Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Teatterista Olkkariin: Tarinoiden rakastaja Susanne Peltola loi raisiolaisille Jokamielentaidot-teemaviikon - Mikä on yhteiskunnan moraalin mitta?

Susanne Peltola , perheenäiti Rymättylästä, aloitti työuransa teatterintekijänä, mutta hän on liukunut auttamisen puolelle. – Oma historiani kulkee mukana, Peltola sanoo. Peltola on Turun AMK:n viimeisen vuoden sosionomiopiskelija ja hän tekee tällä hetkellä syventävää harjoitteluaan Raision Olkkarissa. Lopputyökseen ja Olkkarin kehittämiseksi hän on työstänyt raisiolaisten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseen tähtäävän ”Jokamielentaidot”-teemaviikon. Se on maanantaista sunnuntaihin 3.-9. helmikuuta. – Tänne Olkkariin kun tulin, kysyin, saisiko täällä tarjota semmoista matalan kynnyksen keskusteluapua. Ajattelen, että kun ihminen saa jollekin toiselle ihmiselle sanoittaa, mikä mieltä painaa. Kun tulee varhaisesti kuulluksi ja nähdyksi, niin ongelmat eivät pääse eskaloitumaan ja voidaan löytää myös ratkaisuja niihin, Peltola sanoo. Peltola tähdentää, että yhteiskunnallekin ennalta ehkäiseminen ja varhainen puuttuminen ovat eduksi esimerkiksi siksi että ne ovat usein edullisempia ratkaisuja kuin raskaat ja laaja-alaiset tukitoimet. – Ajattelen, että on yhteiskunnan moraalin mitta, miten me kohtelemme kaikkien haavoittuvimmassa asemassa olevia. Peltola sanoo saaneensa aika vapaasti ideoida harjoittelussaan. – Vapaasti sain miettiä sen lopputyönkin. Matala kynnys Olkkari on Raision kaupunkilaisille tarkoitettu matalan kynnyksen kohtaamispaikka sekä neuvonta- ja palvelupiste. Se on osa kaupungin aikuisten sosiaalipalveluita. Opiskelija Peltola oli aiemmin jo viime syksynä työharjoittelussa Olkkarissa. – Suurin ryhmä ovat ikäihmiset eläkeiän tuntumasta ylöspäin - sitä voi laajentaa. Palvelutarjonta voi houkutella myös eri-ikäisiä kuten työikäisiä, syrjäytymisvaarassa olevia, työttömiä, pitkäaikaistyöttömiä. Näen, että Olkkari käy ihan kaikille, jotka kaipaavat paikkaa, jonne voi tulla istumaan ja tutustumaan toisiin ihmisiin. Peltola pitää Olkkaria paikkana, jossa vaikkapa sellaiset ihmiset, joilla ei ole läheisiä, voivat rakentaa turvaverkkoa itselleen. – Kun ihminen saa apua ja oman arjen haltuun, niin se tuo pystyvyydentunnetta. ”Rymättylän pellolla ihmettelin” Susanne Peltola on kolmen lapsen äiti, joka perheineen muutti Rymättylään vuonna 2007. Hän on kotoisin Helsingistä. – Rymättylän pellolla ihmettelin, mikä paikka tämä on, Peltola muistelee. Perheen tuolloin rakentamassa talossa asuu enää neljä viidestä, kun vanhin poika on lähtenyt Tampereelle opiskelemaan. Peltolan ensimmäinen ammatti on teatteri-ilmaisun ohjaaja, joksi hän valmistui Turun AMK:sta 2003. Ohjauksia hän on tehnyt freelancerinä eri tahoilla ja näytellyt esimerkiksi turkulaisessa Tehdas Teatterissa. Sittemmin hän sanoo liukuneensa soveltavan taiteen puolelle. – Osin sitä kautta, että minulle tuli valtava tarve auttaa heikommassa asemassa olevia, Peltola kertoo. Siihen suuntaan häntä vei se, että lähipiirissä on ihmisiä, joilla on neurologisia erityispiirteitä kuten ADHD tai Aspergerin oireyhtymän kaltaisia taipumuksia. Peltola opiskeli logoterapeutiksi, ja mukaan tulivat vielä mindfulness ja NLP. – NLP on mielen taitoja: miten voi ohjelmoida itseään vaikkapa pääsemään irti peloista, Peltola selittää. Hyvinvointialan yrityksen Peltola perusti 2010 ja tarjosi palvelujaan yrityksille. – Yrittäjänä en halunnut enää olla. Se on valtavasti myyntityötä, eikä se ole minulle luontaista. Nyt keskityn opinnoissani siihen, että saan paperit, ja sitten haen töitä. Peltola on työskennellyt myös väkivaltaerityisenä ohjaajana Espoon kaupungilla. Lähisuhdeväkivalta on yksi teemaviikon aiheista. Poukkoilua ja punainen lanka – Olen vähän tällainen poukkoileva, mutta on minulla siinä punainen lanka. Oma historiani kulkee mukana. Olen opiskellut ja tehnyt näitä kaikkia, Peltola sanoo. – Olen alkujaan teatterintekijä, eli rakastan tarinoita, ja ajattelen niin, että elämä on taidetta ja ihmiset ovat ikään kuin oman taiteensa ilmentymiä. Toisinaan me jäämme kiinni ongelmatarinoihimme. Tässä auttamistyössä voimme etsiä uusia näkökulmia, vaihtoehtoisia tapoja ajatella, Peltola toteaa ja samalla miettii sopiiko edes tunnustaa, että hän näkee ihmisissä tarinoita. – Ongelmatarinoiden rinnalle voi syntyä selviytymistarinoita. Ihmisen elämänkulkua ja tapahtumia tutkimalla voidaan ulkoistaa asioita, katsoa niitä hieman etäämmältä, Peltola sanoo. – Rajojen säilyttäminen kuuluu ammattitaitoon. Voin olla rinnalla, mutta en ota niitä ihmisen asioita omaan elämääni. Aina se ei ole helppoa, esimerkiksi väkivaltatapauksissa. Susanne Peltola sanoo, että hänen roolinsa on olla toivon ylläpitäjä. – Jos ihmisellä on vaikka uhrin rooli tai masentuneen ajatukset ja niihin jää jumiin, niin niitä työstämällä löytyy omia vahvuuksia ja oma minäkuva laajenee. Minua kiinnostaa se, että ihminen alkaa löytää itsestään uusia puolia, uinumassa olevia vahvuuksia ja voimavaroja. Luonnolla aloitetaan Mielenterveyden teemaviikon ensimmäinen aihe maanantaina 3.2. on ”Tarkoitusta ja voimaa luonnosta”. Sen tulee pitämään sosionomi ja metsämielivalmentaja Päivi Raikaslehto . Loput teemapäivät vetää Susanne Peltola. Aiheita ovat esimerkiksi miten selvitä kohtalon iskuista, runomuotokuvien tekeminen ja lähisuhdeväkivallan tunnuspiirteet ja dynamiikka. – Harva sanoo sitä, että hei, minä elän väkivaltaisessa suhteessa. Henkistä väkivaltaa ei välttämättä edes tunnista. Puheeksi ottaminen on tärkeää, sillä ihminen voi oireilla monin tavoin esimerkiksi masentumalla ja sitä hoidetaan lääkkeillä, mutta koskaan ei päästä juurisyyhyn, Peltola sanoo. Jokamielentaidot päättyy viikonlopun mindfulness-työpajaan. Aiheena ovat tietoisuustaidot ja stressinhallinta. Sinne vaaditaan ennakkoilmoittautuminen, muina päivinä ei. Teemaviikko on suunnattu yksittäisille kuntalaisille, työttömille, opiskelijoille ja yleisesti mielenterveydestä kiinnostuneille, ja se on maksuton.