Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Naantalin Pirttiluodon vanhimman talon asukkaalla on toive jälkipolville

Naantalilaisravintolan venettä ajava Kaj Holmström , 75, on huomannut, että hänen kotikaupunkinsa rannoilla on lukuisia mökkejä, jotka tuntuvat jäävän armotta laatikkotalomuodin jalkoihin. Monet niistä rakennettiin sotien jälkeisenä pula-aikana tavallisten työläisten kesänviettopaikoiksi, mikä näkyi vaatimattomuutta henkivinä ratkaisuina. Esimerkiksi Holmströmin oma mökki Pirttiluodossa maalattiin alun perin silliöljystä jalostetulla vaaleanvihreällä maalilla, jos sitä nyt ylipäätään maaliksi saattoi kutsua. Päivärinteeksi nimetty mökki merkitsi huomattavaa edistystä Holmströmien kesäelämään. Jatkosodan loputtua he olivat vuokranneet milloin mistäkin Naantalin keskustan talosta kesähuoneen. Mökkiään he ryhtyivät rakentamaan 1940-luvun lopulla, aikana jolloin rakennustarpeet piti kuljettaa Pirttiluotoon ruuhella. Karjaluodon ja Pirttiluodon yhdistänyt silta valmistui vasta myöhemmin. Ruuhiliikenne oli melko vilkasta, sillä maskulaiset tulivat Vaarjokea pitkin ruuhillaan Naantalin Vanhankaupungin rantaan myymään maataloustuotteitaan. He käyttivät Pirttiluodon ja Karjaluodon välistä kapeaa sisäväylää, jottei heidän tarvinnut koetella ruuhiensa merikelpoisuutta Naantalinsalmen aalloissa. Kaj Holmströmin isä Emil Holmström puolestaan souti samaa reittiä Naantalin Kaivohuoneelle, missä hän toimi vahtimestarina. Kaikki kesät vietettiin mökillä Holmströmin perheen äiti Anna-Liisa Holmström sekä lapset, Kaj ja hänen pikkusiskonsa Anne, olivat koko kesän mökillä. – Aina kun koulun kevätlukukausi loppui, kaikki tavaramme huonekaluja ja kukkaruukkuja myöden lastattiin kuorma-auton lavalle. Sitten köröteltiin mökille, missä oltiin tiiviisti aina koulun alkamiseen saakka, Kaj Holmström selittää. Paikallaanolo Pirttiluodossa oli luontevaa. Se oli Holmströmin mukaan perinne, joka rikkoutui oikeastaan vain kerran ja vieläpä hyvin muistorikkaalla tavalla. Kaj Holmström pääsi raisiolaisserkkunsa Harri Ylitalon kanssa käymään Helsingin olympialaisissa kesällä 1952. Muita kohokohtia olivat tuttavien vierailut ja Luonnonmaalta tuotujen Lintikan tilan hevosten syöttäminen niityllä. Vieraat kuin Holmströmitkin huvittelivat lähivesillä. Veneenä oli lietsalalaisen Luotosen puusepänliikkeen veistämä soutupaatti. Holmströmin esittelemissä 50-luvun valokuvissa kaislikkoa on nykyiseen verrattuna vain nimeksi. Rantojen rehevöityminen alkoi vasta 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Samalla Vaarjoki kasvoi umpeen. Pikkuruiset rakennukset ja männikkö kuuluvat yhteen Sen lisäksi, että Kaj Holmström toivoo pula-aikana rakennettujen mökkien ja mökkikulttuurin säilyttämistä, hän puhuu myös rannikkoseudulle ominaisen luonnon puolesta. Vaatimattomat rakennukset tehtiin mäntyjen katveeseen. Holmströmiä kirpaisee, kun Pirttiluodossakin kaadetaan puita uusien talojen tieltä. –Tietysti talon kohdalta pitää aina kaataa jokunen puu, mutta mielestäni tarpeetonta kaatamista pitäisi ehdottomasti välttää, hän linjaa. Osa mökkialueiden tunnelmaa on verkkainen liikenne. Nyt kun teitä on päällystetty ja oiottu, ajonopeudet ovat nousseet. Samalla olisi Holmströmin mielestä pitänyt ottaa käyttöön kavennuksia, jotka hillitsisivät hurjastelua. Hän on katsellut Pirttiluodon ja Karjaluodon kehitystä ympärivuotisesti vuodesta 1981, jolloin hän remontoi kesämökki Päivärinteen talviasuttavaan kuntoon ja muutti sinne tyttärensä sekä poikansa kanssa.