Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kunto kohoaa Laviksen tahtiin - hyvää jumppaa myös aivoille

Tanssiaskeleet yhdistettyinä vartalon ja käsien liikkeisiin saattaa tuntua välillä ylitsepääsemättömän hankalalta. Mahdotonta se ei ole, sillä harjoitus tekee mestarin. Kuloisten koululla Raisiossa tanssitaan Lavista keskiviikkoiltaisin. Sirpa Rönkkösen ohjaamana Laviksessa käydään läpi lavatanssien suosituimpia askelkuvioita suomalaisen lavatanssimusiikin siivittämänä. Rönkkönen on tuttu monille raisiolaisille Raision työväenopiston ryhmäliikuntatuntien ohjaajana. Eikä se pelkkiin askelkuvioihin jää, vaan niihin yhdistetään sopivissa määrin käsien ja kehon liikkeitä. Varsinkin keskikeho saa tanssin lomassa hyvää tukihoitoa ja kunnonkohotusta. Tanssiaskeleet haltuun ilman paria Paria Laviksessa ei tarvita, sillä sitä tanssitaan, kuten muitakin ryhmäliikuntamuotoja, yksikseen. Toki ympärillä on parikymmentä muutakin Laviksesta innostunutta tanssijaa. – Lavis tuli suuren kansan tietoisuuteen vuonna 2015, jolloin minäkin siitä kurssin kävin. Alkuvuosina innostus Lavikseen täytti koulujen salit ja ulkona parkkipaikat, nyt harrastajakunta on hieman hiipunut, mutta vakiintunut Raisiossakin 20-30 tanssijan määrään, sanoo Rönkkönen. Lavis on nykyään lisenssoitu tuote, joten samoja tunteja hiotaan pidempään. Toisaalta Lavista on helppo käydä tanssimassa jonkun toisen ohjaajan tunneilla. Lavikseen pääsee helposti mukaan, vaikka kesken kauden, sillä tanssikuviot ovat melko helppoja ja niitä voi tehdä oman kunnon mukaan. – Jos mietitään, että pitäisi juosta 6 minuuttia ympäri salia, niin tuskin meistä kukaan tekisi sitä. Mutta ihan huomaamatta sama aika menee pomppiessa masurkkaa ympäri salia, kiteyttää Rönkkönen Laviksen luonteen. Laviksessa tanssitaan yleensä kahden samantyylisen kappaleen verran samoja askelkuvioita, jotta jokainen ehtii omaksua askeleet ja niihin yhdistetyt liikkeet. Koska tanssissa on paljon vartalon keskiviivan ylittäviä liikesarjoja, se on oivallista jumppaa myös aivoille ja muistille. Lavatanssimusiikin tahdissa kuntoa ja ketteryyttä Raisiolaiset Maria Niskanen , Tarja Harju ja Soile Koivunalho eläytyvät Lavis-tunnin alussa valssin pyörteisiin lämmittelyvaiheessa. Valssia seurasi humppa, joka sai jo sykkeen kohoamaan 130 lyönnin tietämille minuutissa. Tanssi on siis erittäin hyvää kestävyysurheilua samalla, kun aivot saavat jumppaamista liikeratojen suhteen. Syke ei pääse laskemaan kuin juomatauon ajaksi, sillä tunti jatkuu humpan jälkeen jenkalla. Iso-Iitan ja Katariiinan kamarin sävelissä hiki alkaa jo nousta pintaan ja reisissäkin tuntuu, että jotain tapahtuu. Jenkkaa seuraavat kaksi tangoa, joiden liikkeet vaativat jo keskittymistä keskivartalon hallintaan. Seuraavat 2 sambatyylistä kappaletta taas tuovat iloa poskille ja rentoutta lantioon. Polkkajenkassa pohkeet saivat kyytiä ja keuhkot hapenottokykyä Linjuriässän tahtiin. – Ehkä polkkajenkka oli näistä tansseista askelkuviollisesti helpoin. Siinä oli selkeät askeleet, vaikka siinä hengästyikin, mietti Soile Koivulanalho tunnin jälkeen. Samaa mieltä olivat Niskanen ja Harju, vaikka Harjun mielestä hänellä itsellään oli vaikeuksia askeltiheyden noudattamisessa. – Siinä menee aina hetki, kun seuraa ohjaajan liikkeitä. Sitten huomaa olevansa jäljessä, mutta ei se Laviksessa taida haitata, sanoo Harju, joka oli mukana Lavis-tunnilla 3. kertaa. Niskaselle kerta oli ensimmäinen, eikä kuulemma jää viimeiseksi. – Lähdin ajatuksella, että minulla on kaksi vasenta jalkaa. Tunnin kuluessa huomasin, että kyllä se oikeakin jalkaa taitaa välillä löytyä. Ehdottomasti tulen uudelleen, sillä tämä oli paljon mielekkäämpää kuin zumba, jota kokeilin viimeksi, toteaa Niskanen. Lavis-tunti kestää 30 minuuttia. Ennen viimeistä valssia ja venyttelyä Rönkkönen laittaa soimaan Tuure Kilpeläisen kaksi kappaletta. Tuuren tahdissa syke pysyy 130 lyönnin huitteilla ja reidet huutavat hoosiannaa. Hiki virtaa valtoimenaan, ainakin ensikertalaiselta Lavis-tanssijalta.