Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Äiti tiesi mitä pojasta tulee - Ravintola Trapin keittiöpäällikkö Ekrem ”Eki” Kalludra on ollut kokki koko elämänsä

Elettiin 1980-luvun alkua, kun Ekrem Kalludra ja hänen äitinsä Sabile Kalludra valmistivat yhdessä lammasruokaa. – Se tapahtui Kosovon Mitrovicassa, kun olin 6- tai 7-vuotias. Äiti sanoi silloin, että sinusta on tulossa kokki, muisteli Kalludra keskiviikkona työpaikallaan ravintola Trapissa Naantalissa. Äiti tiesi oikein. Trapin kokkina Kalludra on työskennellyt siitä lähtien, kun hän muutti Kosovosta Suomeen vuonna 2009. – Koko elämäni olen ollut kokki, lisää Kalludra. Ammattitaidostaan Kalludra, nykyään Trapin keittiöpäällikkö, saa tunnustuksen lauantaina, kun Suomen Paistinkääntäjät eli Chaine des Rotisseurs Finlande juhlii satokauden päättymistä Naantalissa. Kalludralle on myönnetty tunnustuksena ammattilaisen Chef Rôtisseur -käädyt. Paistinkääntäjien veljeskunta on perustettu Ranskassa vuonna 1248, ja Suomeen se rantautui 1960-luvulla. Suomea oppii arjessa Ekrem Kalludra on syntynyt Mitrovicassa 1976, ja hänen äidinkielensä on Albania. Suomeen muuttaessaan hän ei suomea osannut, eikä hän ole kielikursseja käynyt. Suomi sujuu silti. – Puhun työkavereitten kanssa, katson telkkaria, puhun lasten kanssa, kertoo Kalludra. Lasten ja vaimon kanssa Kalludra puhuu toki myös albaniaa. Arki on ollut Kalludran kielikoulu, kuten kaupassa asiointi. – Kaupassa sanottiin kiitos. Sanoin takaisin kiitos. Minulle sanottiin, että voi sanoa ”ole hyvä”. Vuosia sitten, kun Kalludra jutteli suomeksi linja-autonkuljettajan kanssa, maahanmuuttaja tämäkin, oletettavasti Irakista, kuljettaja kysyi, kauanko Kalludra oli ollut Suomessa. Kuljettaja ei ollut uskoa vastausta kahdesta vuodesta, koska Kalludra puhui suomea niin sujuvasti. Kuljettaja itse oli ollut jo 15 vuotta, ja kieli kääntyi kankeasti. Saksan kielen Kalludra omaksui työskennellessään Saksassa kokkina 1995-2000. Sieltä mies palasi Kosovoon ja työskenteli Yhdysvaltain lähetystössä ja tietysti kokkina. Käytön puutteessa Kalludran saksan kieleen on alkanut tarttua ruoste, mutta Naantalissakin hän on sitä päässyt käyttämään ja vertyyhän se käytössä. Joillekuilla on lahjakkuutta kieliin. Kalludra vaikuttaa olevan yksi sellaisista. Trapin pihagrillissä se alkoi Kalludran työ Trapissa alkoi kokeiluna, ensimmäiseksi pihagrillissä ja silloin oli tietysti kesä. Suomalaiseen päähän ei etunimi Ekrem aivan heti jää, ja työkaveri kysyi miten olisi ”Eki”. Se nimi jäi käyttöön. Kolmen kuukauden grillikauden jälkeen Kalludra siirtyi töihin töihin sisäkeittiöön. – Ruoka kuin ruoka, mies sanoo. Lampaan laittaminen sujuu lapsena omaksutuilla taidoilla, ja myös kalan kokkaaminen on Kalludran mieleen: kuhaa, siikaa, silakkaa, madetta. Kalludra kertoo, ettei hänen tarvitse maistaa kokkaamaansa kalaa tietääkseen mitä on tulossa. – Sen näkee väristä ja tuoksusta, kun kalasta on tulossa hyvää. Sama grillissä. – Pippuri ja suola, muuta ei kalaan tarvita mausteeksi, Kalludra sanoo. Voi ja tilli ovat myös käytössä ja jos joku haluaa muita mausteita, Kalludra laittaa. Kosovossa kalaa syödään myös. Norjan lohi on suosittua, samoin Välimeren kala. Töistä kotiin ja suihku Kun työpäivä Trapissa on ohi, Kalludra menee kotiinsa Ruonan Lintulankujalla ja ottaa suihkun. – Siinä unohdan miten päivä meni. Alkaa uusi elämä. Jos pojat haluaa ruokaa, teen jotakin, kuten eilisiltana kävin kaupassa ja tein pizzaa. Useimmiten kotona kuitenkin kokkaa puoliso Aferdita Kalludra . – Elsa -tyttökin on oppinut. Tekee tosi hyviä lihapullia. Kalludran äiti, veli ja siskot sekä Aferdita Kalludran isä ja äiti elävät Kosovossa, mutta Kalludralle kodilta tuntuu Naantali. Vaimo kouluttautuu oppisopimuksella lähihoitajaksi ja tytär sekä Erion - ja Erik -pojat käyvät koulua Suopellossa ja Karvetissa. Poikien kanssa Kalludra oli katsomassa Turussa jalkapallon MM-karsintaottelua Suomi-Kosovo syksyllä 2016. Kun Suomi teki johtomaalin, pojat hurrasivat. Se on jäänyt vahvasti Kalludran mieleen. Kosovoon käymään Kalludran äiti asuu yhä Mitrovicassa, ja pari kertaa vuodessa Kalludra käy vierailulla. – Aina kun menen kotiin, yritän tehdä äidille ruokaa. Parin viikon päästä se ilo on Kalludralla taas edessä ja sitten talvella. Muu perhe käy Kosovossa kesällä, mutta silloin Kalludralla itsellään on kiirettä töissä. – Naantali on koti, elämä normaali, lapset koulussa, työpaikka hyvä ja työpaikalla on hyvät kaverit, Kalludra sanoo.