Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Tällaiset ihmiset sopeutuvat nyt parhaiten koronan aiheuttamaan poikkeustilaan – Psykiatri kertoo, mikä auttaa kestämään muutosta

Mitä kotiin eristäytyminen ja tuttujen sosiaalisten kontaktien karsiutuminen tekee ihmiselle, psykiatri Matti Keinänen? – Tavallisesta ja turvallisesta arkielämästä luopuminen vaatii ihmiseltä sopeutumista uuteen, yllättävään tilanteeseen. Tarvitsemme sopeutumiskykyä ja joustavuutta. Ihmisen valmiuteen kestää muutosta vaikuttaa hänen mentalisaatio- eli mielentämiskykynsä. Sillä tarkoitetaan kykyä olla kosketuksessa samanaikaisesti omiin tarpeisiinsa, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa sekä siihen, mitä toisten ihmisten mielessä liikkuu, Keinänen kirjoittaa sähköpostivastauksessaan. – Kotiin eristäytyminen ja tuttujen sosiaalisten kontaktien karsiutuminen merkitsevät sitä, että ihminen joutuu käsittelemään paljon enemmän asioita omassa mielessään. Entä jos samaan tilaan asettuu useampi eri-ikäinen perheenjäsen? – Selviytyminen perheenjäsenten kesken riippuu siitä, millaiset perheenjäsenten välit ovat ja millaiset valmiudet heillä on käsitellä omassa mielessään uutta tilannetta ja muutosta. – Lapset ovat riippuvaisia vanhempien kyvystä rauhoittaa heitä ja käsitellä uutta, paljon epävarmuutta sisältävää tilannetta koko perheen kannalta. Vanhempien tehtävä on suodattaa tietotulvaa ja kertoa erityisesti siitä, mikä suojaa lasta koronan aiheuttamilta vaaroilta. Miten voisi välttää konflikteja paineistetussa tilanteessa? – On luonnollista, että konfliktiherkkyys kasvaa jokaisella ihmisellä. Erityisesti, kun joudutaan olemaan paljon yhdessä. Eri ihmisten kyky kestää voimakkaita tunteita vaihtelee riippuen heidän omasta mentalisaatiokyvystään ja siitä, millaiset välit heillä on läheisiin. – Ei konflikteja voi välttää, eikä ole tarkoituskaan. Oleellista on, miten konfliktin osapuolet pystyvät käsittelemään asiat ensin omassa mielessään ja sitten rauhallisuuden säilyttäen ottamaan asiat esille yhdessä. Tärkeää on puolin ja toisin kuunnella ensin, mitä toisella on mielessä. – Konflikteissa on usein kyse siitä, että oletetaan toisen ajattelevan tai esimerkiksi haluavan jotakin. Kyseessä voi olla oma kuvitelma toisesta eikä se, mitä toisella on mielessä. Miten ihminen alkaa käyttäytyä, k un hermoja kiristävät huoli tulevasta, työn väheneminen ja läheisten sairastumisriski? – Turvattomuudentunne saa mielessä herkemmin valtaa. Ihminen siirtyy niin sanottuun selviytymismoodiin, jota leimaa taistele tai pakene -suhtautuminen. Perustarpeet ja niihin liittyvät tunteet, kuten ahdistus ja pelko, valtaavat mielen, eikä tunteita hallita. – Paineen keskellä ihmisen kyky säädellä tunteitaan heikkenee ja hän reagoi herkästi impulsiivisesti tai sulkeutuu omaan sisäiseen maailmaansa, koska hän ei kykene käsittelemään tilanteen herättämiä tunteita ja harkitsemaan asianmukaisesti, miten toimia. – Siirtyminen selviytymismoodiin on yksilöllistä. Se riippuu ihmisen mentalisaatiokyvyn toimivuudesta eli kyvystä voimakkaidenkin tunteiden viritessä säilyttää harkintakyky, jolla käsitellä uutta vaikeaa tilannetta. Mitä neuvoisit ihmiselle, joka kokee yhtäkkiä muuttuneen todellisuuden lähes elokuvamaisen oudoksi? – Ihminen ei kenties kestä kohdata äkkiä eteen tullutta sietämätöntä tilannetta. Sietämättömiä tunteita ei voi silloin kokea mielessä, ajatukset jäävät irti tunteista. Tilanteen edelleen pahetessa ihminen voi kieltää koko todellisuuden ja silloin hänen koko todellisuudentajunsa on uhattuna. Tilanteen herättämiä tunteita ei pystytä kokemaan ja siihen liittyvät ajatukset koetaan oudoiksi, kuten elokuvassa. Tällaisessa tilanteessa ihminen saattaa tarvita psykiatrisen hoidon tarpeen arviota eli mahdollisesti ohjausta terveydenhuollon piiriin. Jos uutiset herättävät yhä enemmän huolta ja stressiä, miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin ympärillä? – Mitä enemmän ihminen joutuu työstämään uutisten välittämää ymmärrettävää uhkaa yksin mielessään, sitä vähemmän hänellä on tilaa kuunnella toisia ja olla elävässä vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissaan. – On vaikeampi säilyttää tasapainoa sen suhteen, miten itse tilanteen kokee ja missä määrin jaksaa eläytyä kuuntelemaan ja jakamaan toisen ihmisen maailmaa. Jokainen on tässäkin asiassa yksilöllinen. Moni peittää hämmennyksensä, eikä kehtaa sanoa olevansa huolissaan. Miten huoli silloin vaikuttaa? – Tällaisessa tilanteessa ihminen käpertyy omaan sisäiseen maailmaansa. Se on raskasta, ja käpertymisen seurauksena ihminen voi sulkeutua ja vaara mentalisaatiokyvyn pettämisestä kasvaa. Sisäisen paineen kasvaessa ihminen saattaa reagoida herkästi impulsiivisesti, kun ei kykene käsittelemään tilanteen herättämiä voimakkaita tunteita. – Puhuminen on jokaiselle ihmiselle luonnollinen tapa jakaa huolia läheisten kanssa. Toki toimiva mielemme pyrkii aina katsomaan, keneen voi luottaa, kenen kanssa voi tunteitaan ja ajatuksia jakaa. Luottamuksellisissa ihmissuhteissa huolien jakaminen on meidän kaikkien elinehto. Tämä on yhtä tärkeää kuin fyysinen ravinto. Mistä huomaa, että koronapelko on mennyt yli? – Kun koronapelko on mennyt yli ihmisen sietokyvyn, hän siirtyy selviytymismoodiin. Silloin ei pysty säilyttämään kokonaisuuden harkintakykyä: siirrytään taistele tai pakene -moodiin. Ylivuotavat tunteet alkavat ohjata käyttäytymistä. Turvallisuudentunteen pettäessä erilaiset psyykkiset oireet, kuten pelko tai ahdistus ja fyysiset oireet, esimerkiksi unettomuus, voimistuvat. Voidaan tehdä impulsiivisia ratkaisuja elämässä ilman, että ennakoidaan, mitä niistä seuraa. – Toisaalta ulkomaailman ahdistavaa vaikutusta voidaan pyrkiä näennäisesti hallitsemaan seuraamalla jatkuvasti uutisvirtaa. Tällä käyttäytymisellä pyritään varmistelemaan omaa tai läheistensä terveyttä pakonomaisesti, ikään kuin niillä voitaisiin hallita ulkomaailmaa. Kehotan toki seuraamaan uutisia ja pysymään ajan tasalla, mutta ei pakonomaisesti ja tauotta 24/7. Voiko selviytymismoodi näkyä myös välinpitämättömyytenä? – Selviytymismoodin ilmentymänä voi olla myös se, että kielletään tilanteen vaarallisuus ja mennään eteenpäin ikään kuin mitään vaaraa ei olisikaan. Tästä suhtautumistavasta esimerkkinä on se, että halutaan pitää korostetusti kiinni omasta itsemääräämisoikeudesta välittämättä siitä, mitä se muiden ja koko yhteiskunnan toiminnan kannalta merkitsee näissä poikkeusoloissa. Tällainen käytös ilmentää välinpitämättömyyttä toisten ja viime kädessä myös omaa terveyttä kohtaan. Onko sinulla aiheesta vielä jotain tärkeää lisättävää? –  Pelko on yksi ihmisen perustunteista, ja tunteet ovat osa ihmisyyttä. Pelko auttaa ihmistä suojautumaan ja hakemaan tapoja, miten sairastumiselta voi asianmukaisesti suojautua. Harkitseva mieli käyttää silloin pelkoa kompassina eteenpäin, pelolla ei ole ylivaltaa. Pelko voidaan myös jakaa läheisten kanssa, ja yhdessä mennään eteenpäin hakien tilanteeseen kulloinkin parhaiten sopivia ratkaisuja olemassa olevan, vaikuttavaksi todetun tiedon valossa. – Maamme hallituksen ja terveysviranomaisten asianmukaiset ja tarpeelliset kovatkin toimet ovat minusta hyvä ilmaus juuri tällaisesta suhtautumisesta. Pääministerimme on ihailtavalla tavalla esiintymiselläänkin välittänyt tätä suhtautumistapaa. Moninaisten ja monimutkaisten asioiden keskellä on pyritty ja pyritään löytämään kunkin tilanteen kannalta sillä hetkellä sopivat ratkaisut ja yhdessä toimitaan niiden mukaan. On myös koko ajan valmius muutokseen. Tällainen suhtautuminen herättää luottamusta ja vakuuttavuutta. Sillä vahvistetaan me-henkeä, mikä on toimivan mentalisoinnin ydintä.