Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kirkkoherran isosisko päätyi pussittajaksi - Raision seurakunnan ruoka-apu pyörii värikkään vapaaehtoisjoukon voimin

Marjut Lehti-Laakso pakkaa ripein ottein Kariniemen jäisiä kanapihvejä pusseihin. – Minä laitoin nyt kuusi tai seitsemän kappaletta yhteen pussiin, Lehti-Laakso sanoo kasvomaskin takaa. Hän kertoo aloittaneensa maaliskuussa vapaaehtoistyön Raision seurakunnan ruoka-avussa, kun ruokakasseja alettiin koronaviruksen takia kuljettaa ihmisten kotioville. – Ajoin autoa ja aina oli joku seurakunnan työntekijä siinä mukana. Diakoni tai pappi oli vieressä navigaattorina. Elokuun alusta on siirrytty normaaliin ruokajakoon, joka tapahtuu Kokinvuoren seurakuntakodilla tiistaisin. Ruokajako alkaa kolmelta, mutta jo puolitoista tuntia ennen seurakuntakodilla käy kova tohina, kun vapaaehtoiset valmistelevat ruokia jaettavaksi. Vapaaehtoistyöhön Lehti-Laakson houkutteli oma pikkusisko, joka toimii Raisiossa kirkkoherrana. – Olen tällainen paluumuuttaja, kun muutin pari vuotta takaperin takaisin Raisioon. Täällä olen kyllä kouluni käynyt, hän kertoo samalla kun avaa mattopuukolla uuden pihvilaatikon. Lehti-Laakso kertoo myös kaivanneensa jotain järkevää ja tähdellistä tekemistä eläkepäivilleen. Vapaaehtoisten kesken jokaiselle on pikkuhiljaa muodostunut oma tehtävänsä. Lehti-Laakso kertoo olevansa usein pussittajana. – Ja kun ihmiset tulevat, minä olen yleensä esittelemässä, että mitä on saatavilla. Autan ruuat kasseihin ja vähän hätistelen, että menkääs nyt niin seuraavat pääsevät. Ruokajakelua tehdään numerolappujen avulla. Koronaviruksen takia jako on nyt porrastetumpaa, jonka takia se kestää kauemmin. Hakijoille annetaan kaksi Raision kaupungilta saatua kasvomaskia, joista toinen laitetaan heti kasvoille. Diakoni Leena Nieminen vastaa ruokajaosta. Ruokajakoon ja EU:n ruoka-apuun on hänen mukaansa tullut kevään ja kesän myötä uusia hakijoita. – Luulen, että hakijoita voi alkaa tulla vielä enemmän. Nyt on ehkä säästöt jo käytetty, Nieminen pohtii. Ruokakassin hakemisen kynnys ei ole Niemisen mukaan niin suuri, koska sen voi tulla vaan hakemaan. EU:n ruoka-apua saadakseen, hakijan on käytävä toimiston kautta. Monille kassin hakeminen on sosiaalinen tapahtuma. Paikalle tullaan hyvissä ajoin ja pihalla odotellessa vaihdetaan kuulumisia. Asiakas pakkaa ruokakassin itse. – Joku voi olla vaikka kasvissyöjä. Tai sitten kysytään onko pieniä lapsia, että tarvitseeko Pilttejä, Lehti-Laakso kertoo. Ruuat tilataan seurakunnalle Operaatio Ruokakassilta. Se on vuonna 2008 perustettu turkulainen pääosin vapaaehtoisvoimin toimiva avustusjärjestö. Lahjoitettua ruokaa voi tulla niin tukuilta, kaupoilta, ravintoloilta, puutarhoilta kuin elokuvateattereiltakin. Usein ruokajakoon saattaa päätyä tuotteita, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Esimerkiksi gluteenittomia lasten kuviokeksejä, jotka maistuvat parsalta tai erikoisia mausteita. Toisessa huoneessa Sirpa Heimberger pussittaa mandariineja. Hän on ollut mukana Raision ruokajaossa alusta asti, eli joulusta 2015. Heimberger kertoo tehneensä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa Saksassa asuessaan. Raisioon tullessaan hän meni vapaaehtoiseksi auttamaan seurakuntaan, kun pakolaisille koottiin selviytymispaketteja. – Siellä juttelin Leenan kanssa, että olisiko jotain muuta mitä voisin tehdä, Heimberger sanoo. Ryhmähengen ja hyvän vetäjän takia vapaaehtoiseksi ruokajakoon on aina kiva tulla uudestaan. Junnu sukkuloi huoneiden välillä auttaen ja keräilee pahveja ja roskia sitä mukaan, kun niitä jää tyhjäksi pussittajilta. Hän lähti keväällä mukaan vapaaehtoistyöhön, koska tuli viettäneeksi sairastelun takia pitkiä aikoja kotona. Kun tilanne meni paremmaksi, hän kaipasi jotain puuhaa. – En ole koskaan tottunut olemaan paikoillani tekemättä mitään. Tässä pääsee tekemään ja siitä on vielä muillekin hyötyä, Junnu sanoo. Pakatessa ruokaa ihmisten kasseihin, Heimberger kertoo antavansa mieluusti vinkkejä ja ideoita myös ruuanlaittoon. – Nyt on esimerkiksi tarjolla paljon paprikoita ja yrttejä. Luulen vähän, että yrtit eivät tule kaikki menemään. Monet miehet saattavat sanoa, että ”en mä mitään pupunruokaa syö”, hän kertoo huvittuneena. Ruokajako ei pyörisi ilman vapaaehtoisten työpanosta. – Ihmisillä saattaa olla sellainen käsitys, että jos lähtee johonkin mukaan se täytyy miettiä tosi tarkkaan, koska se sitoo, Nieminen sanoo. Työtä voi kuitenkin tehdä sen mukaan, mitä pystyy. Jos lähtee esimerkiksi kuukaudeksi ulkomaille, sitten lähtee. – Ei ole mitään, että olisi aina pakko olla paikalla. Kertaluontoisetkin keikat ovat todella arvokkaita. Tämä on vapaaehtoistyötä.