Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ensin rahat ja sitten korut - Rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli valottaa murtoalan ”yrittäjien” ajatusmaailmaa

Rannikkoseutu uutisoi Raision Kuloisissa tehdystä asuntomurrosta, jonka yhteydessä rivitaloasunnosta katosi useita kultakoruja. Lounais-Suomen poliisin rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli kertoo, että viimeisen puolen vuoden aikana Raisiossa on tapahtunut puolisen tusinaa vastaavaa tekoa. Virkavallan teknisen puolen tutkijat ovat käyneet ottamassa näytteitä asunnoista. Niiden analysointi on Soikkelin mukaan hivenen hidasta, koska keskusrikospoliisin laboratoriossa on ollut pitkään ruuhkaa. – Asuntomurrot ovat tärkeitä juttuja, mutta sitten on vieläkin merkittävämpiä tapauksia hoidettavana, Soikkeli sanoo. Paniikkiin tai sen lietsomiseen ei ole hänen mukaansa syytä. Monesti asuntomurtoja tapahtuu ikään kuin aaltona. – Kotimaisten tekijöiden kohdalla käy usein siten, ettei rikollinen polku katkea vankilaan. Kun sieltä vapautuu, polku alkaa jossain vaiheessa uudelleen. Turhaa ryskäämistä vältetään Murroilta suojautuminen on Soikkelin mukaan hankalaa. Niitä tekevät ammattilaiset etsivät aina ensin helppoja reittejä kuten lukitsemattomia ovia tai avonaisia ikkunoita. Mikäli niitä ei löydy, moni murtautuja ryhtyy avaamaan listoja ja yrittämään esimerkiksi ikkunan irrotusta, mielellään metsän puolelta. Turhaa ryskäämistä tavataan välttää. Osa taas toimii krouvisti lyöden lasin heti mäsäksi. – Erilaisia vaihtoehtoja on lukuisia. Kun alan ammattilainen haluaa päästä asuntoon, melkein aina hän siinä onnistuu. Turvalukot ja kunnon lukitukset ovat toki hyviä torjuntakeinoja, Soikkeli sanoo. Naapurien valvovat silmät hillitsevät pitkäkyntisiä, mutta monet asuinalueet ovat päiväaikaan lähes kokonaan vailla asukkaita. Voro aavistaa rahajemmat Asuntomurtojen ammattilaisilla on kyky päätellä, missä rahoja, pankkikortteja ja tunnuslukuja pidetään. – Ikävä kyllä niitä tapauksia on, että kortit ja avainlukulistat ovat samassa paikassa - vaikka eteisen vetolaatikossa. Ne täytyy kotonakin pitää visusti lukkojen takana ja piilottaa eri paikkoihin, Soikkeli muistuttaa. Kun pankkikortti ja tunnusluku päätyvät voron haltuun, tämä astelee huppu päässä automaatille ja nostaa rahat. Suosittua on myös tehdä tilisiirtoja ties minne bulvaanitileille vaikka ulkomaille. – Ei niitä rahoja sen jälkeen takaisin saada, Soikkeli toteaa. Jos rahaa ja kortteja ei ole tarjolla, varas ilahtuu yleensä kultakoruista. Kullan hinta on melko korkealla ja sitä on helppo myydä. Jotkut tekijät ovat kiinnostuneita reppuun mahtuvasta pienelektroniikasta, kuten kalliista älypuhelimista. Alkoholikin saattaa kelvata, mutta se on harvinaisempaa. Asuntomurtojen tekijöissä on kotimaisia että ulkomailta tulleita alan ammattilaisia. – Rajat on auki, eikä henkilöitä voida pysäyttää yksinomaan heidän rikollisen taustansa vuoksi. Jotkut tekevät kolttosensa meillä ja pyrkivät häipymään saaliinsa kanssa vähin äänin ulkomaille. Monta keinoa valita kohde Rikoskomisario Soikkelin mukaan useimmat vorot on varustettu erinomaisella mielikuvituksella. Kaiken lisäksi heillä tapaa olla aikaa miettiä kohteita ja hioa suunnitelmia. Ala on sen verran vaativa, että huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena ”keikkoja” ei yleensä tehdä. Asuntomurtojen ammattilaisilla on tätä nykyä pilvin pimein keinoja hankkia tietoa tyhjillään olevista äveriäistä huusholleista. Jotkut kiertävät lentokenttien parkkipaikkoja, etsivät prameita autoja ja selvittävät rekisterin perustella omistajan tiedot. Soikkelin mukaan autobongailua on tehty jopa tanssipaikoilla. Kun isäntäväki on ollut polkan pyörteissä, vorot ovat vieneet kodin arvoesineet. Rikoskomisarion mielestä ihmisten tietoja jaetaan liian helposti. Kaiken lisäksi tietojen saattaminen rikollisten ulottumattomiin on työläs prosessi. Sankaria ei kannata leikkiä Voron ja asukkaan kohtaamiset ovat melko harvinaisia. Asuntomurron tekijä välttelee tällaisia tilanteita. – Yllätettyinä he lähtevät yleensä karkuun. Siinä kannattaa säilyttää maltti. Ei kannata ryhtyä yrittämään sankaritekoja ja tekemään kiinniottoja. Ikinä ei voi tietää, mitä he tekevät välttääkseen kiinnijäämisen, Soikkeli ohjeistaa. Hän kehottaa ottamaan välittömästi yhteyttä hätäkeskukseen ja antamaan tekijästä sekä pakosuunnasta tuntomerkkejä. Myös ajoneuvosta saadut havainnot ovat tärkeitä. Hätäkeskus antaa yleensä lisää ohjeita. – On viranomaisten asia yrittää ottaa tekijä kiinni. Hinta on liian kallis, jos joku joutuu raa`an väkivallan kohteeksi, vammautuu ja pahimmillaan menettää henkensä. Soikkeli ei muista yli 40-vuotiselta poliisiuraltaan, että hänen tutkimiensa asuntomurtojen yhteydessä olisi tapahtunut rajuja yhteenottoja.