Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Miten ihmeessä Konsan koulun harmoni liittyy SIGiin?

Toukokuussa tuli kuluneeksi 10 vuotta Matti Inkisen traagisesta kuolemasta. Inkinen kirjoitti, lauloi ja kuoli tunteella. Vaikka Inkinen olikin SIGin keulakuva persoonansa ja karismansa vuoksi, hänen kuolemansa ei kuitenkaan kuopannut SIGiä, vaan bändiltä ilmestyi juuri kokoelmalevy aiemmin levyttämätöntä musiikkia. Bändin perustamisesta lähtien SIGin kosketinsoittajana ollut Juha Oksanen on jaksanut puurtaa bändin olemassaolon eteen edelleen. Inkisen menehtyminen oli valtavan suuri järkytys Oksaselle, sillä hän oli lukiossa tutustumisen jälkeen ollut Inkisen kanssa 10 vuoden poikkeusta lukuun ottamatta erittäin läheinen ystävä ja bändikaveri. – Vaikka asuin Ihalassa, kävin oppikoulun Turussa. Sieltä tulin sitten Raision lukioon, jossa silloisella tupakkapaikalla Matti tuli kysymään, kiinnostaisiko minua perustaa bändi hänen kanssaan. Ilmeisesti hän oli kosketinsoittajaa tai urkuria vailla tuolloin, Oksanen muistelee. Oksanen asui nuoruutensa Ihalassa, Konsan koulun tontilla sijaitsevassa talossa. Hänen äitinsä oli koulussa keittäjänä ja siivoojana. Konsan koulun silloin rehtori Olavi Ilonummi, joka myös asui koulussa, antoi Oksaselle luvan käydä soittamassa koulun harmonia iltaisin. Harmonin soittaminen oli Oksasesta niin kivaa, että hän harjoitteli ihan itsenäisesti soittamaan koskettimia. Myöhemmin Oksasten kotiin hommattiin piano, sillä velikin harrasti musiikkia. – Lukiossa sitten saimme paljon vapaata, kun harjoittelimme koulun eri juhlia varten ja esiinnyimme niissä. Raision lukiosta on hyvät muistot, täällä kannustettiin musiikillisuuteen. Edesmennyt Jyrki Siura oli hyvä esimerkki kannustavasta opettajasta ja musiikkimiehestä, Oksanen kertoo istuskellessaan lukion pihalla ja muistellessaan, missä ensi tapaaminen Inkisen kanssa tapahtui. Ennen julkaisemattomat treenitaltioinnit julki – SIGin menestys bändin alkuvuosina oli hurjaa, keikkailimme paljon, mutta olisimme kyllä tarvinneet jonkun henkisen managerin pitämään palapelin palaset koossa. Silloin oli erikseen keikkamyyjät ja levy-yhtiön ihmiset ja me bändinä sitten hoidimme kaiken muun. Minun tehtäväni oli etsiä sponsoreita ja sopia keikoista. Musiikillisesti Matti teki biisien aihioita, joita minä sitten sovittelin loppuun asti toimiviksi, kuvailee Oksanen. Alle armeijaikäiset bändin jäsenet tottuivat kovaan keikkatahtiin, minkä lisäksi bändi tuotti lyhyessä ajassa kuusi levyä. Paljon jäi vielä aihioita ja demoja levyttämättäkin, joista toukokuun lopulla ilmestyi uunituore levy Kuinka paljon sua rakastinkaan. Levy sisältää harvinaisuuksia vuosilta 1978-2008. Harvinaisten live-taltiointien lisäksi levyllä on julkaisemattomia demoja, treenikämppänauhoitteita ja studionauhoitteita. – Levyn idea syntyi Aku-Tuomas Mattilan kirjoittaman Portaat purppurasumuun -kirjan myötä. Aku oli kirjaa kirjoittaessaan löytänyt julkaisemattomia biisejä vaikka kuinka paljon. Minullakin niitä löytyi hyvin arkistoituina C-kaseteille, vaikka yleensä arkistoni ovatkin sekaisin. Eniten biisiaihioita taisi löytyä Rannan Maralta, jonka luona treenikämppämme oli bändin alkuaikoina, Oksanen sanoo. Oksanen on SIGin eri kokoonpanoissa soittanut vuosina 1978-1987 sekä jälleen vuodesta 2002 eteenpäin. Vuosina 1995-2000 koskettimissa oli Oksasen sijaan Seppo Wahl ja Jukka Vehkala. – Taisimme tuolloin välivaiheessa kumpikin aika ajoin kysellä Inkisen kanssa toisiltamme, josko olisi SIGin aikaa taas, mutta noina vuosina minua ei oikein musiikki ja bändielämä houkutellut. Myöhemmin, kun 2000-luvun taitteessa pyynnöstä kokosimme bändin kasaan huomasimme, että tämähän on taas kivaa ja meille erittäin hyvää terapiaa, Oksanen naureskelee. Alkuaikojen SIGin keikkaelämä oli Oksasen mukaan melko raakaa piikittelyä jäsenten kera keskenään. Samaa tapahtui vielä 2000-luvun alussakin. Sekä Inkinen että Oksanen sanoivat suoraan toisilleen kaunistelematta, jos olivat jostain asiasta jotain mieltä. – Olimme kummatkin siinä suhteessa samanlaisia. Ei siinä toisen elämän suruista kauheasti sympatiaa tunnettu, pikemminkin väännettiin vielä puukkoa toisen haavassa, joskin huumorilla ja siten, että kumpikin ymmärsi mistä oli kyse. Muuten olimme ajatusmaailmaltamme melko samanlaisia, jolloin välillemme muodostui syvä kaveruus. Pystyimme olemaan toisillemme avoimia. Katso tästä upouusi video Naantaliin, jossa vielä on Inkinen mukana. Kyseessä siis vanha taltointilöydös. Raisiolaismuusikoiden yhteistyö kantaa yhä hedelmää Nykyinen SIG, jossa solistina on Korroosiosta tuttu Jarmo Hauhtonen, on säilyttänyt alkuaikojen poikamaisuuden ja elämänasenteen. Kirjan ja levyn myötä SIG on intoutunut jälleen keikkailemaan, loppukesällä on edessä vielä 4 keikkaa. – Sitten taas katsomme, mitä tehdään. Tämän hetkinen kokoonpano on erittäin hyvä symbioosi, jossa meillä on kivaa sekä treeneissä että esiintymässä. Niinhän sen pitää ollakin. Tätä tehdään niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä, Oksanen fiilistelee. Inkisen perintö siis jatkuu julkaisemattomien biisien muodossa, sillä niitä kuulemma on Mattilalla vielä jossain varastossa. Eri asia sitten on, tuodaanko ne jossain vaiheessa vielä julki vai tekeekö SIG kenties ihan uutta musiikkia jatkossa. – Kyllä me pari kertaa viikossa treenaamme. Emme tosin Pommarissa, se taitaa kuulua nykyään vähän nuoremmille bändeille. Raision kaupunki on tukenut meitä aikoinaan, joten ehkä meidän tehtävämme on nyt antaa kaupungille jotain takaisinkin, pohtii Oksanen. SIGin alkuperäisessä kokoonpanossa vuosina 1978-1979 soittivat Inkisen ja Oksasen lisäksi Mara Ranta, Timo Kilpinen ja Moko Karttunen. Seuraavana vuonna Karttusen tilalle bändiin tulivat Rauno Linja-Aho ja Ari Hemmilä. Tämän päivän SIGissä Oksasen lisäksi mukana ovat Linja-Aho, Jukka Merisaari, Jouni Salovaara, Erkka Makkonen ja Jarmo Hauhtonen. Näistä kaikilla on Hauhtosta lukuun ottamatta monen vuoden sidos aiempiin SIG-kokoonpanoihin. Vaikka Oksanen sanookin olevansa sellaista tyyppiä, joka ei mielellään vanhoja muistele, hän muistaa ne ihmiset, joiden kanssa on ollut tekemässä eri levyjä. – Se kliimaksi on mielestäni parasta musiikissa, kun tuskaillaan levyä tehdessä, onnistuuko se helposti vai onko tuskaa. Kyllä ne mukana olleet ihmiset aina muistaa. Muistot tapahtumista saattavat hämärtyä, kuten vaikka keikkamatkoilla sattuneet kommellukset. Juhannusfestareilla esiintyminen oli kyllä aina ihan parasta. Kauimmainen juhannuskeikka taisi olla Aavasaksalla, jossa olimme pääesiintyjiä. Muut bändit soittivat ensin meidän kamoilla, mutta niiden esiintyminen venyi niin pitkään, että kun tuli meidän vuoro esiintyä, huvilupa loppui. En muista, ehdimmekö siinä sitten yhden biisin vetää vai miten se meni. Harmitti joka tapauksessa, kun olimme matkanneet pitkän matkan ja roudanneet kamat, muistelee Oksanen. Raisiossa SIGiä pääsee seuraavaksi kuuntelemaan ja kokemaan livenä elokuussa järjestettävässä JaskaRockissa . Viimeksi SIG esiintyi Raisiossa 2014, kun Raisio täytti 40 vuotta.