Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Jouko Leinolla on 70 000 kuvaa Naantalista - ”Kuvanottamisen hetkellä ei ole tullut ajatelleeksi, että jollain voi olla joskus tarve niille kuville”

"Joskus tulee mietittyä miksi kantaa kameraa aina mukanaan. Tähän tuli Naantalissa vastaus 10.7.2020” Näin kirjoitti Jouko Leino , 62, heinäkuisessa Facebook-julkaisussaan Naantalilaiset-ryhmässä. Tekstin liitteenä on neljän kuvan kooste merikotkasta. Kolmessa otoksessa se liitelee taivaalla ja yhdessä lähikuvassa se istuskelee tarkkaavaisen näköisenä maastossa. Julkaisu on saanut 670 tykkäystä ja reagointia. – Se oli sellainen aurinkoinen päivä ja olin työkeikalla Luonnonmaan puolella. Kun lähdin auton kanssa liikkeelle huomasin, että jotain lehahti kallion nyppylän päällä. Tarkemmin katsottuna se oli merikotka, joka laskeutui kalliolle, Leino kertoo kuvanottohetkestä. Kuvat hän otti tienvierustasta autostaan käsin, ensin kauempaa ja sitten lähempää. – Kamera ei ollut mikään ihmeellisyys, se on tämä joka kulkee aina matkassa, Leino sanoo ja ottaa taskustaan esille pienen Canonin digikameran. Leinolla on järjestelmäkamerakin, jolla räpsi kuvia viimeksi esimerkiksi Unikeonpäivänä. Canon-merkin kamerat ovat olleet käytössä jo 70-luvulta lähtien. Kirkonkirjojen mukaan Leinolla tuli heinäkuun lopulla täyteen tasan 62 vuotta naantalilaisena. Hänen ollessaan puolivuotias, hänen perheensä muutti Raisiosta Naantaliin. Ammatiltaan mies on LVI-teknikko. Oman yrityksen toimisto löytyy samasta talosta, missä hän itse asuu. – Työmatkaa minulla on kahdeksantoista porrasta. Hätätapauksessa pääsee hissin kanssa. Miehen ensimmäinen muisto valokuvauksesta 60-luvulta, kun hänen kumminsa hankkivat hänelle Coca-Cola-kameran. – Sitä varten kerättiin Coca-Colan pullonkorkkeja, että se saatiin ostettua halvemmalla, Leino muistelee. Leino kuvailee itseään paikalliskuvaajaksi. Hän keskittyy dokumentoimaan Naantalin historiaa ja rakennuksia. Luontokuvia hän ei ota ollenkaan - paitsi jos sattuu näkemään merikotkan liitelevän läheisillä kallioilla. – Kuka tahansa voi ottaa kukkasista kuvia ja ne on vuodesta toiseen ne samat kukkaset. Luontokuvissa myös kilpailu on kovempaa ja tulisi osallistua kaikenlaisiin kilpailuihin. Palkitsevampaa Leinosta on se, kun joku kysyy häneltä, että miltä joku rakennus näytti viisi vuotta sitten. – Kuvanottamisen hetkellä ei ole tullut ajatelleeksi, että jollain voi olla joskus tarve niille kuville. Naantali kuvien keräilyn Leino kertoo aloittaneensa vuonna 2003. Aluksi hän otti ihmisiä hihasta kiinni ja kysyi, sattuisiko olemaan kuvia Naantalista. Nyt vuosia myöhemmin roolit ovat vaihtuneet ja muut kysyvät Leinolta valokuvia. Kuvia saattavat kysellä esimerkiksi lehdet, museot tai kaupunki. – Kun ihmiset ostavat täältä vanhoja taloja, he saattavat kysellä, että onko minulla talosta tai sen kulmakunnista vanhoja kuvia. Sosiaalinen media on Leinon mielestä hyvä työväline tiedonkeruussa, mitä tulee dokumentointiin. Hän julkaisee kuviaan Facebookissa, mutta maltillisesti. Omaa somea hän ei kuvilleen halua perustaa. – Jos julkistaisin kaikki 70 000 Naantali kuvaani sosiaaliseen mediaan, ne menettäisivät merkityksensä. Kun julkaisen niitä vain silloin tällöin, niihin keskitytään eri tavalla. On myös muistettava se, että kenellä on kunkin kuvan oikeudet.