Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Purettava terveyskeskus rakennettiin pula-aikana

Naantaliin rakennettiin vuosina 1950-51 Mannerheimin Lastensuojeluliiton terveystalovaliokunnan ohjaamana Lastentalo, joka myöhemmin on tunnettu nimellä vanha terveystalo. Lastentalojen perusajatus oli tarjota neuvola- ja terveyspalveluja kuntalaisille. Lastentaloja suunniteltiin kahta eri tyyppiä Suomen kauppaloihin ja kuntiin. Esimerkiksi Merimaskuun rakennettiin samantyyppinen terveystalo vuonna 1949 ja Rymättylään 1950. Naantalin kaupungin rakennusarkkitehti Pertti Vuollet on dokumentoinut vanhan terveystalon rakennuksen sekä selvittänyt talon historiaa. – Aluksi oli vaikeaa löytää talon arkkitehdistä tai talosta tietoa, sillä lehdissä oli talon suunnittelijan nimi väärin. Talon on suunnitellut Bertel Saarnio eikä Saarinen, kuten silloisissa lehdissä luki. Kun löysin Teija Aholan teettämän Terveyttä kaikille, terveystalot vuosina 1940-1960 tekemän tutkielman, löysin arkkitehdin oikean nimen. Sen jälkeen tietoa alkoikin löytyä, kertoo Vuollet. Talon suunnitellut Saarnio on suunnitellut myös muun muassa Kouvolan kaupungintalon. Pulaa rakennusmateriaaleista - paljon apua Ruotsista Alunperin suunnitelmissa oli rakentaa terveystalosta neliosainen, mutta ilmeisesti pula-ajan vuoksi rakennus jäi vain kaksiosaiseksi. Matalampaan osaan sijoitettiin neuvola- ja terveystalotoiminta ja kaksikerroksinen rakennus sisälsi 8 pientä asuntoa; 4 kummassakin kerroksessa. – Historiaa selvitettäessä kävi ilmi, että Naantali sai erittäin paljon apua Ruotsista Vadstenalta, joka on Naantalin kummikunta. 20 vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen talon muuriin kiinnitettiin Vadstenan ja Naantalin välistä kummitoimintaa esittänyt muistolaatta. Laatta on nyt museon hoivissa, sanoo Vuollet. Vuollet on seurannut vanhan terveystalon purkua nähdäkseen, miten rakennuksen todellinen rakennustapa eroaa rakennuspiirustuksista. Ainakaan tiiliseinän ja ulkorappauksen välissä oleva villaa ei rakennussuunnitelmissa ole mainittu. – Oletin tiiliseinän ja ulkorappauksen välissä olevan vain ilmaa. Nyt, kun taloa puretaan, näkee, että siellä onkin villaa. Näyttäisi olevan jopa kolmea erilaista villaa. Tuolla on valkoista lasivillaa, sitten on tuota keltaista villaa, joka on ilmeisesti tummunut toisessa päässä rakennusta sekä näköjään jotain hamppumaista eristettä. Pula-aikana kun rakennettiin, käytettiin sitä materiaalia, jota oli juuri silloin saatavilla, Vuollet olettaa. Toinen esimerkki on hirsi, jota on käytetty rakennuksen kerrosten väleissä, vaikka suunnitelmien perusteella pitäisi olla pelkästään betonia ja lämpöeristettä. Ilmeisesti betoni oli niin kallista, että käytettiin myös hirsiä. Rakennuksen kattotiilet saatiin lahjoituksena paraislaiselta yritykseltä. Rakennusmateriaaleista oli sodan jälkeen pulaa, kuten tiilistä ja pellistä. – Eräässä ranskalaisessa arkkitehtijulkaisussa esiteltiin Naantalin lastentalo näyttävästi. Siinä oli esiteltyinä muitakin lastentaloja ympäri maailmaa. Julkaisussa esiteltiin myös ne rakennussuunnitelmat, jotka jäivät kuitenkin rakentamatta, Vuollet sanoo. Asunnoissa ei ollut omia pesutiloja 60-luvulla asuntorakennuksen asunnoista otettiin terveyspalvelun käyttöön yksi asunto kätilön työtilaksi. Siitä eteenpäin asuntoja muutettiin yksitellen terveystalon käyttöön ja yläkerran asunnoista yhtä lukuun ottamatta otettiin hammashuollon käyttöön 70-luvulla. Asuinrakennuksen kellarissa sijaitsivat pesutupa, sauna ja peseytymistilat, joita asunnoissa ei ollut. Lisäksi kellarissa oli jokaiselle asunnolle kaksi eri varastotilaa. Viimeisenä matalassa rakennusosassa toimi taloustoimisto ja korkeammassa rakennuksessa toimi mielenterveyspalvelut. Kun nämä toiminnot muuttivat muualle, rakennuksessa toimi päihdekuntoutujien tapaamistila ja ruokajakelua.