Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mennyttä aikaa Merimaskussa: Kylmistä kylmin talvi 1877 muistettiin kauan

Vuosikymmenen takaiset nälkävuodet palautuivat ihmisten mieliin talvella 1877, jolloin luontoäiti näytti voimansa julmalla tavalla. Kertojien mukaan runsas lumentulo eteläisessä Suomessa aiheutti runsaasti vaikeuksia arjen toimille. Lisäksi kovat pakkaset ja kylmät asumukset johtivat varsinkin monien sairaiden paleltumisiin ja kuolemantapauksiin. -Vielä seuraavalla vuosikymmenellä ”vanha kansa” muisteli sanomalehdissä tätä koko maata kohdannutta kovaa talvea, joka tarkoitti myös lounaisessa-Suomessa kovia pakkasia ja runsaita lumisateita. Näiden seurauksena perunat ja muut juurekset olivat vaarassa jäätyä heikkokuntoisissa maakellareissa, lisäksi liikkuminen oli vaikeata lumen tukkimilla teillä. Samasta syystä myös normaali talvikalastus oli vaikeuksissa. Koko kyseisen 70-luvun talvet olivat normaalia kylmempiä. Sen huomaa monista pitäjäkohtaisista lehtikirjoituksista, joita aina silloin tällöin nimimerkillä kirjoittajat lähettivät lehtien toimituksiin. Kaikissa kuvauksissa tuli ilmi talvien kylmyys ja niistä johtuvat elämisen vaikeudet joita todella riitti. -Vuosikymmenen kylmin ja lumisin talvi osui vuoteen 1877. Vaikka muutkin talvet olivat kirjoitusten mukaan vaikeita, tämä osoittautui murheelliseksi pitkän kylmyyden ja paksujen hankien johdosta. Kylmyydestä johtuen kuolemantapauksia oli useita, joista Merimaskussakin tiettävästi kaksi. Nämä ainakin voitiin panna olosuhteista johtuviksi. Näistä kertoo mm. Sanomia Turusta -lehti, joka oli saanut lukijapostia kappelista. Kyseinen sanomalehti on saanut surullisen kirjeen Merimaskusta ja julkaisi sen 4.4.1877. Siinä kerrottiin kahdesta erillisestä, toisistaan poikkeavasta tapauksesta, jotka johtivat henkilön traagisen kuoleman talven kylmyydessä. Aluksi kirjoittaja toteaa ”en kyllä muista näin kovaa talvea” ja jatkaa kertoen pienen kappelin oloista ja elämästä. "Kappelimme on pieni ja siitäkin on joutunut kaksi turmioon”. -Hän palaa asiaan kahdesta erillisestä onnettomuudesta, jotka ovat järkyttäneet rajusti pienen ja syrjäisen kappelin elämää. Kummassakin on vaikuttimena raa´alla tavalla talven ankaruus. Kirjoittajan mukaan hänen muistissaan ei ollut vastaavaa talvea. Tiet olivat tukkeutuneet ja kulku oli paikka paikoin mahdotonta runsaitten kinosten vuoksi. Lisäksi pakkasen vaikutus oli kohtalokas. Ensimmäinen onnettomuus oli sattunut tarkemmin määrittelemättömällä kylätiellä, jonka varteen oli sammunut runsaasti alkoholia nauttinut mieshenkilö. Yrittäessäni tutkia tapausta srk.n kuolleiden luettelosta tuli eteeni ainoastaan yksi tapaus, joka sopi kirjoituksen. Tämä oli Marttilan torpan 51-vuotias lampuoti Johan Rönholm. Hän oli jäätynyt ja kuolema seurasi kenenkään löytämättä häntä. -Toinen kuolema oli ehkä vielä traagisempi, koska kyseessä oli kertojan mukaan yksin asunut vanhus. Hänet löydettiin kotimökistään jäätyneenä. Tämän iäkkään naisen kohtalo oli kertojan mukaan jäädä lumen saartamaksi kotimökkiinsä, jonka sijainti ei luettelosta selvinnyt. Kyseeseen tuli vain Killaisten-kylän talon vanhaemäntä, joka kuollessaan oli 71-vuotias. Kirjoittajan mukaan tiet olivat kaikkialla tukossa ja nainen oli huonokuntoinen, eikä lumen ja sairautensa vuoksi päässyt mökistään ihmisten ilmoille. Poutakauden tultua meni pitkä aika ennenkuin tiet saatiin avattua ja joltiseen kuntoon, sillä avaus oli tehtävä pääosin lapiotyönä. Todettakoon että Rymättylä- Mynämäki tietä ruvettiin auraamaan ensimmäisenä vasta 1880-luvulla, jolloin tien auraus myytiin halvimman tarjouksen tehneille talonpojille. Tämä tarkoitti että merimaskulaisten osalle tuli velvollisuus pitää tie kuljettavassa kunnossa Lemun pitäjärajalta Pukkilan kylästä aina Rymättylän rajalle asti.