Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Luotisuihku runteli alavatsan, mutta ruotsalaiskirurgit tekivät ihmeitä - Sotainvalidi Lauri Lamppu odottaa 100-vuotispäiväänsä

Raisiolainen Lauri Lamppu istuu Laitilan Veljeskodin pöydässä ja hörppii kotikaljaa. Se on alkanut iän myötä maistua, kun taas kahvihampaan kolotus on hävinnyt. Vanhan rajan pinnasta Sakkolasta kotoisin oleva Lamppu muistelee mielellään talvisotaa edeltänyttä aikaa. Se oli hänen mukaansa hieman ristiriitaista. Leningradiin, eli entiseen Pietariin oli matkaa vain kivenheiton verran. Possupitäjänä tunnetun Sakkolan asukkailla oli siellä verkostot, joiden kanssa he olivat tottuneet käymään kauppaa. Kaupankäynti hiipui Lampun mukaan Venäjän vallankumouksen jälkeen. Sittemmin Juho -isän hevosella tekemät kauppamatkat loppuivat kokonaan. Suojeluskunnassa opeteltiin hiihtämään venäläisiä nopeammin Kaupankäynnin ohella sakkolalaisetkin ryhtyivät varustautumaan aseelliseen yhteenottoon. Lauri Lamppu kuului vuodesta 1937 Sakkolan suojeluskuntaan. Kesäisin suojeluskuntalaiset mittelivät muun muassa yleisurheilussa. Talvella he harjoittelivat kiväärin kera ampumahiihtoa neljän kilometrin radalla. Se oli Lampun suosikkilaji. – Hiihtotouhujen sanottiin olevan tärkeitä, etteivät venäläiset pääse ajamaan ohi, Lamppu muistelee. Hän toteaa, että rajantakainen uhka näkyi suhtautumisessa väkivaltaan. Taitavan tappelijan maine ei ollut koulussakaan pahasta. Ruumiillinen kuritus oli tuohon aikaan melko yleistä. – Selkäsaunan antaja saattoi saada moitteiden sijaan kiitosta. Talvisota vei Suomussalmelle Sotilaspassin mukaan Lauri Lamppu astui sotaväkeen 2.9.1939. Hänet määrättiin viestikomppaniaan. Sotilasvalan Lamppu vannoi kaksi päivää talvisodan syttymisen jälkeen 2.12. Miehen erikoiskoulutukseksi mainitaan sotilaspassissa KSS eli kaasusuojelumies. Lähes untuvikko sotamies lähetettiin joukko-osastonsa kera Suomussalmelle, missä Hjalmar Siilasvuon 9. divisioona pakotti Neuvostoliiton 163. divisioonan luovuttamaan kirkonkylän takaisin suomalaisille. Raatteen tietä pitkin kiirehti apuun puna-armeijan 44. divisioona, jonka kimppuun Lamppukin käskettiin. – Teimme tiedustelua ja häiritsimme Raatteen tiellä olleita joukkoja. Liikuimme sekä suksilla että jalan. Sodan raakuus kosketti Lamppua ja hänen taistelutovereitaan muun muassa tilanteessa, jossa ryhmänjohtaja heitti käsikranaatin tauolla olleiden puna-armeijan sotilaiden keskelle ja kehotti konepistoolimiehiä hoitamaan loput. Erinomaista hoivaa Tukholmassa Talvisodassa Lauri Lamppu haavoittui lievästi. Siitä hän ei enää paljon muista. Sen sijaan jatkosodan alkuvaiheessa tapahtunut haavoittuminen ja etenkin sen jälkihoito palaavat miehen mieliin tämän tästä. Luotisuihku osui Lampun alavatsaan. Taistelutoveri veti pahoin haavoittuneen Lampun turvaan. Hänen arveltiin kuolevan, mutta kertomusten mukaan esimies käski viedä Lampun hoidettavaksi - ”kun se nyt kuitenkin vielä elää”. Lamppu lähetettiin Tukholman Karoliiniseen sairaalaan. Siellä hänen alavatsansa rakennettiin virtsarakkoa myöden uusiksi. Tukholmassa annettu hoiva oli erinomaista. – Harkitsin vakavasti jäämistä Ruotsiin, mutta isänmaan kutsu voitti. Vammat olivat niin vaikeat, ettei Lamppua enää lähetetty rintamalle. Hänen pikkuveljensä Tuomas Lamppu oli kaatunut taisteluissa. Isoveli Yrjö Lamppu selvisi sodasta. Veri veti kielletylle alueelle Sotien jälkeen Lauri Lamppu asettui Valkeakoskelle, meni töihin paperitehtaaseen ja sai teknikkoa vastaavan koulutuksen. Suojeluskunnassa alkanut urheilu-ura jatkui ja laajeni nyrkkeilyyn. Myös laulaminen on lähellä Lampun sydäntä. Raisiossa hän kuului Korsulaulajiin. Muistellessaan Lamppu tuumaa veljiensä olleen melkoisia veijareita, eikä hän itsekään ollut pekkaa pahempi. Tämä ilmeni sotien jälkeen, kun Leningradiin ryhdyttiin järjestämään ryhmämatkoja. – Tietysti lähdin heti matkaan, Lamppu sanoo. Viis Neva-joesta ja muista nähtävyyksistä! Sydämessä paloi halu nähdä kotitila Sakkolan Ojaniemessä Mönkölammen rannalla. Sinne pääsi helposti taksilla, mutta samalla matkalaiset tulivat ottaneeksi melkoisen riskin. Neuvostoliitto oli tehnyt Sakkolaan lentotukikohdan. Kotipaikka sijaitsi sen kyljessä. Kerran Lamppu, kaverinsa ja neuvostoliittolainen taksikuski jäivät kiinni luvattomasta retkestään ja päätyivät putkaan. Olot olivat siellä Lampun mukaan muuten siedettävät, mutta virtsanhaju oli inhottava. Suurimpiin vaikeuksiin joutui kuljettaja. Lopulta matkalaiset pulittivat hänen saamansa sakot. Viimeksi Lamppu piipahti entisen kotitilansa mailla viime kesänä. Aluetta hallinnoiva venäläinen otti vieraan ystävällisesti vastaan. Juhlapäivä mielessä Vanhemmiten sotavammat alkoivat tuntua lonkissa. Kävelystä tuli vaikeaa. 13 vuotta sitten Lamppu muutti Valkeakoskelta Raisioon ollakseen lähellä tyttärensä Riitta Nikkosen perhettä. Riitta Nikkonen on nykyään Sotainvalidien Veljesliiton Raision-Maskun osaston puheenjohtaja. Hänen miehensä Risto Nikkonen on osaston sihteeri. Lauri Lampun ilme kirkastuu, kun puheeksi tulee hänen 100-vuotispäivänsä 23.12. – Mennään päivä kerrallaan. Jos sitä päästään viettämään, niin juhlitaan rauhallisesti ilman raskaita muistoja, Lamppu linjaa. – Mikäli Luoja suo, Laurin syntymäpäiviä on tarkoitus juhlistaa avoimella tilaisuudella 22.12. kello 14.30 Laitilan Veljeskodissa. Lähiomaiset jatkavat juhlintaa vielä varsinaisena syntymäpäivänä, Riitta Nikkonen kertoo.