Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rymättylän Tontunperän emäntä Lilli Vehviläinen lämmittää talonsa puilla ja nauttii vuoristovaltakuntansa luonnonrauhasta

Lilli Vehviläinen , 55, tunnetaan Rymättylässä naisena, joka pitää luonnonkauniin Hujavuoren puolia muun muassa roskaajia vastaan. Hän omistaa vuoren ja sitä ympäröivän noin 9 hehtaarin maa-alueen, joka rajautuu Kirkkojärven rantaan. Lilli nimittää itseään Hujavuoren haltijaksi. – Minulla on sitä varten pitkälierinen ja suippopäinen haltijanhattukin. Sain sen tyttäreltäni. Välillä leikittelen ja kuljeskelen se päässä metsässäni, Lilli kertoo hymyssä suin. Paikalliset sanovat hänen asuvan Tontunperällä. Nimitys johtuu siitä, että Hujavuoren puissa kasvaa runsaasti naavaa. Puheenparsi paljastaa, että Lilli on asunut Rymättylässä vasta tovin. Hän on syntynyt Orivedellä. Saaristopitäjään Lilli muutti 12 vuotta sitten. Hän avioitui miehen kanssa, joka oli hankkinut Vanha Kastelli -nimisen tilan Kirkkojärven rannalta. Elämä tuntui auvoisalta, mutta kolmen avioliittovuoden päästä mies kuoli. – Se mursi minut ja masensi aivan täysin, Lilli kertoo. Kyläläisiltä ruokaa, halkoja ja sepeliä Synkimmän surun keskellä kyläläiset toivat apua. Osa heistä oli sellaisia, jotka Lilli oli nähnyt aiemmin vain vilaukselta. Kukkien lisäksi hänen kotiovelleen tuotiin ruokakasseja. Ahteentaasta joku ajoi pihaan sepelikasan, joka soveltui hiekoittamiseen. Muuan isäntä toi parikin klapikuormaa. – Sanotaan, että leski polttaa ensimmäiset klapit surressaan. Toinen klapikuorma on kuulemma tarpeen, kun tulee uusi mies, eikä leski ehdi vielä silloinkaan puuhommiin. Niinhän minullekin kävi, Lilli muistelee. Sittemmin Lilli on päässyt suurimman surun yli ja tarjonnut leskiksi jääneille samanlaista apua kuin hän itsekin sai. – Se on ele, jonka perusteella voi pyytää jatkossakin apua, jos tarvetta tulee, hän perustelee. Ikänsä palelleet haluavat pysyä sisällä Rymättyläläiset tuntuivat ottaneen Lillin omakseen heti paikkakunnalle muuton jälkeen. Lähihoitajan koulutuksen omaavana hän sai Katavakodista ensin määräaikaisen työpaikan ja kohta hän huomasi olevansa ensimmäistä kertaa eläissään vakituisessa työsuhteessa. Lilli sanoo viihtyvänsä työpaikassaan, koska työkaverit ovat mukavia. Tärkeä syy on myös se, että Lilli kokee voivansa tehdä Katavakodissa hyvää vanhustenhoitoa. Rymättyläläiset ikäihmiset ovat kertoneet Lillille entisaikojen kovasta elämästä, jolloin töitä paiskittiin jäällä heppoisissa varusteissa. Moni sai jo nuorena kylmyyden aiheuttamia vaivoja. – Katavakodissa pyritään siihen, että vanhukset pystyvät katselemaan huoneistaan merelle, sillä siitä he tuntuvat pitävän. Tuoreena Katavakodin työntekijänä Lilli uskoi ilahduttavansa vanhan mummon viemällä hänet rantaan. Koko matkan ajan mummo sadatteli ankarin sanankääntein mokomaa päähänpistoa. – Silloin opin, että ikänsä ulkona uurastaneet ja palelleet ikäihmiset eivät välttämättä kaipaa ulkoilua, eivät etenkään kylmällä. Viime ajat Lilli on tehnyt Katavakodissa yövuoroa. Se alkaa kello 21 ja päättyy aamuseitsemältä. Kotiin päästyään Lilli vie koiransa Dylanin lenkille. Dylan on kotoisin Romaniasta. Se kuului pentueeseen, jonka romanialainen eläinlääkäri otti hoiviinsa. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta Dylan päätyi viime heinäkuussa Rymättylään. Kummitusko tallustelee yläkerrassa? Ahtaissa oloissa elänyt Dylan-koira oleskeli ensin Lillin talon eteisessä. Sittemmin se on ulottanut reviirinsä koko alakertaan sekä tutuiksi tulleille lenkkipoluille. Yläkertaan Dylan ei halua mennä. Lienevätkö syynä omituiset äänet, joita sieltä toisinaan kuuluu? Lilli tuumaa, ettei hänkään aiemmin uskonut kummitusjuttuihin, mutta asuminen Vanhan Kastellin 1920-luvulla rakennetussa hirsitalossa on saanut hänet miettimään asiaa. Yleensä myöhäissyksyllä talon yläkerrasta kuuluu öiseen aikaan askeleita ja raahaamisen ääniä. Myös Lillin vieraat ovat kuulleet niitä. Talon emännän kerrotaan hukkuneen, kun hänen nuorin lapsensa oli kolmivuotias. – Ehkä hän etsii siellä lapsiaan, jotka ovat jo ikäihmisiä. He vierailivat täällä viime kesänä. Sen jälkeen askeleita ei ole kuulunut kuin muutaman kerran. – Kai siellä sitten kummitus liikkuu, mutta ei se minua mitenkään häiritse. Muutoin talo on hyvin hiljainen. Asumismukavuutta lisätäkseen Lilli on asennuttanut olohuoneeseen puhaltavan ilmalämpöpumpun ja hankkinut muutaman siirrettävän sähköpatterin. Yövuoron jälkeen, kun ei heti viitsi käydä sytyttämään tulta pesiin. Entä Hujavuori, mitä sille kuuluu? Kesällä Lilli harmitteli hänen vuorensa, metsänsä ja rantansa täyttyvän hiljalleen retkeilijöiden jättämistä roskista. Hän pyysi retkeilijöiden apua maaston siivoamisessa. Maastoon tehtiin myös luvattomia nuotioita. – En ole käynyt hetkeen aikaan katsomassa vuoren laella, mutta syksyn myötä retkeilijöiden määrä on vähentynyt. Jokamiehenoikeus on Lillin mielestä hieno asia, kunhan sen käyttäjät muistavat toimia vastuullisesti. Hänen suurin toiveensa onkin, että Hujavuori säilyisi luonnonkauniina paikkana. Kirkkojärjven vastakkaisella rannalla näkyy Rymättylän vanha postitalo. Sen luota on kulkenut jäätie Vanhan Kastellin rantaan. – Minun puolestani perinteistä jäätietä saa edelleen käyttää, jos vaan tulee riittävästi jäätä, Lilli sanoo.