Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yritysvalmentaja ja viiden lapsen isä Petteri Kilpinen, 55, on poikkeuksellisen energinen ihminen – Tästä on kyse varianssissa, jonka avulla hän nostaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista suorituskykyään

Heti alkuun konkreettinen ehdotus. Yritysvalmentaja, tietokirjailija Petteri Kilpinen , 55, kehottaa työpaikkojen jokaista palaverinsopijaa kirjaamaan kokouksen loppuun vähintään kymmenen minuutin tauon. Näin kahden peräkkäisen palaverin väliin jää aina pieni palauttava lepohetki. Sen aikana jokainen osallistuja ehtii nollata ajatuksensa, elpyä vähän ja asennoitua valmiiksi seuraavaan haasteeseen. – Johtaja ohjeistaa omat alaisensa ottamaan tuon tauon itselleen, Kilpinen neuvoo. Hengähdyshetkeä ei siis käytetä kännykän tarkastamiseen, somen selaamiseen tai sähköposteihin vastaamiseen. Näille on oma aikansa. Päätön kokouksesta toiseen tohottaminen vähenee. Syntyy positiivisia poikkeamia tasaisesta jatkumosta, eli varianssia. Siis parempaa läsnäoloa ja lisää tuottavuutta. Tapaan Petteri Kilpisen helsinkiläisessä Virta-hyvinvointistudiossa. On aamupäivä, ei vielä lounasaika, ja Kilpinen vaikuttaa hyväntuuliselta. Hän ei selaa väsyneenä puhelintaan, valittele jatkuvaa kiirettä tai huutele viime hetken ohjeita ohikulkeville alaisille. Kilpinen istuutuu, katsoo silmiin, asettaa kädet eteensä palaveripöydälle ja odottaa. – Millainen on päivän fiilis? kysyn, vaikka arvaan vastauksen. – Hyvä. En ole väsynyt. Minulla on energiaa ja jaksamista, hän vastaa. Kilpinen suunnittelee päivärytminsä ja huolehtii, että sinne mahtuvat esimerkiksi elpymisen takaavat mikrotauot eli pienet palauttavat keskeytykset. Niin onkin hyvä, sillä Petteri Kilpinen on kirjoittanut yhdessä valmentaja Antti Hagqvistin kanssa kirjan nimeltä Varianssi . Sen mukaan energisen elämän salaisuus piilee ihmisen kyvyssä johtaa oman kuormituksen ja palautumisen suhdetta kaikilla elämän osa-alueilla. Viiden pojan isä Kilpinen on siis nukkunut hyvin, syönyt kunnon aamiaisen ja tullut ajoissa työpaikalleen. Viiden pojan isä on huolehtinut myös häiriöttömästä ajasta perheen parissa. Edellisenä päivänä hän on hoitanut itseään lenkkeilemällä. Kilpisellä on hallussaan tuore ikäluokkansa – 55-vuotiaiden – Suomen mestaruus juoksussa. Vuosia sitten hän teki itselleen lupauksen kävellä aina portaita, jos kerroksia on edessä vähemmän kuin kuusi. – Enkä ikinä skippaa lounasta, mies jatkaa. – Haluan pysyä kunnossa erityisesti perheeni vuoksi, se on syvämotivaationi lähde, hän tarkentaa. Syvämotivaatio on Varianssi -kirjan mukaan elämän tärkein asia, sellainen, joka ohjaa joko tiedostetusti tai tiedostamatta ihmisen kaikkia valintoja. – Mutta totta kai minullakin on kaikilla osa-alueilla hiomista. Olen ollut vaimoni kanssa 23 vuotta yhdessä. Viime aikoina olen pohtinut esimerkiksi sitä, puhunko hänelle yhä samalla kauniilla tavalla kuin suhteemme alussa. Kärsimätön johtaja Kilpinen on hallitusammattilainen, jolla on kokemusta yli 20 eri yrityksen hallituksesta. Kilpisen nuoruusvuosiin liittyy aikoja, jolloin hänen kärsimätön ja nopealiikkeinen johtamisensa aiheutti hämmennystä ja turhautumista eri organisaatioissa. – Minulla oli aina kiire. Alaiset eivät ehtineet mukaani. Oli tarve napsia pikavoittoja, hän muistelee. Nykyään työtä helpottaa ymmärrys siitä, että johtaminen on ennen kaikkea ihmisten inspiroimista, jokaisen mukaan saamista ja kunkin vahvuuksien hyödyntämistä. Ei pelkkää visioiden luomista ja liian kaukana edellä kulkemista. Onnistuakseen johtaja tarvitsee läsnäolon taitoa. Sitä ei saa käyttöönsä, jos ei välillä pysähdy ja lepää. – Johtajuus on ennen kaikkea ihmissuhdetaito. On oltava kiinnostunut alaisistaan. Liian moni johtotehtävään valittu kuuntelee puheille tulevaa alaistaan ehkä 10 sekuntia ja alkaa sitten jo kelata päässään sopivaa vastausta. Pitäisi malttaa enemmän, sillä vain siten voi altistua uuden oppimiselle vuorovaikutustilanteissa. Olisi oltava myös aikaa huomata, mitä alaiset tekevät ja antaa siitä palautetta. Ihmisen suurin tietotaito syntyy Kilpisen mukaan yhä kyvystä yhdistää oma osaaminen muiden ihmisten osaamisen kanssa. – Läsnäoleva johtaja huomaa paremmin ihmisten efortit. Jokainen tarvitsee huomatuksi tulemista, ignooraus lähentelee jo kiusaamista. Alaisen teehetki Mitä siis tapahtuu, jos viisas lähijohtaja näkee täystyöllistetyn alaisensa taukohuoneessa jalat penkillä ja teekuppi huulillaan kesken kiireisen päivän? Johtaja hymyilee tyytyväisenä, sillä siellähän alainen valmistelee iltapäivänsä huippukuntoa pitämälllä mikrotauon. Välillä loistetaan ja sitten levätään. Nykymaailmassa enemmän ei ole enää enemmän. Kilpinen havahtui aikoinaan omalle kiireelleen, kun pikkupoika kysyi isältään autossa, miksi tämä valitsee nopean reitin päiväkotiin. Onko heillä taas kiire? Ei ollut, mutta mies oli tottunut jatkuvaan vauhtiin. Viime aikoina olen pohtinut esimerkiksi sitä, että puhunko vaimolle yhä samalla kauniilla tavalla kuin suhteemme alussa. Nykyään Kilpinen ei vastaa puhelimeen aamulla, kun hän on autossa viemässä poikiaan päivähoitoon tai kouluun. Se aika on pyhitetty keskusteluille. –Pidän myös kello 18–20 totaalibreikin. Voi olla, että teen taas kello 21 vähän töitä, jos olen niin suunnitellut, hän kuvailee. Unelle on kuitenkin jäätävä tarpeeksi aikaa. Läsnäolon teeskentely Varianssi ei ole lainkaan sama asia kuin presenteismi. Siinä fyysisesti työpaikalla oleva ihminen teeskentelee jatkuvaa tehokkuutta, mutta ei saa aikaan mitään. Mieli vaeltaa muualla ja tekeminen keskittyy epäolennaisuuksiin. Kyseessä on eräänlainen väsynyt silmänpalvonta itselle ja muille. – Ilmiö kasvaa hirveätä vauhtia ja sen myötä myös syyllisyydentunne lisääntyy koko ajan, Kilpinen sanoo. Kun työt kasaantuvat, kiire syvenee ja kierre on valmis. Välillä jokainen toki erehtyy luulemaan, että hirveä hässäkkä ja tuntimäärän lisääminen toisivat laadun tullessaan. Parempi tuottavuus syntyy viisaalla tauottamisella. Luovuus lisääntyy, virheet vähenevät. – Esimerkiksi 90 minuutin sykli työtä, sitten pienikin, mutta aidosti palauttava tauko. Ravinnosta, nesteytyksestä, unesta ja liikunnasta huolehtiminen varmistavat jaksamisen. Lisäksi tarvitaan sosiaalisia tilanteita ja myös nolla-aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. – Sen lisääminen on ehkä ollut itselleni kaikkein vaikeinta, Kilpinen miettii. Tuttua asiaa? Monet Varianssi -kirjan viisauksista tuntuvat hämmentävän tutuilta. Ohjataanko meitä taas samoilla opeilla, joita jo terveystiedon opettaja koulussa listasi. Ovatko ihmiset oikeasti unohtaneet aivan perusasiat? – Meille on opetettu esimerkiksi ravintoympyrää vuosien ajan, mutta tulokset ihmisten arjessa ovat aika vähäisiä. Valistus on tärkeää, mutta jos halutaan iso muutos, jokaisen pitää saada henkilökohtainen oivallus, ja siitä syntyvää oikeaa motivaatiota. Kaikki me tiedämme myös, että pitäisi nukkua hyvin, mutta lyhyen aikavälin mielihyvää tuottavat valinnat ajavat uniajan ohi. Asiat ovat siis tuttuja, mutta nyt käyttöön on otettu yritysvalmennuksen tiukimmat tehokeinot. – Noin 72 prosenttia suomalaista käy työssä.  Työ vie ison osan päivistämme. Yhteiskuntaa voi siis muuttaa muuttamalla työkulttuuria. Samalla kehitys palvelee yritysten tavoitteita. Moni väittää, että oma työ ei taivu taukoihin. Että kukaan ei ymmärrä, kuinka koukuttavaa ja kiireistä oma arki on. Oikeasti henkilöllä on ongelmia irrottautumisen kanssa. Some vie energiat – Minulla ei ole mitään esimerkiksi älypuhelimia vastaan. Ne ovat hyviä pieniä tietokoneita. Kaikki parhaat ideat syntyvät kuitenkin lepotilassa. Jos ihminen käyttää kaikki taukonsa puhelimella, ja antaa jokaisen joutohetkensä somelle, hänen kognitiiviset kykynsä vähenevät. – Tupakkatauko ilman tupakointia olisi yksi parhaista rutiineista, hän sanoo. Voisiko tupakkakoppien paikalle siis rakentaa vaikka päiväunikoppeja? Joskus taas johtajat kertovat Kilpiselle, että he ovat todella hyviä asiajohtajia, mutta eivät ihmisjohtajia. – Se on hassu väite, sillä johtajuus on ihmissuhdetaito. Asiajohtaja on asiantuntija, ei johtaja. Monta pientä muutosta Kun yrityksessä ryhdytään tekemään muutoksia, ensimmäinen tarkastettava asia on Kilpisen mukaan, onko johto sitoutunut. Pyritäänkö hankkeella vaikuttamaan koko firman kulttuuriin? Viestitäänkö riittävästi? Hyvinvointiohjelmiin pätee sama kuin muihinkin elämäntapamuutoksiin. On parempi tehdä useita pieniä muutoksia kuin yksi iso. Ja kun takapakkia tulee, se ei ole aihe luovuttaa. Kyseessä on vain tarvittava tauko hyvästä päätöksestä, jonka jälkeen voi jatkaa taas. Julmia, ylikriittisiä ja nalkuttavia ääniä parempia ovat sallivat ja lempeät, kannustavat kommentit. Yksi iso pitsa silloin tällöin tuo onnistuvan laihduttajan arkeen tarvittavaa palautumista. Se ei ole epäonnistuminen, vaan sopiva tauko, eli ”luonnon liikkeen laki, jonka mukaan saamme uutta energiaa vaihtamalla kuormitusta ja palautumista”. Siis varianssia.