Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Päässä reikä - Katso raadollinen sarja kuvia, joista viimeisimmät torstailta 19.9.

Aloitetaan kampittavalla kysymyksellä. Mikä on se numero, josta saadaan eläin, kun sen alkuun on pantu konsonantti? Vihje numero yksi: Nollan ja ysin välillä tietysti ollaan, mutta ajattelua pitää siitä laajentaa. Sitten on vuorossa vihje numero två. Kyllä. Numero on åtta eli kasi ja kun sen eteen pannaan R, saadaan Råtta, suomeksi rotta. Åtta ja råtta ovat ruotsia. Elokuun lopussa huomasin kuolleen rotan asvaltilla työpaikan vieressä. Se oli raajat levällään, häntä pitkänään ja päässä oli reikä. Se oli parkkipaikan reunalla, joten autonrenkaat eivät sitä jauhaneet pölyksi. Raato oli paikallaan seuraavana päivänä, samoin sitä seuraavana. Raato on paikallaan yhä, tosin sadevesi on siirtänyt sitä kohti viemärin ritiläkantta. Olen ottanut raadosta kuvia päivittäin töihin tullessani. Viikonloppujen jälkeen on jännittänyt, vieläkö se on paikalla. Siinä se oli vielä kuluneenkin viikonlopun jälkeen, mutta oletan sen lähipäivinä liukuvan viemäriin, hautaansa. Elämme Suomessa ennennäkemättömän hyvinvoinnin siunaamina. Ihmiset voivat paksummin kuin koskaan, koska runsasenergiaista ruokaa riittää, eikä syömisen eteen tarvitse ponnistella yhtä kovasti kuin muinoin. Onko eläimillä sama juttu, vai miksei mikään raadonsyöjä kuten varis tai lokki ole popsinut rottaa? Kärpäsille råtta kyllä kelpasi. Alkuun niitä sinersi paikalla vainajan elinvoimaa imemässä. Nyt ei niitäkään enää näy. Jossain päin maailmaa rottia myydään toreilla ihmisten syötäväksi. Se aika saattaa tulla vielä Suomessakin eteen. Ennusmerkkejä sellaisesta on olemassa, valitettavasti. Toisaalta tuskin tuoreen teurastetun rotan syöminen niin hirveätä olisi, sillä mikä on rotta? Se on jotakuinkin sama kuin kynitty orava - ja oravaa pidetään suht herttaisena - sitä petoa, linnunmunilla herkuttelijaa. Ihmisten ajatuksissa rotan syömisen este oikeasti on, mutta ihminen ajatuksineen voi kehittyä. Itse en kylläkään juuri sillä tavalla halua kehittyä. On tunnustettava että rotan raato on minusta vastenmielinen. Jo syyskuun alussa rotan karvat olivat yläruumiista irtautuneet pehkoksi lantion tienoolle. Enää karvoja ei näy. Nahka on ohentunut läpikuultavaksi, puhjennut ja kylkiluut törröttävät paljaina. Kynnet ovat vielä kiinni eturaajassa. Rotta palaa maaksi, kuten kaikki muukin elämä ajallaan.