Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

50 vuotta Naantalin seurakunnan päiväkerhoja – ” Olemme kehittäneet toimintaa perheiden aikataulujen mukaisiksi”

Sofia, Emilia ja Lilian ovat juuri saaneet jouluiset askartelut valmiiksi ja rientävät päiväkerhon lattialla odottavan legolaatikon ääreen. Tyttöjen ympärillä Aaron, Kimi, Oliver ja Viljami kisaavat rallileikkiä pikkuautoilla ja -mopoilla. Seurakunnan tarjoama päiväkerho kokoaa 2-5 -vuotiaat kotihoidossa olevat lapset muutaman kerran viikossa leikkimään, laulamaan ja askartelemaan yhdessä. Kerhon lopussa syödään aina eväät, mikä on ainakin kolmen kerhossa käyvän tytön mielestä kiva juttu. – Nyt ei ollut viinirypäleitä, niin äiti laittoi mukaan porkkanaa ja leipää, sanoo 4-vuotias Sofia. Naantalissa seurakunnan järjestämää päiväkerhotoimintaa on ollut jo 50 vuotta. 1970-luvulla, eli toiminnan alkuvuosina päiväkerhoissa kävi nykyistä enemmän lapsia, sillä silloin lapsia hoidettiin myös enemmän kotona. Naantalin seurakunnan kasvatuksen työalavastaava Tuulikki Palonen-Poikkeus on nähnyt ja kokenut päiväkerhojen 50 vuoden historiasta yli 30 vuotta. Hän tuli Naantalin seurakunnan palvelukseen 1987 ja on siitä asti ollut mukana kehittämässä seurakunnan lapsi- ja perhetyötä. – Tullessani Naantaliin seurakunnalla oli paljon päiväkerhoja, joissa lapsia oli 200. Nyt ajat ovat muuttuneet siten, että olemme kehittäneet toimintaa enemmän perheiden aikataulujen mukaisiksi. Muutama vuosi Naantaliin tulon jälkeen ideoimme Lehdon Tarjan kanssa, että aloittaisimme avoimen päiväkerhon, joka sitten alkoikin 80-luvun lopulla ja toimii nykyään perhekerhoina, muistelee Palonen Poikkeus. Lehtokin on työskennellyt lasten lastenohjaajana seurakunnalla jo yli 30 vuotta. Hänen aisaparinsa Jaana Härmälällä on hänelläkin työvuosia päiväkerhoissa yli 20 vuotta. – Naantalin seurakunta on aina ollut edistyksellinen kasvatuksellisissa tavoitteissa. Ohjaajien koulutustasosta on oltu tarkkoja. Seurakunnalla on ollut myös loistavat resurssit niin tilojen kuin muidenkin tarpeiden osalta. Päiväkerhojen alkuaikoina ohjaajat olivat osa-aikaisia, nyt kaikki neljä nykyistä päiväkerhojen ohjaajaa ovat kokoaikaisia, Palonen-Poikkeus sanoo. Seurakuntakeskuksen päiväkerhojen lisäksi myös Nuhjalassa järjestetään päiväkerhoja ja muuta lapsiperheille suunnattua toimintaa. Nuhjalan tiloissa ohjaajina Kirsti Koskenoja ja Tellervo Lehtonen. Päiväkerhojen ohjaajat ovat suorittaneet kolmivuotisen lapsi ja perhetyön tutkinnon lisäksi muun muassa vauvojen värikylpy, taide- musiikki-, nukketeatteri- tai tukiviittomakoulutuksia. Seurakuntakeskuksessa sijaitsevassa päiväkerhossa 3-vuotias Aaron leikkii ambulanssilla, jonka sisään hän työntää kuljetusta varten pienen puisen Jeesus-lapsen seimen. Ambulanssin peräkärryyn hän laittaa puisen paimenen seimen seuraksi. Aaron ei muista hahmojen nimiä, mutta kerhon aamupiirin tarinan puiset henkilöt nivoutuvat oivasti pojan leikkeihin. – Päiväkerhossa aloitamme yleensä alkupiirillä, jonka jälkeen askartelemme ja sitten leikimme. Lopuksi syömme eväitä. Tänään olemme myös harjoitelleet joululauluja ja -leikkejä joulujuhlia varten, kuvailee Tarja Lehto kerhon kolmen tunnin toimintaa. Päiväkerhot ovat suunnattuja niille lapsille, jotka eivät ole päiväkodissa. Kerhot kokoontuvat Nuhjalassa ja seurakuntakeskuksessa kolme kertaa viikossa. Vanhemmat voivat valita, montako kertaa viikossa lapset haluavat kerhossa käydä. – Haluaisimme olla matalan kynnyksen toimintaa, johon kaikki halukkaat voivat osallistua. Päiväkerhoihin on nimellinen, sitouttava maksu, mutta esimerkiksi avoimiin päiväkerhoihin ei tarvitse ilmoittautua ja ne ovat ilmaisia. Eikä tarvitse kuulua edes kirkkoon voidakseen tulla mukaan, Palonen-Poikkeus muistuttaa. Seurakunnan kerho- ja päivätoimintaa on pyritty suunnittelemaan siten, että ajat eivät mene päällekkäin muiden toimijoiden kanssa. Myös perheiden erilaiset aikataulut on huomioitu siten, että kerhoja löytyy niin aamu- kuin iltapäivisin. – Tulevaisuudessa ehkä sellainen yhdessä tekemisen kulttuuri korostuu yhä enemmän seurakuntatyössä. Mietimme, mitä voisimme antaa naantalilaisille lapsiperheille. Onko se sitten nykyistä enemmän yksilöllistä apua vai mitä, jos yhteiskunta ottaa varhaiskasvatusta entistä tiukemmin hoiviinsa. Me täällä seurakunnan lapsityössä pyrimme siihen, että lapsi tuntee olevansa arvostettu ja riittävä juuri sellaisena kuin hän on. Toimintamme suuntautuu yhä enemmän lapsi- ja perhelähtöiseksi, mikä tukee ja auttaa perheitä jaksamaan, miettii Palonen-Poikkeus. Päiväkerhojen lisäksi seurakunta järjestää avoimia perhe- ja vauvakerhoja, muskareita, kokkikerhoja ja puistotoimintaa. Lisäksi on sekä perhepäivähoitajille suunnattuja että avoimia laulu- ja leikkikerhoja.