Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Markun verstaassa syntyy jättimäisiä pienoismalleja toisen maailmansodan työjuhdista

Markku Vuotin rakentama B-17G on viime silausta vaille valmis. Tarkemmin sanottuna se silaus on esikuvan nokkaa koristava naishahmo. Ensin Markku yritti maalta sen. Sittemmin hän tulosti hahmon siirtokuvakalvolle, joka ei suostunut liimautumaan nätisti. Seuraavaksi on edessä tarrakokeilu. – Älä näitä kaikkia rakentelujuttuja kirjoita. Tarrajuttu on vaan esimerkki lukuisista ongelmista, joihin lennokinrakentelussa törmää, Markku selittää. Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei ongelmien edessä pidä masentua. Ennen vanhaan niihin etsittiin ratkaisuja kirjastosta. Nyt vastauksia saa internetistä, kunhan osaa kysyä sopivalla tavalla. – Se on sitten eri asia, ovatko vastaukset oikeita ja onko niistä apua. Kumimoottorilennokki sytytti ilmailukipinän Naantalissa Markku Vuoti ja hänen vaimonsa Hilkka Vuoti ovat asuneet vuodesta 1967. Huomattavan osan työurastaan Markku teki Naantalin voimalaitoksen valvomossa. Hän oli pitkään myös ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa. Markun lapsuudenkoti on Pyhäjoella Pohjanmaalla. Siellä hän asui isänsä kanssa. Käänteentekevä juttu tapahtui eräänä jouluna, kun Markun sisko lähetti Ruotsista paketin. Siinä oli balsarakenteinen kumimoottorilennokki. Kansakoulun alkutaipaleella olevan pikkupojan mielestä se lensi upeasti. Potkuria pyörittäneen kuminauhan katkettua Markku-poika liidätti lennokkia liiterin katolta. Virittely sekä trimmaaminen olivat olennainen osa puuhastelua, jotta lennokki olisi lentänyt aina vähän entistä pidemmälle. Toinen Markulle rakas asia on musiikki. Nuoruudessaan hän rakensi rummut alumiiniastioista. Rumpukalvot syntyivät apulantasäkeistä. Markku tuumaa, ettei hänen lapsuudessaan ollut saatavana juuri mitään valmiina. Rakenteluun kelpaavista raaka-aineistakin oli pulaa. – Mihinkään ei ollut mahdollisuuksia, mutta haaveita oli senkin edestä, mies virnistää. Rakentaminen on projektin parasta aikaa Monien lennokkiharrastajien tapaan Markku Vuoti tuumaa olevansa vähän nyhrääjä, joka pohtii asioita ja rakentelee mielellään itsekseen. – Mutta ilmailuharrastajan kannattaa aina keskustella alan taitajien kanssa ja käydä kerhoissa. Sillä tavalla oppii ja pystyy välttämään muiden tekemät virheet. Vuosien saatossa Markku on rakentanut ja lennättänyt kymmeniä lennokkeja. 1980- ja 1990-luvuilla hän lensi Turun Lentokerhossa purje- ja moottorilentoa. Lentotunteja kertyi kaikkiaan noin 2 000, niistä huomattava osa lennonopettajana. Markun lennokkiharrastus jatkuu yhä, mutta purje- ja moottorilennon tilalle on tullut purjehtiminen. Marraskuussa mies aikoo seilata purjeveneen miehistössä Kanarialta Karibialle. Viime vuosina Markku on keskittynyt ennen kaikkea toisen maailmansodan hävittäjä- ja pommikoneita esittävien suurten mallilennokkien rakentamiseen. Niissä häntä kiehtoo historia ja esikuvien rosoisuus. – Sotilaskoneissa riittää yksityiskohtia vaikka millä mitalla. Kaiken lisäksi niistä löytyy runsaasti tietoja. Rakentamisvaihe onkin kaikkein parasta aikaa. Tämän jälkeen koittaa ikävämpi osio, eli valmiin koneen säilyttäminen, Markku toteaa. Hän rakentaa lennokkinsa lentokelpoisiksi, mutta taivaalle hän ei niitä nosta. – Ei enää tässä vaiheessa, kun ikää on 70, mies sanoo. Mallia maailmalta Mallilennokkiensa esikuviin Markku Vuoti pyrkii tutustumaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdysvaltain Oshkoshissa järjestetään vuosittain EAA AirVenture -tapahtuma, johon saapuu noin 20 000 lentokonetta. Kolme vuotta sitten Markku pääsi siellä EAA:n eli Experimental Aircraft Associationin omistaman B-17G:n - Aluminum Overcastin kyytiin. Puolen tunnin lennolle tuli 10 matkustajaa. Jokainen sai istua kaksi minuuttia tähystämössä katsellen pleksilasisesta nokkakuvusta avautuvia maisemia. Vaikka kone on karu vailla minkäänlaista äänieristystä, sisällä pystyi keskustelemaan lähes normaalilla puheäänellä. – Ajettiin pintakaasulla. Meteli olisi toista, jos kyydissä olisi täysi pommikuorma. Viime keväänä Markku kävi vaimonsa kanssa Lontoossa kuninkaallisten ilmavoimien museossa. Siellä tutustumiskohteena oli ennen muuta Avro Lancaster -pommikone. Samanlainen on syntymässä Markun työhuoneessa. Se ja B-17G ovat mittakaavassa 1:10. Näin ollen molempien lennokkien siipien kärkiväli on reilut 3 metriä. B-17G:n lentopainoksi Markku on laskenut noin 13 kiloa. Pommikoneisiin tarvittavat osat Markku on tilannut ulkomaisista postimyyntiliikkeistä. B-17:n rakennusmateriaalit ja osat ovat tulleet maksamaan noin 1 500 euroa. – Yhden mallilennokin parissa vierähtää kaksi tai kolmekin vuotta. Materiaalikustannusten puolesta tämä ei ole kovin kallis harrastus.