Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Suuriin ostoskeskuksiin ei viitsi lähteä. Niissä kuluvat rahat ja sielu” - Rymättylän keskusta on melko lailla täydellinen paikka

Lisa Bergado-Sirén tuumaa, että ajokortista olisi apua saaristokylän keskustassa. Nytkin hän pääsee toki liikkumaan, mutta se vaatii vähän suunnittelua. Bussi kun kulkee yleensä kerran tunnissa. Sitä hän käyttää viedessään ja hakiessaan lastaan päivähoidosta Poikosta. Keskustasta on sinne vähän alle seitsemän kilometriä. – Tai sitten olisi kiva, jos Rymättylän keskustassa olisi päiväkoti tai vapaita paikkoja perhepäivähoidossa. Bergado-Sirénin työmatka on lyhyt. Hän työskentelee sijaisena Katavakodissa. Peruspalveluiden suhteen Bergado-Sirénillä ei ole valittamista. Rymättylän Salen valikoimista löytyy kaikki sellainen, mitä normaalissa arkielämässä tarvitaan. Kirkonkylällä on myös pankki, apteekki, ravintolapalvelut, postipalvelut, kirjasto, Matkahuollon toimipiste, terveysasema ja parikin parturi-kampaamoa. Naantalissa, Raisiossa tai Turussa Bergado-Sirén pistäytyy yleensä kerran kuussa. Silloin hän hoitaa perheensä vaateostokset. Entäpä kaamos ja hiljaisuus, mitä mieltä Bergado-Sirén on niistä? – Eivät ne häiritse. Filippiineillä täysi pimeys tulee nopeasti jo kello kuuden jälkeen, hän vastaa. Haastattelua sivusta seurannut Sirpa Saarinen toteaa, että yhteisöllisyys luo Rymättylään lämmintä henkeä vuodenajasta riippumatta. Kotiseutuaktiivina tunnettu Saarinen arvelee yhteisöllisyyden kumpuavan niiltä ajoilta, jolloin rymättyläläisten piti puhaltaa yhteen hiileen vetäessään talvinuottaa. – Sosiaalinen kanssakäyminen on rymättyläläisille vielä nykyäänkin tärkeää. Meillä on lukuisia harrastajaryhmiä sekä seuroja, joihin riittää osallistujia, Saarinen sanoo. Tärkeänä Saarinen pitää kirjaston palvelupistettä. Siellä voi esimerkiksi tehdä liikuntapaikkojen varauksia ja saada henkilökohtaista neuvontaa Naantalin kaupungin palveluihin. Palvelupiste on kaupungin kasvot Rymättylässä. Saarinen on vapaaehtoinen kirkkovahti. Hän on huomannut turistien ihmettelevän, että Rymättylän kirkossa on seurakunnallista toimintaa. Monet vieraat kuvittelevat sitä vain museoksi, jonka ovet ovat avoinna kesäisin. Heille on yllätys, että Rymättylässä on vireä seurakunta. Uusien rymättyläläisten tavoittamista Saarinen pitää hivenen haastavana. – Suurimmalla osalla tulijoista on autot, joilla he tulevat ja menevät. He eivät välttämättä pysähdy juttelemaan. Salesta ostoskassien kanssa asteleva Marja-Leena Packalen kiittelee Rymättylän keskustaa melko lailla täydelliseksi. – Jotkut kaipaavat rautakauppaa, jossa olisi perustarvikkeita kuten nauloja ja ruuveja. Naantalissa on tietysti Rakennuspuu, Packalen tuumii. Hän asuu Riiaisten kylässä ja kulkee kirkonkylään poikansa kyydillä. Vuonna 1983 Rymättylään muuttaneen Leena J. Saaren mielestä Tuulisolmu ja Rymiksen Mummola ovat keskeisiä kirkonkylän tunnelmanluojia. Saari nostaa yhdeksi paikkakunnan helmeksi myös Rymättylän Osuuspankin. Sieltä saa paikkakuntalaisten mukaan palvelua, joka tuo pankkiin asiakkaita entisten Rymättylän rajojen ulkopuoleltakin. Saari tuumaa, että jokaisessa asiassa on aina parantamisen varaa. Kirkolle hän toivoisi entistä enemmän lähiruokaa. – Etenkin kesäisin sitä on ollut aika hyvin torilla ja Salessa, mutta ehkä vieläkin enemmän lähiruokatarjontaa voisi olla, Saari sanoo. Hänkin yhtyy Packalenin esittämään ajatukseen rautakauppatuotteista. – Voisikohan sellaisia olla pienimuotoisesti Salen yhteydessä tai miksipä ei entisessä kunnantalossa toimivassa Pikkuvihreässä? Entisen kunnantalon pihamaalla peräkärryä kuormaava Pikkuvihreän Ari Palo tuumaa, että pisteeksi i:n päälle Rymättylän palveluvalikoimaan tuli äskettäin Ringin lajittelupiste. Hän ei lähde Rymättylästä muualle kuin ainoastaan tositarpeen tullen. – Kävin Turussa elokuussa ja sitten lokakuussa. Tosi harvoin täältä tarvitsee mihinkään lähteä, Palo sanoo. Mahtuisiko Pikkuvihreän kuivakäymälöiden vierelle pieni rautaosasto? Palo miettii asiaa ja pyörittelee päätään. Sitten hän toteaa kuivakäymälöiden työllistävän hänen perheensä aivan täysin. Aikaa ei riittäisi rautaosastolle. – Jos vaan yrittäjähenkinen rautakauppias löytyisi, entisessä Siwan kiinteistössä olisi tarjolla tilat, Palo tuumii ja kutsuu sisälle tutustumaan remontoimaansa kunnantaloon. Hän tarjoaa kahvia ja esittelee keittiönsä pellettipoltinta, jolla voi laittaa ruokaa ja joka myös lämmittää talon vesipatterit. Moniko kaupunkilainen yrittäjä olisi keskeyttänyt tällä tavoin työnsä, mistä on kyse? – Se on rymättyläläinen tapa, selventää 30 vuotta Nasakka-parturi-kampaamon yrittäjänä ollut Tiina Malila. Hänen mukaansa rymättyläläisissä yrityksissä keskitytään ihmisten kohtaamisiin. – Täällä osataan olla läsnä, Malila sanoo. Hänelle kaikenlainen käsillä tekeminen on lähellä sydäntä. Inspiraatiota Malila saa kirjastosta lainaamistaan askartelulehdistä. Vaatteensa hän teetättää tutulla ompelijalla. Mitä paikallisista liikkeistä ei löydy, järjestyy monesti vaihtokaupalla. Siten tavara kiertää eikä mene haaskoon. – Suuriin ostoskeskuksiin ei Rymättylästä viitsi lähteä. Niissä kuluvat rahat ja sielu, Malila linjaa.