Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hortonomi Markku Tuominen hyväksyy Raision Mr. Puun päivä -tittelin - ”Kyllä minä olen niihin syyllinen. Ihan kaikkiin.”

On jälleen Puun päivän juhlan aika, ja tänä vuonna Raision kaupungin vihersuunnittelija, hortonomi Markku Tuominen , on valinnut istutettavaksi surukuusia. Työtovereineen hän panee maahan kasvamaan 18 tainta Karmelinpuistossa Ihalassa perjantaina kello 10. Puun päivä -perinne alkoi Yhdysvaltain Nebraskassa vuonna 1854 ja on sieltä levinnyt. Suomessa, Raisiossakin, sitä on vietetty vuodesta 2004, aina Vesan päivänä 27. syyskuuta. Istutettuja eri lajeja Raisiossa on kertynyt yli 40. Joka kerta puut on valinnut Markku Tuominen. – Kyllä minä olen niihin syyllinen. Ihan kaikkiin, hän tunnustaa. Tuominen näyttää tykästyvän hänelle ehdotettuun titteliin” Raision Mr. Puun päivä”. Vai olisiko sittenkin ”Raision herra Puun päivä” sopivampi? Herra ei käy, torjuu Tuominen. Mister se olla pitää. ”Enemmän uskon pakkokeinoihin” Puun päivinä istuttajiksi on kutsuttu milloin virkamiehiä, milloin päiväkotiryhmiä, milloin poliitikkoja ja milloin yhdistysten edustajia. Tällä kertaa vuorossa on viheryksikön oma porukka, kun on ollut toiveita tehdä jotakin yhdessä. – Lähtisin siitä, kuinka tärkeätä on yleensä istuttaa puita. Se on ollut vähän tuommoinen aliarvostettu laji.  Puiden istuttaminen korostuu nyt, kun ilmastonmuutos on kovasti puheenaiheena. Istuttamiset voisi viedä kouluihin. Yleisimpien puiden tunnistaminen kuuluu yleissivistykseen, Tuominen katsoo. Tuomisen mielestä kaikkien olisi syytä olla huolissaan ilmastonmuutoksesta ja tehdä oma osuutensa. – Valistuksella on oma osansa, mutta enemmän uskon pakkokeinoihin. Täytyy vain toivoa, ettei vielä ole liian myöhäistä. Tammien istutusta jo teininä Markku Tuominen, 57, on syntyperäinen raisiolainen ja ylpeä siitä. Miksi? – Tämä on minun kotipaikkani, miksen olisi ylpeä. Kaikkien pitäisi olla ylpeitä kotipaikastaan. Nykyään Tuominen asuu kerrostalossa Kirkkoväärtinkujalla muutaman sadan metrin päässä kaupungintalosta. Sen pihapuustoon Tuominen ei ole vaikuttanut. – Nämä kaupungin viheralueet ovat minun pihanani, hän sanoo. Raision kaupungin palveluksessa mies aloitti vuonna 1987, silloin hän oli puutarhuri. Myöhemmin hän opiskeli lisää hortonomiksi. – On kiva tarjota kaupunkilaisille uusia puuvaihtoehtoja. Metsäähän meillä Suomessa riittää, mutta rakennetuilla alueilla on kiva saada puustoon uutta. Jo teinipoikana Tuominen istutti puita. Hänen perheensä asui silloin omakotitalossa Pattermäessä Kuloisissa. – Olen ollut pikkupojasta saakka lätkässä pensaisiin ja puihin. Edelleen siellä omakotitalon pihalla kasvaa niitä tammia, mitä olen sinne lähimetsästä siirtänyt. Sinne on rakennettu uusi talo, ja tammet ovat yhä pystyssä ja hyvävoimaisia, 10-15-metrisiä. Katajankin siirsin, muistan kun kuljetin sen pyörän tarakalla. Puulajeja riittää Kymmeniä uusia puulajeja Tuominen on jo valinnut Puun päivinä Raision puistoihin. – Ei tule pulmaa valita. Vaihtoehtoja on paljon, me olemme niistä vasta pienen määrän käyttäneet. Osa paikoista on jo käytetty kahteen kertaan, mutta sekään ei ole ongelma, on sen verran laajoja puistoja. Tuominen kertoo miten hän päätyi tällä kertaa surukuuseen. – Kävelin tuolla Karmelinpuistossa, sen keskellä on iso nurmiaukio. Ajattelin, että sitä voisi raamittaa laittamalla ryhmiin jotain kivaa pilarimaista. Hämmästyttävää kyllä, Tuominen pudottelee lonkalta, mitä puistossa on vanhastaan. Hän selittää seikan sillä, että Karmelinpuisto on hänen lempipaikkojaan. – On kiva mennä sinne välillä kävelemään ja rauhoittumaan. Karmelinpuistossa on siperianpihkaa, pääosin suomalaisia jalopuita kuten tammea, lehtosaarnia sekä kynä- ja vuorijalavaa. Siellä on myös lähes 700 pähkinäpensasta sekä lehtokuusamaa, taikinanmarjaa ja orapaatsamaa. – Kaikki ovat kotimaista luonnonkantaa alkuperältään, Tuominen lisää. Talveksi ne pudottavat lehtensä, joten Tuominen tuumasi, että havu voisi olla kiva vihreyttä tuomassa. Siten Tuominen päätyi surukuuseen, jota hän pitää arvokkaan oloisena puuna. Isoihin surukuusiin voi Raisiossa jo tutustua Nuorikkalassa, jossa niitä Vilja-aitanpuiston ympärillä sekä Kuninkaankaarella kallioleikkauksen edustalla. Kolmen sortin surukuusia Surukuusen taimia ei niin vain löytynyt, mutta Lappeenrannassa PR-Taimistolla lykästi. – Sekä meillä että muualla surukuusi on aika harvinainen, Tuominen toteaa. Hän varasi taimet loppukeväästä, ja ne saapuivat kuorma-autorahtina torstaina. Niitä on kolmea sorttia: Haapasten kultaa, jonka uudet versot ovat keväällä ja alkukesästä keltaiset; punapaulaa, jonka versot ovat punaiset sekä hienohelmaa, joka on normaalia surukuusta leveämpi puolijäykkien oksiensa takia. Syksyllä istuttaminen ei Tuomisen mukaan ole surukuuselle mikään pulma, se on pohjoinen laji. Tammet, koivut, lepät ja ylipäätään eksoottisemmat puut suositellaan kuitenkin keväällä istutettavaksi. – Surukuuset ovat alun perin löytyneet Suomen luonnosta. Ihmisten kannattaa pitää silmät auki, kun liikkuvat metsässä. Löytyy yllättäviäkin havaintoja, sanoo hortonomi Markku Tuominen. –------ Otsikkoa muutettu 30.9. kello 12.37