Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Raisiolaisen Hemmo Leskisen sympaattiset klassikkoautot nostavat hymyn huulille

Raisiolainen Hemmo Leskinen lainasi kerran viikonlopuksi Ferrarin. Parasta sen ratissa oli moottorin äänimaailma. Sitä pääsi kuuntelemaan hetken kerrallaan liikennevaloista kiihdytettäessä, ja siihen se hauskuus sitten oikeastaan jäikin. Elitistiseksi mielletty auto keräsi katseita, mutta pääsääntöisesti niistä puuttui hyväntahtoisuus. Kokemus vahvisti Leskisen päätöstä omistaa ainoastaan kohtuuhintaisia harrasteautoja, jotka saavat iloiselle mielelle hänet itsensä ja vastaantulijat. Nykyään miehen tallista löytyy kaksi tällaista kulkupeliä: vuosimallin 1969 Morris Mini ja tasan 30 vuotta nuorempi avoauto Fiat Barchetta. Brittiläinen nappisilmä tuo nuorelle polvelle mieleen Mr. Bean -sketsit, joille myös Leskinen sanoo hihittelevänsä. Fiat Barchettassa on puolestaan ferrarimaisia piirteitä, jotka tekivät siitä aikanaan suositun nuorisoauton Keski-Euroopassa. Tekniikaltaan se pohjautuu ensimmäisen sukupolven Fiat Puntoon. – Koska se on Fiat, kukaan ei ole siitä kateellinen, Leskinen selittää. Kuin mikroautolla ajaisi Harrasteautokuume iski Leskiseen ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. Kohta miehen kiikarissa oli kuvissa hyvältä näyttänyt Mini, josta sitten tehtiin kaupat. Lähemmässä tarkastelussa auto osoittautui työlääksi tapaukseksi. Sievän maalipinnan alla riitti ruostunutta peltiä yllin kyllin. Leskinen purki tuttaviensa avustuksella auton alkutekijöihin, uusi metalliosia ja kunnosti moottorin. Töiden jälkeen Mini sai takaisin mustat rekisterikilpensä. Leskisen mukaan Mini on siinä mielessä helppo kunnostettava, että kaikkia osia on tarjolla siedettävään hintaan. Hänen nuoruudessaan Lentävät suomalaiset niittivät Mineillä mainetta rallitaipaleilla. Myös Leskisen veljellä oli Mini, vieläpä perusmallia suorituskykyisempi Cooper. – Minillä ajaneiden rallikuskien on todella täytynyt tietää, mitä tekivät, Leskinen sanoo ja toteaa ettei tohtisi painella pikkuautolla kaasu pohjassa sorateillä. Minin ajotuntumaa hän luonnehtii mikroautomaiseksi. Kun mittari näyttää 80 km/t, vauhdintuntua on ihan riittämiin. Pärekorikaupoilla ollessa mukaan tarttui Barchetta Entäpä Barchetta, millainen tausta sillä on? – Minun piti mennä ostamaan pärekori, mutta tulin huutaneeksi samalla reissulla Barchettan. En edes koeajanut autoa, mutta kun sen moottori kävi niin nätisti, Leskinen kertoo. Hänen Barchettansa tuotiin uutena Saksaan. Huoltokirjan mukaan autosta on pidetty siellä hyvää huolta. Mutkien kautta Barchetta päätyi Suomeen ja jäi vähälle käytölle. – Totesin tekniikan olevan täysin kunnossa. Sen sijaan maalipinta oli vähän kärsinyt auringossa, Leskien selittää. Maalari ehdotti ensin ferrarinpunaista. Leskinen halusi lempeämmän, hauskasti auringossa tuikkivan sävyn. Mini on hänen mielestään hauska ajettava, mutta Barchetta on ennen kaikkea vaivaton ja helppo. Sillä kelpaa huristella pikkuteitä vielä kuulaina syyspäivinäkin. Lämmityslaite saa olon tuntumaan mukavalta, vaikka katto olisikin alhaalla. Kun koleus käy kestämättömäksi, katto on helppo nostaa vaikka liikennevaloissa seistessä.