä pelaamaan vaikka jalkapalloa kuin seurata muiden pelaamista. Minne muuttaisit, jos Rymättylä olisi pakko jättää taakse? Se olisi varmaan Turku. Se on tullut tutuksi. Tällä hetkellä hiukan kaipaan kaupunkielämää, mutta en kuitenkaan niin paljon että muuttaisin Helsinkiin. Mitä haluaisit itse kysyä, ja keneltä? Olisi mielenkiintoista päästä keskustelemaan joidenkin fyysikkojen tai filosofien kanssa kaikesta mahdollisesta. Mikä sinussa on parasta? Yritän olla kaikkien kaveri ja yritän nähdä ihmisissä parhaimman puolen. Mitä pelkäät? Ei ole isompia fobioita. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Eiks se kysytty jo? Mistä olet ylpeä? Oon päässyt mukaan teatteriin ja ollut mukana sen touhussa. Miksi sinun valintasi on teatteri? Päiväkerhon joulujuhlaesityksessä 3-vuotiaana esiinnyin ensimmäisen kerran näytelmässä. Siitä se lähti liikkeelle. Sitten liityin Naantalin opiston teatteri-ilmaisun kerhoon. Teatterissa pääsee tekemään niin monelta puolelta luovia asioita: valot, käsikirjoittaminen, näytteleminen. Näyttelemisessä se rooliin pääseminen on se herkku. Mistä sinua moititaan? En mä tiedä. Välillä vähän sluiba, joka välttelee työn tekemistä ja kaikkea epämukavaa. Tiedätkö sellaisen sanan kuin onomatopoeettinen? Voi vitsi, tulee flashbackeja koulusta. Jokin äidinkielen termi. (Kielikello.fi: ”Imitatiivit eli onomatopoeettiset interjektiot ovat taipumattomia, kuvamaisia sanoja, joilla jäljitellään luonnon, ympäristön, ihmisten ja eläinten tuottamia ääniä ja joskus liikkeitä.”) Meri Salo, 19, asuu omakotitalossa Aaslan saarella Rymättylässä. Perheeseen kuuluvat äiti Marjo Hakamäki-Salo, isä Kari Salo ja sisar Tuuli Salo, 4 kissaa ja koira Kevään 2019 ylioppilas Naantalin lukiosta Harrastaa teatteria. Aloitti Naantalin teatterissa vuonna 2010 näytelmässä Pirtua, pirtua Pitää välivuotta ja hakee teatterikorkeakouluun dramaturgiaa opiskelemaan.