Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Television supernanny Pia Penttala antaa neuvot lapsiperheiden yleiseen ongelmaan – Yksi kikka toimii etenkin yön vaikeina hetkinä: ”Se lieventää oloa tosi paljon”

Tunnelma kiristyy lapsiperheessä jo puoli seitsemältä illalla: kohta se taistelu taas alkaa. Suomen Supernannyna tunnettu psykoterapeutti Pia Penttala kohtaa tilanteen toistuvasti perheissä, joissa nukkumisesta on tullut ongelma. – Muutos näkyy vanhemmilla ihan kropassa. Se on hirvittävän vahva viesti pienelle lapselle, joka skannaa vanhempaa hyvin paljon nimenomaan kehonkielen kautta, Penttala sanoo. – Lapsi voi ajatella, että hahaa, sain vallankapulan ja pystyn vaikuttamaan vanhempiini tinttaroimisellani. Toinen vaihtoehto on, että lapsi menee myös itse samaan jännitystilaan. Silloin unta on turha hakea ennen kuin jännitystila saadaan laukeamaan. Vuoroyöt vanhemmille Ensin on siis saatava aikuiset rauhalliseen mielentilaan. – Vanhempana pitää vain jaksaa, Penttala sanoo painokkaasti. Jaksamisessa auttaa, jos pitää huolta myös omasta unestaan. – Ensimmäinen asia on, että vanhemmat sopivat työnjaosta: kumpi herää tänä yönä tai tällä viikolla? Vastuuta pitää jakaa. Penttala painottaa, että univelasta huolehtimisen pitäisi olla aivan yhtä päivänselvä asia kuin se, että vessat pestään kunnolla kerran viikossa. – On ihan turha tehdä itsestään marttyyria tyyliin tässä on nyt kolme vuotta valvottu. Uni on ensiarvoisen tärkeä, ja sitä pitää saada riittävästi, jotta unen eri vaiheet toteutuvat. Unettomuus alkaa stressata valveillaoloaikaa, ja se kiristää ilmapiiriä. Se on ihan yks yhteen sen kanssa, miten koko perheessä nukutaan. Penttala kertoo hyvän kikan, kun keskellä yötä jälleen kerran valvoo sen pienen kukkujan kanssa. – Muistakaa se tunne, kun tulitte vanhemmiksi. Sehän on ihan huikea! Juuri niillä hetkillä, kun ketuttaa eniten, kaiva tuo tunne esiin. Se lieventää oloa tosi paljon. Viimeiset tunnit tärkeitä Pia Penttala puhuu lapsen asettamisesta turvalliseen tunnetilaan ennen nukkumaanmenoa. – Mitä tapahtuu parin viimeisen tunnin aikana? Tarvitaan ihan perusasioita: jonkinlainen ulkoilu tai liikunta, joka takaa fyysisen väsymisen. Vanhempina pitää jaksaa vetää ne toppahaalarit vielä illallakin päälle. Seuraavaksi pitää saada pienet päät hommiin eli tunnepuolen väsyttäminen. Otetaan jokin yhteinen asia, minkä äärelle asetutaan irti kaikesta muusta. Leikitään, luetaan, pelataan yhdessä. Seuraava asia on järjestäytynyt iltapalalle meno. – Hallittu, ennakoitu ja vanhempien kesken suunniteltu. Kyllähän pakka helposti hajoaa, jos siellä on kaksi alle kolmevuotiasta tai kolme alle neljävuotiasta. Pitää suunnitella, miten säilytätte sen tunnetilan: laitetaan valoja himmeämmäksi, ei enää ainakaan kovaa ääntä televisiossa. Syödään iltapala niin, ettei venytä ja vanuta. Iltapalalla jutellaan lasten kanssa. – Lapset tykkäävät kuulla itsestään kehuja ja tulevaisuuden juttuja. Mitä äiti ja isä ovat keksineet vaikkapa vain viikonlopun ruuaksi. Pidetään empaattinen, leikkisä ja läheinen ilmapiiri. Sängyn ympärillä ei enää käydä keskusteluja. – Lapset usein lähtevät sängyssä vielä höpöttelemään. Pitää tyydyttää lapsen keskustelun tarve jo aiemmin. Juttutuokiolle aikaa Oikea-aikaisilla keskusteluhetkillä voi vähentää eroahdistusta, jota jo vähän isommilla leikki-ikäisillä Penttalan mukaan on. – Talo hiljenee ja pimenee. Varsinkin jo kouluikää lähestyvät leikki-ikäiset näkevät maailmassa myös pahuutta ja jännittävyyttä. Heillä on orastava tunne siitä, että pitää itsekin pystyä hallitsemaan tilanteita, mutta he eivät ihan vielä ole kehitykseltään siihen valmiita. Tulee iltavillejä ja nukahtamisen vaikeutta. Penttala korostaa, että koskaan ei pitäisi jättää lasta tuntia saatikka kahta pidemmäksi aikaa hakemaan unta. Silloin pitää etsiä keinoja auttaa lasta. – Ihan älyttömän hyvä kikka on lämmitettävä kauratyyny. Ostakaa siihen vielä kangasvärit, että lapsi voi piirtää sen ihanaksi. Painopeitto on myös todella hyvä ja rauhoittava. Se viestittää levottomille jäsenille, että nyt nukutaan. Ei yöllisiä palveluita Homma ei aina lopu siihen, kun lapsi saadaan nukahtamaan. Etenkin pienten lasten vanhemmat joutuvat koville yöheräämisten kanssa. Ihan pienten lasten heräämisille ei aina voi mitään, ne kuuluvat kehitykseen. Kannattaa silti olla tarkkana, miten heräämisiin reagoi. – Olisi hyvä, ettei ihan ensimmäisenä vaihtoehtona oteta lasta viereen nukkumaan. Mennään lastenhuoneeseen istumaan nojatuoliin tai makaamaan sängyn viereen patjalle. Annetaan lapselle viesti, että sängystä ei tulla pois. Nyt nukutaan. Ei tarjota mitään vaihtoehtoista toimintaa. Ei katseita, eikä paljon kannata silitelläkään. Kaikki yöllinen toiminta on lapselle palvelua, jota hän oppii vaatimaan, jos sellaista on tarjolla. Osa perheistä on valinnut perhepedin nukkumapaikaksi. Penttala ei vastusta perhepetiä. – Se on perheen arvomaailman asia. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi tietää sopivan oman lapsensa persoonaan. Penttala painottaa, että perhepeti pitää olla punnittu päätös. On eri asia, jos vieressä nukkumiseen lipsahdetaan vahingossa tai pahimmassa tapauksessa vanhemman omasta läheisyyden kaipuusta. – Äiti saattaa hakea vuodesta toiseen sitä samaa tunnetta kuin ensimmäisellä kerralla, kun sai lapsen syliinsä. Silloin lähtee kasvamaan symbioottinen suhde, mikä ei koskaan ole terve suhde. Oma sänky kasvattaa Penttala tietää kyllä, kuinka helposti pieni lapsi lipsahtaa vanhempien viereen. – Meidän keskimmäinen lapsemme oli nukkunut kaksivuotiaana puoli vuotta välissämme, ennen kuin tajusimme, että kaverihan tulee tänne joka yö. Viikko meni huutaessa niin, että naapuriin kuului, mutta joka yö kiikutimme lapsen takaisin omaan sänkyyn ja jäimme vuorollamme nojatuoliin viereen. Penttala ei ole ehdoton. – En yhtään ajattele, että ei saisi koskaan päästää lasta viereen nukkumaan. Pitäisi kuitenkin opettaa niin, että meillä on ne omat turvalliset paikat kotona, jotka kuuluvat meidän omaan itsenäisyyteen ja identiteetin kehittymiseen. Sänky voi olla juuri se. Lapselle opetetaan näin vastuunottamista. Häneen luotetaan, että hän osaa olla omassa pinnasängyssä tai jo sängyssä, josta voi itse nousta pois. – Lapsen kehityksen kannalta on hyvin olennainen asia, että opitaan nukkumaan omassa sängyssä ja käyttämään omaa huonetta. Sehän on valtavan kasvattavaa. Se on juuri sitä, että olen iso ja vertainen muiden kanssa.