Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Latolöytö Ascona on Kimmo Laakolan silmäterä ja muisto hänen rallivuosiltaan

Opel on Kimmo Laakolalle (s. 1968) ristiriitaisia tunteita herättävä automerkki. Vuosia sitten hän omisti sähkövioista kärsineen Kadett GSi:n. Hyvinä päivinään se kiiti kuin pyörillä varustettu ohjus. 90-luvun Astra on Laakolan mielestä Opelin kehnoin tekele - siinä eivät tahdo kestää moottori eivätkä pellit. Liekö aika kullannut muistot, mutta vanhemmista Opeleista Laakolalla on lähes pelkästään hyvää sanottavaa. Hänellä oli nuoruudessaan pari Recordia ja sittemmin etuvetoinen Ascona. Ne toimivat hyvin, samoin hänen vaimonsa ensimmäinen auto - 70-luvun puolivälissä tehty Opel Kadett. Edellisviikon lauantaina Laakola osti Somerolta tuiki harvinaiseksi käyneen Opel Ascona 1,6 S:n. Opel-harrastajien mukaan kyseessä on upea latolöytö. Kilometrejä vuosimallin 1970 Asconalle on kertynyt vasta 150 000. Viimeksi Ascona on katsastettu 2016. Tuolloin insinöörillä ei ollut huomautettavaa auton kunnosta. Laakola arvelee, että auton voisi viedä katsastettavaksi tuosta vain, mutta hän aikoo kohtapuolin vaihtaa kaikki öljyt sekä sytytyksen osat ja puhdistaa kaasuttimen. Mies on toimitsijana ensi kuussa ajettavassa Rantarallissa. Sinne hän haaveilee suuntaavansa Asconalla, joka tuonee mukavia muistoja kokeneille kisakuskeille. Ascona luotiin Taunuksen kilpailijaksi Autoalalla työskennellyt Kimmo Laakola luonnehtii Asconaa yksinkertaiseksi autoksi, joka on aikalaisiinsa verrattuna suorituskykyinen. Asconan 1,6-litraisesta moottorista irtosi uutena 80 hevosvoimaa. Se siivitti auton 160 km/t huippunopeuteen. Opel suunnitteli Asconan suurta suosiota nauttineen Ford Taunuksen kilpailijaksi. Nimensä auto sai turistipaikkana tunnetun sveitsiläisen kaupungin mukaan. Opelin mainosfilmissä äiti kyyditsi Asconalla lapsia ja toi kauppatavarat kotiin suuressa takakontissa. Illalla isä teippasi auton kylkeen kilpanumeron ja vei sen radalle. Ascona sai menestyksekkään kisapirssin maineen, kun länsisaksalainen Walter Röhrl voitti sellaisella rallin Euroopan mestaruuden 1974. Auton kilpamenestys kutkuttelee myös Laakolan mieltä. Hänkin harrasti ystäviensä kanssa rallia Fordin Escortilla. Toverukset pääsivät sillä aluemestaruudessa hopealle, mutta kirkkaimman palkinnon korjasi Opel Asconalla ajanut kuljettaja. – Hän ajoi juuri tällaisella, Laakola selittää ja taputtaa vihertävää kaunotarta. Niin Escortissa kuin Asconassakin oli 2-litraiset moottorit. Keltaiset huomiovalot ja muita 70- sekä 80-lukujen herkkuja Tähän mennessä Kimmo Laakolan Asconalla on ajettu paikallisajoa Somerolla sekä muutamia mökkireissuja Karunaan. Laakola on auton kolmas omistaja. – Myyjällä oli vahvat tunnesiteet autoon. Hän pohti viimeiseen saakka, raskiako luopua aarteesta, Laakola selittää. Auton mukana seurasi muovikassi, josta löytyy huoltokirja sekä viime vuosien kirjanpito siitä, milloin moottoria on käytetty - yleensä aina kuukauden lopussa. Erikoisuutena Asconassa on ehkä jo uutena asennettu lohkolämmitin ja sisäpistoke. Korkeasta iästään huolimatta ne toimivat. Aiempi omistaja tapasi lämmittää moottorin ennen käynnistystä. Kojelaudan syvennykseen on jälkiasennettu Blaupunkt München -autoradio. Keulalleen Ascona on saanut kellertävät huomiovalot, jotka olivat kovassa huudossa 80-luvulla. Myös turvavyöt on vaihdettu nykyaikaiseen malliin. Aiemmat lannevyöt seurasivat auton mukana, kuten myös entinen moottori. – Se oli kuulemma sammunut, eikä enää käynnistynyt. Syystä ei ole tietoa, Laakola kertoo. Pakerrettavaa riittää Kun Kimmo Laakola toi Asconan kotipihaan, hänen vaimonsa nuuhkaisi auton sisustaa ja tuhahti. Tuoksu on vahva sekoitus kumi- ja muoviyhdisteitä. Laakola arvelee, että autoa on ajettu eläintenhoidossa käytetyt haalarit päällä, mikä luo oman säväyksensä sisustaan. Ongelma poistunee ionisoinnin ja uudelleenverhoilun myötä. Takapenkki vaikuttaa lähes koskemattomalta. Sen Laakola arvelee saavansa kuntoon pelkällä pesulla. Auton tekniikan hän aikoo käydä läpi kotitallissaan tulevan talven aikana. Edessä on verhoilun uusiminen ja maalaus alkuperäisellä sävyllä. Jossakin vaiheessa auto on jo maalattu. Tehtaalla annetuksi sävyksi Laakola arvelee auringossa sädehtivää sammakonvihreää, jollaista löytyy takaosasta. Ascona tarvitsee myös uudet renkaat. Alusta on käsitelty ruiskuvaseliinilla. Noin puolen sentin vaseliinikerros on pitänyt ruosteen kurissa. Laakola tuumii pakertamisen olevan autoprojektin mukavinta antia. Teoriassa Ascona olisi museokatsastettavissa hyvinkin helposti, mutta ainakaan vielä se ei ole uuden omistajan mielessä. Laakola haluaa Asconasta pitkään haaveilemansa harrasteauton, jolla voi ajella kotikulmilla Raisiossa. Miehen unelmissa siintää myös niin sanottu välikoppa Ford Escort 2-litraisella moottorilla, mutta sellaisen hankinta saa odottaa. Tarjontaa tutkaillessaan hän on havainnut vanhojen Escortien hintojen pompanneen pilviin.