Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Eläkkeelle ja taideakatemian opiskelijaksi - Ex-maankäyttöpäällikkö Elise Lehikoinen myhäilee ”Minä hyödynnän sattumaa, jota rakastan”

Linnankadun jalkakäytävällä Turun Taideakatemian ulko-oven tuntumassa odottelee vikkelän oloinen opiskelija kasvomaskissa ja monivärinen huivi kaulallaan. Olemuksesta nousee sellaisia sanoja kuin singahtaa, pyrähdys, viri. Hän näyttää avoimelta ja onnelliselta. Onko tämä nainen tosiaan se elokuussa 2019 eläkkeelle jäänyt Naantalin maankäyttöpäällikkö Elise Lehikoinen , joka ammattikontaktissa oli ennen kaikkea korrekti, kukaties varovainen, pedantti? Kyllä. Lehikoinen se on. Hän johdattaa vieraan ovesta sisään ja toisen kerroksen tyhjään opiskelijakahvilaan, istahtaa, riisuu maskinsa ja alkaa välittömästi kertoa lähes 3-tuntisesta elokuvasta Interstellar , jonka hän juuri on nähnyt ja johon oli sukeltanut ”todella totaalisesti”. – Olen sellainen joka uppoutuu tällaiseen juonellisiin leffoihin todella syvälle, Lehikoinen avautuu ja miettii, missä aikaulottuvuudessa hän on nyt, elokuvasta palattuaan. Elokuvan teema oli ihmiskunnan pelastuminen ihmisen tärvelemästä Maasta. Joukko astronautteja etsi soveliasta planeettaa menemällä madonreiän läpi toiseen aurinkokuntaan. Elokuvan katsominen kuuluu Lehikoisen opintoihin. – Meillä on taideakatemian ja yliopiston yhteinen työpajaviikko. Se on nuorten tulevaisuuskuvan tekemistä, ettei niin syyllistettäisi ympäristöongelmista vaan annettaisiin ratkaisumahdollisuuksia. Työpajan lopuksi tehdään taideteoksia utopiasta, Lehikoinen kertoo. Ensiyrittämällä taideakatemiaan Lehikoinen pääsi viime vuonna Turun taideakatemian opiskelijaksi ensiyrittämällä ja jättäytyi heti eläkkeelle. Harvinaista herkkua opiskelijalla: eläke turvaa toimeentulon. Lehikoinen asuu Naantalissa muutettuaan paikkakunnalle Salosta vuonna 2009, kun hänet oli valittu Naantalin maankäyttöpäälliköksi. Lehikoinen, aiemmilta koulutuksiltaan humanististen tieteiden kandi ja diplomi-insinööri sanoo, että työ oli suunnittelua, siten luovaa tekemistä, ja kommunikointia ihmisten kanssa. – Sitä, minkälaista rakennetta Naantaliin tehdään ja minkälaista tulevaisuutta luodaan, Lehikoinen kuvailee. Kun Lehikoiselta kysyy, missä hänen työnsä jäljen voi Naantalissa nähdä, hän alkaa nauraa. – Kunnan virkamiehelle kauhea kysymys. Ei missään, hän vastaa, mutta lisää sitten, että paljon työtä oli Naantalin yleiskaavan tekemisessä ja Luonnonmaa-visiossa. Taideopiskelija Lehikoinen kertoo aina olleensa hirveän työsuuntautunut ja aina tykänneensä työstään. – Mutta jokin minussa jäi toteutumatta työuralla. Vuosikymmen taideopintoja Taiteita Lehikoinen kertoo harrastaneensa hyvin aktiivisesti reilut 10 vuotta. Hän on osallistunut Turun sunnuntaimaalareiden lukuisille kursseille. Hän on tehnyt kesäyliopistossa Lapin yliopiston kuvataiteen perus- ja aineopinnot. Töitä on ollut lukuisissa yhteisnäyttelyihin vuodesta 2012 ja omia näyttelyitä on ollut neljä. Nyt on menossa viides, nimeltään Ikävä ja Väri Someron kaupunginkirjastossa 29. lokakuuta asti. Esillä on akvarelleja, esinekoosteita, piirustuksia ja video. Lehikoinen luonnehtii näyttelyään näin: – Kun aloitin 2019 opiskelun Turun Taideakatemiassa kuvataiteen linjalla, oivalsin, että työstän taiteessani ikävää. Se on täynnä hellyyttä ja kaipuuta sekä halua koskettaa – ikävää totuudellisuuteen. --- Sattumalla on tärkeä osa työssäni. Ehkä siksi juoksevalla värillä maalaaminen on ainakin yksi minulle luonteva ilmaisukeino. --- Minä hyödynnän sattumaa, jota rakastan. Isoäiti koulussa Opiskelutoverit ovat Lehikoista selvästi nuorempia, mutta harva heistä kuitenkaan on suoraan koulun penkiltä tullut. – Hyväksyn ikäni, mutta kyllä erotun opiskelijoista sen takia, ja mietin miten minut hyväksytään. Toisaalta ajattelen, että ihmiset ovat aika samanlaisia - eiväthän ihmiset yleensä edes huomaa ikääntymistä ennen kuin katsovat peiliin tai näkevät lasten kasvavan. Lehikoisella on kolme lasta ja kolme lastenlasta. Aiemmin Lehikoinen oli enimmäkseen maalannut, mutta taideakatemiassa mahdollisuuksien kenttä on niin laaja - esimerkiksi tilataide, ympäristötaide, värit, videot, grafiikka - että Lehikoisen pitää miettiä valintojaan. Lehikoisen videoista esimerkiksi käy kokeilu nokkosen keittämisestä väreiksi ja maalaaminen niillä. Video on jotenkin hypnoottinen. ”No sit mä kokeilen vielä sitä että jos mä keitän sitä lientä vielä vielä enemmän kokoon, niin saisinko mä eristettyä siitä ihan kiinteätä väripigmenttiä,” pohtii Lehikoinen neliminuuttisen videonsa keskivaiheilla ksylofonin soidessa taustalla. Onnistuuhan se. Kolme vuotta opintoja edessä, sitten vielä loppuikä – Luulen, että opiskelen koko loppuikäni, niin kauan kuin henki pihisee. On vain ongelma kun haluaa kaikkea oppia. Pystynkö keskittymään riittävästi? Lehikoinen lohduttautuu sillä, että hänellä on vielä melkein 3 vuotta opiskelua jäljellä. Lisäksi hän sanoo hyväksyvänsä sellaiset asiat jotka eivät ole hallinnassa. Sen verran elämänkokemusta on jo kertynyt. – Hyväksyn tunteet, intuition. Ne ovat minulle tärkeitä asioita, joiden kautta muodostan käsityksen siitä mistä elämässä on kysymys. Toisaalta pidän itseäni rationaalisena. Maanmittausinsinöörin koulutus ohjaa loogiseen ajatteluun. Pidän sitä hyödyllisenä, mutta se ei ole koko totuus. Taiteessaan Lehikoinen haluaa erityisesti hyödyntää intuitiivista puoltaan. – Joskus se on minulla niin vahva, että siitä on jopa haittaa. Mutta sillä tavalla pystyy tavoittamaan ja ilmaisemaan asioita paremmin.