Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lannoituksen teho heikkenee ja kasvitaudit sekä tuholaiset ovat yleistymässä - Tulevaisuudenusko on rymättyläläisen luomuviljelijäpariskunnan ase ilmastonmuutosta vastaan

Eletään tammikuun loppua ja lämpömittarissa on plusastetta. Ilmastonmuutoksen epäilijät panevat lämpöaallon tilastollisen vaihtelun piikkiin, mutta Annika ja Marko Urpolahden mielestä muutos näyttää varmalta. Pariskunta toteaa kovien tuulten ja myrskysateiden lisääntyneen selvästi omalla viljelijäurallaan, eli viimeisen 14 vuoden aikana. He sanovat suhtautuvansa muutokseen mielenkiinnolla. Marko tuumaa sen olevan oikeastaan ainoa toimiva tapa suhtautua tulevaan, vaikka se välillä pelottaakin. – Hermostuminen ei ainakaan auta. Se veisi helposti toimintakyvyn. Täytyy ottaa härkää sarvista ja ryhtyä hakemaan tietoa, mies sanoo. – Marko on meistä parempi kestämään epävarmuutta. Sille ei voi mitään, mitä taivaasta tarjotaan tai ei tarjota, Annika lisää. Toisaalta hermoilu on inhimillistä. Urpolahdet toteavat olevansa onnekkaita, että heillä on muutakin tuloa maanviljelyn rinnalla. Marko on päivätöissä puhdastilatoimistoja valmistavassa yrityksessä. Puutarhurin koulutuksen omaava Annika tekee pihanhoitoa ja -rakentamista omalla nimellään. Maaperä on kyllästetty vedellä Mitä lämmin talvi on aiheuttanut tiloilla? Perinteisesti viljelijät ovat tehneet talviaikaan ojankaivuuta, vesakonhoitoa ja puunkaatoa. Urpolahtien mukaan märkä maa ei kanna koneita, joten niitä ei päästä tekemään. Sen lisäksi että pakkanen tuottaa routaa ja kannattelee raskaita koneita, se on kuohkeuttanut tehokkaasti kynnettyjä peltoja. Tällä hetkellä tilanne on aivan toisenlainen. Syyskuun puolivälistä saakka jatkuneet reippaat sateet ovat tiivistäneet savipeltoja. Niillä talvehtivien syysviljojen juuret eivät saa happea, mikä on tietysti haitallista. Vettä läpäisevillä pelloilla syysruis näyttää Urpolahtien mukaan voivan hyvin. Se oli viime vuonnakin heidän tuottoisin lajikkeensa. – Mikäli sää jatkuu nykyisellään ja tulee aikainen kevät, moni syyskylvö pelastuu. Jos taas maaliskuussa on päivisin voimakasta auringonpaistetta ja öisin reippaasti pakkasta, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Pelloille jäätyvä vesi toimii polttolasin tavoin. Kevätaurinko voi kärventää jäänalaisen kasvuston, Annika selittää. Koska savimaa on tiivistynyt, kevätäestyksestä tulee todennäköisesti monin paikoin tavallista hankalampaa. Lannoitteiden teho heikkenee Urpolahdet ovat ravinneet luomutilansa syyskylvöjä levittämällä tiettyihin paikkoihin kananlantaa. Annika toteaa lannoituksen tehon jäävän normaalia heikommaksi, kun vesi huuhtoo lannoitetta pelloilta ojiin. – Eikä voi kiistää, etteikö se lisäisi lopulta Itämeren ravinnekuormaa, Annika huokaa. Nykyisenlaisessa tilanteessa peltojen kasvipeite saattaa nousta arvoon arvaamattomaan. Ravinteita liuottava ja poiskuljettava vesi ei pysty aiheuttamaan kasvien suojaamille pelloille samanlaista eroosiota kuin kyntöpelloille. Kasvava kasvi taistelee aina myös rikkaruohoja vastaan. Kyntämisen vähentämisessä on hyvät puolensa, mutta se on luomutilan kannalta tehokas tapa torjua rikkaruohoja sekä kasvitauteja. Sen rinnalla tärkeä jatkuvuuden tae on täsmällisestä viljelykierrosta huolehtiminen. Pakkanen on pitänyt kasvitaudit ja tuholaiset kurissa Kasvitauteja levittäviä itiöitä ja parveilevia tuhohyönteisiä on leijaillut Suomeen iät ja ajat, mutta pakkasjaksot ovat pitäneet ne kurissa. Mikäli nykyisenlaisista talvista tulee jatkumo, tähän asti piilossa pysyneet kasvitaudit ja tuhohyönteiset saavat kosolti uusia voimia. Viime kesänä Annika ja Marko ihmettelivät heikosti voivaa härkäpapupeltoaan ja tyttärensä kasvimaata. Niistä löytyi gammayökkösen toukkia, joita on tavattu lähinnä Afrikan ja Etelä-Euroopan pelloilla. – Erilaisiin tuholaisiin jouduttaneen tottumaan. Näihin vuosiin saakka meillä ei ole sanottavasti ollut ötököitä. Gammayökkönen oli ensimmäinen vähän hälyttävä tapaus, Marko sanoo. Gammayökköset ovat aiheuttaneet tuhoa muualla Suomessa tuhoamalla kokonaisia rypsipeltoja syömällä niiden vihreät osat. Urpolahdet eivät lähde puntaroimaan, ovatko luomuviljelijät vai perinteistä viljelyä harjoittavat paremmissa lähtökuopissa ilmastonmuutoksen suhteen. He uskovat, että molemmilta tullaan vaatimaan innovatiivisuutta ja uudenlaisia ajassa elämisen taitoja. Mikäli lämpeneminen on jatkuvaa ja kireät kevätpakkasetkin hellittävät pysyvästi, viljeltäväksi kelpaavien kasvien kirjo lisääntyy. Myös perinteisiä tapoja pitää miettiä uudelleen. Esimerkiksi syysviljaa ei enää kannata kylvää Rymättylässä kuten vielä kymmenen vuotta sitten. Kylvöajankohtaa on siirretty myöhemmäksi. – Muutoin se ehtii kasvaa liian suureksi ja talvehtii huonommin, Marko selittää.