Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Sydän oli kova toisen kerran

Noin 25-vuotiaalla miehellä oli asiaa kadulla. Hän oli pukeutunut siistin ja tavallisen arkipäiväisesti - ehkä opiskelija. No, pysähdytään nyt, vaikka pysäyttelijät tuppaavat pyytämään jotakin. Mies tiedusteli, puhunko englantia ja pyysi sitten rahaa ruokaan. Kieltävä vastaukseni lähti nopeasti ja miettimättä, enkä jäänyt kuuntelemaan jatkoa. Mielikuvaksi kuitenkin jäi, että hän loukkaantui, ehkä sydämettömyydestäni. Ehkä hänellä oli oikea hätä. Minä olin menossa lounaalle ja teki jo mieli syödä. Naantalissa tämä ei tapahtunut eikä Raisiossa vaan Turun keskustassa. Kiviportaita kasvisravintolaan noustessani ihmettelin itseäni. Olinpa tyly - mutta mikä nälkäisten pelastaja minä olen! Toisaalta harvoin kukaan kadulla ruokarahaa pyytää, miksei silloin voisi antaa 2 tai 5 euroa. Vähän siitä vuodessa kertyisi - kukaties 15 euroa tai 30. Se olisi minulle merkityksetöntä. Ruokalistalla ei ollut kukkakaalipirtelöä. Sellaista ei ole tullut syödyksi koskaan, mutta täytyykin joskus valmistaa. Sitä voisi maustaa vaikka kurkumalla ja timjamilla. Hyvää, ravitsevaa ja terveellistä se olisi. Eräs puolustusministeri sen keksi, uskoakseni vähättelytarkoituksessa. Kiitos ideasta kuitenkin. Sellaisiakin ihmisiä olen kohdannut, joille kasvisravintolaan meneminen on mitä vastenmielinen ajatus. Merkillistä, kauralla ja porkkanalla saa sentään hevosenkin lihomaan. Voimaa kasviksissa on, ja voihan sitä lihaa silti muualla syödä. Ravintolassa salaattia purressani ajattelin, että olin ollut hätäilevä jänis. Miksen pyytänyt pyytäjää mukaani lounaalle? Kadulle palattuani toivoin näkeväni hänet uudestaan, olisin tarjonnut vitosen seteliä ja pahoittelua. Häntä ei näkynyt, mutta vastaan tuli toinen nuori mies ja pyysi murtavalla englannilla rahaa. Kysyin mistä hän on. Häneltä lipsahti että Romaniasta, ja näin että hän olisi halunnut vetää sen vastauksen takaisin. Jatkoin matkaani rahaa antamatta. Sydän oli kova toisen kerran. Kumma juttu: Jälkimmäisen pyytäjän takia heräsi epäluulo ensimmäistäkin kohtaan. Sitten näin kadulla istumassa naisia kuluneissa vaatteissa, katse alas luotuna, muovimuki edessään. Kerjuulla. "On kotiinpaluun aika", julistaa joku moniselitteisesti, ikään kuin ratkaisuna kaikkeen. Ei, Ei! - Tuo vastaus on niin helppo ja pelottavakin, sanon minä ja ehkä pian kovetan sydämeni kolmannen kerran. "Eräs puolustusministeri sen keksi, uskoakseni vähättelytarkoituksessa."