Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Aallonharja Riia, morjens. Pesu ja föönaus? Nähdään huomenna! - Parturi-kampaamo savolaisella otteella

Voisiko puhelimeen vastaaminen sujua luonnikkaammin? Läsnä olevasti. Merimaskulaisen parturi-kampaamo Aallonharjan yrittäjältä Riia Kaipaiselta se sujuu lähes 20 vuoden kokemuksella, ja pitkäaikaiset asiakkaat alkavat Kaipaisen mukaan olla ”vähän kavereita kaikki”. Esimerkki alkuviikolta, kun Kaipainen vastasi iloisen tuttavallisesti yrityksensä puhelimeen. – Aallonharja Riia, morjens.--- Pesu ja föönaus? Jaa, katsotaan. Huomenna on keskiviikko, sopisiko sulle puoli 10? Tai sitten seuraava aika on puoli yhdeltä. --- Puoli tuntia suurin piirtein. --- Naurua --- Hyvä, nähdään huomenna. Kiitos, moi. Syntyjään savolainen Kaipainen on syntyjään savolainen, kotoisin Mikkelistä, jossa hän ammattinsakin opiskeli. Sieltä hän muutti vuonna 2000 miehen perässä Merimaskuun ja 2002 perusti kampaamon kirkonkylän Rantamarketin päädyn liikehuoneistoon. Sitä rakennusta ei enää ole. Kymmenen vuotta Aallonharja on ollut liike- ja asuinrakennuksessa Vähätalontiellä 400 metrin päässä Merimaskuntien ja Rymättyläntien risteyksestä - ehkä hieman piilossa. – Kun on vakiasiakkaat - kyllä ne tästä löytävät, Kaipainen toteaa. Heitä tulee Merimaskusta, Velkualta, Rymättylästä, Naantalista, Askaisista. – Kesällä tietenkin on myös helsinkiläisiä mökkiläisiä, yrittäjä lisää. Tänä koronavirusvuonnakin asiakkaita on riittänyt. Huhtikuu tosin oli kuollut kuukausi. – Ei se nyt ihan hirveästi hallaa tehnyt. Nyt on asiakkaita ihan normaalisti. Töitä on muttei kiireitä kuitenkaan. Perushyvää elämää Kaipainen arvioi elämänsä perushyväksi. Hän asuu rivitalossa kilometrin päässä työpaikalta, ja Merimaskun koulua käyvä Pinja-tytär on vuoroviikoin hänellä, vuoroviikoin isällä. Poika Perttu on Niinisalossa asevelvollisena. Yrittäjä on tarkoituksellisesti jättänyt määrittämättä aukioloajat, mutta pääsääntöisesti hän työskentelee arkisin kello 9.30-17. – En halua olla sidottu tasa-aikoihin, hän selittää. Kaipainen sanoo, että haaveita pitää olla. – Vähän enemmän voisi olla vapaa-aikaa, että voisi sitä käyttää harrastuksiin. Tytön kanssa käyn ratsastamassa. Nuorena olin hevostyttö, sitten tuli pitkä tauko. Haluaisin tehdä sitä enemmänkin. Kaipaisella on kolme villakoiraa. Niiden kanssa hän käy näyttelyissä ja agilityssä. Koiraharrastustaan hän on laajentamassa. – Olen menossa kasvattajakurssille. Ehkä jonain päivänä tulee pentujakin. Sitten saa hakea kennelnimeä, kun on käynyt kasvattajakurssin. Mikä minua kiinnostaa loppuelämän? Jos ei olisi näitä koiria, sitten olisi hevonen. Jonain päivänä ehkä omakotitalo, perhe ja hevonen, Kaipainen miettii. Oma itsensä, 45 Tänä päivänä, 45-vuotiaana, Kaipainen katsoo jälleen olevansa oma itsensä. Merimaskuun nuorena saavuttuaan hän koetti sopeutua ympäristöön, muuttua varsinaissuomalaisen hillityksi. – Keski-ikäisenä minusta on taas tullut aito savolainen. Minulta voi kysellä mitä vain, en säikähdä mitään. Me savolaiset olemme kovia puhumaan ja kysymään. Murrekin on tullut takaisin. Savolainen menee vain juttelemaan vieraitten ihmisten kanssa, ihan missä vain, vaikka bussissa. En koe sitä uteliaisuutena, vaan kiinnostukseksi ihmisistä, Kaipainen sanoo. Sellainen rohkeus lienee plussaa parturi-kampaajalle.