Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ylilääkäri Kristian Kallio mietti itselleen hoidon rajauksen - ”Päätös elvytyksestä ja tehohoidosta riippuu sen hetkisestä toimintakyvystäni”

Koronakriisin myötä kansalaisille on tullut tutuksi tunnelatautunut termi - hoidon rajaus. Sitä on käytetty pohdittaessa, keille tiukan paikan tullen annetaan esimerkiksi tehohoitoa. Naantalin ylilääkäri Kristian Kallio on miettinyt hoitotestamenttia sekä hoidon rajausta omalle kohdalleen jo ennen koronakriisiä ja yrittänyt kirjoittaa sitä paperillekin. Helppoa se ei ollut. Ammattilaisena hän tuumaa takertuneensa liialliseen pikkutarkkuuteen, vaikka yksinkertaisella linjauksella pääsee todennäköisesti yhtä hyvään lopputulokseen. Hoidon rajaus on terminä Kallion mielestä luotaantyöntävä. Mieluummin hän puhuisi hoidon suunnittelusta. – Ei hoitamista lopeteta, vaikka elämän loppu häämöttää, hän muistuttaa. Omalla kohdallaan ylilääkäri on miettinyt, millaisissa tilanteissa hänet saa elvyttää ja viedä tehohoitoon ja milloin ei. – Jos kaksi lääkäriä päättää, että minulla on hyvät mahdollisuudet selvitä, silloin raskaat toimet ovat perusteltuja, Kallio sanoo. Jäljelle jäävä sukupolvi janoaa elämää Avainsana hoitomuotoja ja niihin liittyviä rajauksia mietittäessä on toimintakyky. Kristian Kallio kertoo elvytyksen ja tehohoidon olevan ihmiskeholle rankkoja kokemuksia. Niistä toipuminen kestää pitkään. – Mikäli toimintakyky on ollut vaatimaton jo ennestään, se on vielä huomattavasti vaatimattomampi tehohoidon jälkeen. Kallion mielestä on tärkeää miettiä tapauskohtaisesti, onko viisasta turvautua raskaisiin keinoihin, vai onko parempi keskittyä rauhalliseen oloon, hoitoon ja lääkintään kotona tai palvelutalossa. Lääkärin tulee uskaltaa ottaa hoitojen rajaukset puheeksi. Kallio sanoo sen olevan niin itselleen kuin kollegoilleenkin hyvin haastava paikka, sillä ajankohta on aina enemmän tai vähemmän väärä. Esitystavan on oltava hienotunteinen. Sen pitää olla potilaan ja lääkärin välinen kiireetön dialogi, ei lääkärin monologi. – Jos lääkäri arvioi, ettei hauraaksi käynyt elimistö kestä mahdollista elvytystä tai tehohoitoa, on lääkärillä oltava rohkeutta antaa asiasta potilaalle ja omaisille asiallinen perustelu, jossa huomioidaan varsinkin se, ettei lääkäri voi ehdottaa tehtäväksi sellaisia toimenpiteitä, joista olisi seurauksena mitä todennäköisimmin inhimillistä kärsimystä potilaalle, Kallio linjaa. Mikäli kyse on pitkän elämäntaipaleen tehneestä ikäihmisestä, hän on yleensä melko sinut lähenevän loppunsa kanssa. Harvemmin hänellä on tarvetta jatkaa elämää väkinäisesti, ei etenkään silloin, jos ihmissuhteet ovat olleet kutakuinkin kunnossa ja taival on ollut muutenkin siedettävä. – Moni toivoo hyvää ja kivutonta hoitoa. Harva vaatii tehtäväksi asioita, joille ei lopulta ole lääketieteellisiä perusteita, Kallio kertoo. Suurin tarve elämänlangan venyttämiseen on hänen havaintojensa mukaan seuraavalla sukupolvella. Se on luontevaa, koska jäljelle jäävien palo elämää kohtaan on suuri, eikä rakkaasta haluta päästää irti. Haastavaksi tilanne muuttuu silloin, jos omaisista tulee esimerkiksi muistisairaan ikäihmisen puolestapuhujia. Kuolema on osa elämänkaarta Ongelmalliseksi hoitojen rajauksista päättämisen on tehnyt se, ettei kuolema ole yhtä hyväksyttävä ja läsnä oleva asia kuin ennen muinoin. Samalla on yleistynyt käsitys lääketieteen kaikkivoipaisuudesta. – Ja paljon pystytäänkin tekemään, mutta ihmisen vanheneminen ja elimistön hapertuminen ovat asioita, joille lääketiede ei voi mitään, Kallio sanoo. Sen sijaan lääketiede on poikinut lukuisia keinoja helpottaa ihmisen oloa elinkaaren alusta loppuun saakka. Koska jutun teemana on hoidon rajaus, keskitytään elinkaaren loppupäähän. Kallio muistuttaa, että huomattavan suuri osa ihmisistä käytännössä katsoen nukkuu pois kivuttomasti ja tuskattomasti. Toisinaan elämän loppumetreillä voi olla kipuja sekä tuskia, mutta niiden varalle on olemassa mittava keinovalikoima. – Kokenut hoitohenkilökunta osaa käyttää niitä oikein ja riittävissä määrin, Kallio sanoo.