Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kysymyksiä kirjaston tädille

Hetken pohdittuaan kirjaston täti opasti Tielle Jerusalemiin, kun häneltä oli kysynyt keskiaikaan sijoittuvaa ritariromaania. Siitä varsinainen riesa syntyi, koska sen teoksen rustannut ruotsalainen Jan Guillou oli kirjoittanut teemasta peräti kokonaisen trilogian ja sitten vielä neljännen osan. Viikkoja on silmät sirrissä, kirkkaita valoja etsien luettu paksuja teoksia, ja nyt on edessä yksi harmi lisää: neljäs osa on kohta lopussa. Kiitoksia vain, kirjaston täti - siis ihan oikeasti, ei tämäkään ole mitään sarkasmia! Viimeisessä kirjassa päähenkilönä on Birger-jaarli, ratsumies, kielimies ja miekkataituri. Hänen periaatteensa on keskustella ihmisten kanssa hankalat asiat läpi mahdollisimman heti, koska pitkittäminen vain mutkistaa asioita ja ihmisten välisiä suhteita, aina hengenvaaraan asti. Jaarlin tapa on paras. Kuka virheen on tehnytkin, se voidaan käsitellä ja jättää sitten taakse. Yhtä lailla koko hankaluus voi olla pelkkä väärinkäsitys tai luulottelu ties mistä oletetusta tarkoitusperästä - ja hyvin usein se on juuri luulo. Tarkoitusperien luulotteluun ollaan myös nykyään aivan liian hanakoita. Birgerin aikaan 1200-luvulla, silloin elettiin Ruotsin valtakunnan syntyvaiheita, tärkeää oli miehen kunnia ja kasvojen säilyttäminen. Tahraapa niitä, niin äkkipäätä tartutaan terävän miekan kahvaan ja halutaan etäännyttää pääkoppasi sopivan kauas solisluista: kepin nokkaan ja sieltä sitten toljotat silmät kuivina. Ruumista ei enää tarvittu, joten se voitiin polttaa. Niin oli kunnia pelastettu. Sellaisia jaarli joutui miettimään. Naisista ei ollut niin väliä, kunhan tajusivat olla nöyriä, hiljaa miesseurassa ja osasivat synnyttää poikia. Nykyajassa elävä sanoo mielellään, että onneksi näin päin. 1200-lukulainen taas ei esitä mitään kommenttia, koska suussa ei ole kieltä, eikä siellä ole vuosisatoihin ollut edes multaa. Tosin on 1200-lukulaisillakin edustajansa nykyajassa, mutta jääköön sanomatta sen puolueen nimi - eikä sellaisia puolueita ole vain maailman parhaassa maassa. Kirjaston tädiltä on pian taas kysyttävää. Jos jättää kysymyksen avoimeksi, ehkä hän suosittelee urheiluaihetta. Kari Hotakaisen "Tuntematon Kimi Räikkönen" luultavasti olisi vetävä kirja, koska sekä tekijä että tehtävä ovat lyhyiden lauseiden miehiä. Ehkei tädiltä tarvitsekaan kysyä.