Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Asutko 1990-luvun talossa? Kannattaa selvittää, onko siinä tehty nämä rakennusvirheet

Ylikuumentunut rakennusala viileni 1990-luvulla. Isojakin rakennusliikkeitä ajautui konkurssiin, ja lukuisia työmaita jäi kesken, jopa seisomaan sateeseen. Vielä vuonna 1990 omakotitaloja valmistui 24 000 kappaletta, ja vuonna 1996 enää alle kolmasosa tästä. Ne, joilla oli vielä rahaa, pystyivät laman alettua rakennuttamaan edullisesti, sillä ammattitaitoisiakin rakentajia sai työhön halvalla. Rakentamisessa alettiin vihdoin kiinnittää huomiota laatuun. "Tämän ikäluokan taloissa on selvästi vähemmän asuntokaupan kuntotarkastuksissa havaittavia rakenteellisia vaurioita kuin 1960–80-luvuilla, koska enää ei juurikaan käytetty samoja riskirakenteita”, sanoo Raksystemsin kuntotarkastaja Tuomas Repo . ”Kattoikkunoita asennettiin paljon 1990-luvulla, ja niissä on ollut jonkin verran vuotoja.” Kestävän, mutta hengitettynä vaarallisen asbestin käyttö kiellettiin vuonna 1994. Korvaavat kattomateriaalit ja esimerkiksi muovimatot ovat lyhytikäisempiä kuin asbesti. Millaisia 1990-luvun omakotitalot ovat? Yleensä talossa on rankarakenteinen puurunko, mutta uutuutena alettiin tehdä myös kevytsora- ja kevytbetonirakenteisia taloja. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto alkoi yleistyä. Tiiliverhous on tämän ajan taloissa yleinen. Märkätilojen vedeneristäminen tuli rakennusmääräyksissä pakolliseksi 1. tammikuuta 1999. Jutun kuvat ovat 1990-luvun taloista. Miten 1990-luvun alun lama vaikutti rakentamisen laatuun, Raksystemsin aluepäällikkö, osakas Tapio Peltonen? ”Väittäisin, että juuri ennen lamaa laatupoikkeamia oli eniten, sillä alalle tuli ammattitaidotonta väkeä rahan perässä sekä tehtiin kauheassa kiireessä. Laman alettua laatu parani.” Mitä ostajan on syytä huomioida? Huoneistokeskuksen kiinteistönvälittäjä, lkv Anna-Liisa Kinnunen sanoo, että 1990-luvun taloissa ostajia viehättävät uudenaikainen ulkonäkö, valoisuus ja avaruus. Kinnunen kannustaa kuntotarkastuksen teettämiseen. Lisäksi hän kehottaa ostajia kiinnittämään 1990-luvun taloissa huomiota kosteiden tilojen vedeneristeiden puuttumiseen, ilmanvaihtoon – yleisimmin korvausilman vähäisyyteen – ja maanpinnan alapuolisiin rakenteisiin, joissa ei välttämättä ole nykymääräysten mukaista tuuletusta tai eristystä. Joissakin harvoissa vuosikymmenen alkupään taloissa on voitu vielä käyttää asbestia. ”Energiatodistuskin on hyvä katsoa, sillä lämmitysjärjestelmät ja eristeet eivät välttämättä ole yhtä energiataloudellisia kuin nykyään.” Myyjiä hän kehottaa kertomaan talonsa puutteista ja rakentamisesta kaiken tietämänsä, jotta myyjä välttyisi jälkikäteiseltä virhevastuulta. 1. Ilmanvaihto on riittämätöntä Riittämätön ilmanvaihto johtaa siihen, ettei sisätiloihin pääse tarpeeksi puhdasta ilmaa eivätkä epäpuhtaudet ja kosteus poistu tehokkaasti asunnosta. Samaan tulokseen voi johtaa väärin säädetty tai huoltamaton ilmastointi. Miksi ilmanvaihto toimii huonosti edelleen myös monissa 1990-luvun asunnoissa, kuntotarkastaja Tuomas Repo? ”Jos ilmanvaihtokone toimii, suodattimet, venttiilit ja koneet on puhdistettu, niin ilmanvaihto kyllä toimii 1990-luvun taloissa jopa paremmin kuin 1960–1980-lukujen taloissa.” ”1990-luvun koneissa voi olla vielä alkuperäisiä puhaltimia, joissa voi olla toimintahäiriöitä. Puhaltimien toiminta olisi syytä tarkistaa aina samalla, kun ilmanvaihtokonetta huolletaan.” 2. Vesikatteen läpiviennit voivat olla epätiiviitä Vesikatteen läpiviennit, kuten piipun kohta ja viemärin tuuletusputkea varten tehty reikä, voivat olla epätiiviitä, mistä aiheutuu kosteusvaurioita. Aluskate 1990-luvun taloissa yleensä jo on, mutta tuuletusrimalla toteutettava tuuletusväli puuttuu monista taloista vesikatteen ja aluskatteen välistä. Raksystemsin Tapio Peltosen mukaan useissa 1990-luvun taloissa yläpohjatilan tuuletus räystäiden ja päätyjen kautta on kyllä jo kunnossa, mutta melko usein päädyistä puuttuvat ilmanvaihtoventtiilit. Elleivät vesikatteen alapuoliset tilat tuuletu riittävästi, kosteusvaurion riski on olemassa. 3. Märkätilojen vedeneristys puuttuu Ennen vuotta 1999 tehdyissä laatoitetuissa kylpyhuoneissa ei välttämättä ole nykyaikaista, toimivaa massamaista vedeneristystä laattojen alla. Liki nykyaikaisia vedeneristeitä alkoi tulla aiempaa laajemmin markkinoille 1990-luvun puolivälissä. ”1980- ja 1990-luvun pesuhuoneita on purettu paljon, eikä rakenteissa ole silti välttämättä ollut mitään vaurioita, vaikka laattojen alla on ollut vain vanha kosteussulkulevy, joka ei vastaa nykyaikaisia vedeneristeitä”, Tuomas Repo kertoo. Repo jatkaa, että 1990-luvun taloissa etenkin lattiakaivojen liitoksien ja putkiläpivientien asennuksen laatu on ollut heikkoa. Hänen mukaansa lattiakaivot, vedeneristys ja tiivistystarvikkeet ovat siitä ajasta kehittyneet valtavasti. Vedeneristyksen puuttuminen altistaa kosteusvaurioille, etenkin jos märkätiloja hoidetaan huonosti. Vanha muovimatto on voitu jättää laattojen alle vedeneristeeksi, mutta ongelmana on, että ajan mukana muovimateriaali kutistuu ja hapertuu, jolloin saumat aukeavat. Vesi voi kulkeutua rakenteiden läpi esimerkiksi viereiseen huoneeseen ja aiheuttaa esimerkiksi parkettiin tai seinään kosteusvaurion. Rikkinäiset kylpyhuoneen muovitapettien tai muovimattojen saumat altistavat kosteusvauriolle. Vesi voi päästä rakenteisiin myös epätiiviistä läpivienneistä, kuten putkien kiinnikkeiden rei´istä tai seinän sisällä kulkevien putkien läpivienneistä. 4. Vesikatto vuotaa Jos katto vuotaa, talon rakenteet kastuvat ja syntyy kosteusvaurio. Vuoto voi aiheutua joko puutteellisesta kattomateriaalista tai vuotavasta läpivientikohdasta. Tiilikattojen alle kertyy myös helposti puista suuria roskamääriä. Tämä lisää vuotoriskiä, koska aluskatteen päälle lammikoituu vettä. Vesikatteen kestoikä on materiaalista riippuen 25—60 vuotta. ”1990-luvun alkupuolen bitumikermikatteet alkavat olla teknisen käyttöikänsä päässä”, Tuomas Repo sanoo. Monet 1990-luvun alussa asennetut kuitusementtiaaltokatteet on jo yleensä uusittu, koska asbestiton materiaali ei ole kestänyt. Revon mukaan  1990-luvun kattojen ongelmana ovat kuitenkin enemmän aluskatteen asennuksen puutteet ja läpivientien tiiviyspuutteet kuin itse vesikatemateriaali. Lisäksi vuotoriskiä lisää se, että katon huolto laiminlyödään. 5. Lattiarakenne voi olla riskialtis Väliseinien alaosat saattavat olla kosteusvaurioituneet maaperän kosteuden ja esimerkiksi suihkutiloissa lattiarakenteisiin päässeen veden vuoksi. Pesutilojen seinärakennetta on helpointa tutkia esimerkiksi pesutilan viereisen makuuhuoneen puolelta. Kosteusvaurioille riskialtis lattiarakenne – maanvaraisen betonilaatan päälle tehty puukorotettu ja villaeristetty lattia – hävisi liki tyystin 1990-luvulla. ”Kesämökkeihin tätä rakennetta edelleen tehtiin, mutta harvemmin enää omakotitaloihin”, Tuomas Repo sanoo. Ilmavuodon alapohjasta paljastaa yleensä haju, joka tulee lattialistojen välistä. Ilmavuotojen mukana epäpuhtaudet pääsevät sisäilmaan. 6. Vesijohdot, viemärit ja putket voivat vuotaa Vesijohdot, viemärit ja vesikeskuslämmityksen putket saattavat vuotaa, vaikka keskimäärin niillä olisikin vielä käyttöikää jäljellä. Vuotoriski kasvaa, kun laitteet ja putket ikääntyvät. Myös käyttövesijohtojen läpivientien eli esimerkiksi suihkusekoittajan vesiputkien ja keittiön allaskaapin epätiiveys voi aiheuttaa vesivahingon, jolloin vesi pääsee rakenteisiin. Lämminvesivaraajat alkavat olla teknisen käyttöikänsä loppupuolella 1990-luvun alkupuolen taloissa, ja moniin taloihin ne on jo uusittukin tai sitten on uusittu lämmitysvastukset. Lattia- ja seinärakenteita vesivaraajan kohdalla ei ole vielä tuohon aikaan välttämättä suojattu vuodoilta. Lisäksi varoventtiilin vesien ohjaus voi olla puutteellista ja aiheuttaa varaajan alla olevan lattian kastumisen. 7. Ikkunapellitykset eivät ole riittävän kaltevia Jos ikkuna- ja ovipellitykset eivät ole riittävän kaltevia ja kunnolla tiivistettyjä, seinärakenteet pääsevät kastumaan. 8. Ulkoseinät ja perustukset: ohjautuvatko sadevedet oikein? Jos julkisivu tuulettuu vajavaisesti, seurauksena voi olla kosteusvaurio. Edelleen tämän ajankin taloille on tyypillistä, ettei sadevesiä ole johdettu oikein pois rakennuksen vierustoilta, mistä aiheutuu kosteusrasitusta talon perustuksiin ja alapohjaan. ”Sadevesien puutteellinen ohjaus ei kuitenkaan ole aiheuttanut rakenteille niin paljon ongelmia kuin aiempina vuosikymmeninä, ellei kyseessä ole rinnetalo, jossa vedet ohjautuvat osittain maan alla olevan kerroksen seinään”, Tuomas Repo sanoo. Maakosteuden nousemiseen rakenteisiin alettiin jo hiukan enemmän kiinnittää huomioita 1990-luvulla. Eikä valesokkeleita enää juuri tehty. ”1990-luvun valesokkelitalot ovat usein omatoimirakentajien tekemiä. Rakentajan rakentamistiedot ovat olleet 1970–80-luvulta, rakentamissuunnitelmat 1980-luvulta tai kunnon suunnitelmia ei ole ollut”, Tuomas Repo sanoo. 9. Salaojat eivät toimi Monissa 1990-luvun taloissa salaojat on jätetty huoltamatta, ja siksi ne eivät toimi kunnolla – tai eivät toimi lainkaan. Asennusjälki on myös ollut Tuomas Revon mukaan kirjavaa. Salaojien tarkoitus on johtaa maaperän vedet kauemmas, jotteivät ne kastelisi perustuksia. Salaojien kuuluu sijaita rakennuksen perustusten ulkopuolella, aina alempana kuin anturan alin kohta. 10. Maanpinnat Talon perustukset pääsevät kastumaan, ellei sade- ja sulamisvesien poisohjaus toimi. 11. Kellarien seinät voivat kostua Maaperästä siirtyvä kosteus voi rasittaa kellarin betoni- tai harkkoseiniä.Vielä 1990-luvulla on käytetty kellarin tai maanvastaisen seinän sisäpuolella villaeristystä, puukoolausta ja kipsilevyä. Tämä on vaurioherkkä rakenne, jos ulkopuolinen kosteuseristys ja salaojitus ovat puutteellisia. 1. Ilmanvaihto: huolehdi näistä asioista Hyvä ilmanvaihto tuo huoneisiin riittävästi puhdasta ilmaa ja poistaa huoneilmasta epäpuhtauksia. Ilmanvaihtojärjestelmän poistoilmaventtiilin pitää olla näissä tiloissa: keittiö, wc-tila, kylpyhuone, pesuhuone, sauna, kodinhoitohuone, vaatehuone ja varaston katto. Jos talossasi on koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä, korvausilmaventtiilejä pitää olla näiden huoneiden sisäseinissä tai ikkunankarmeissa: olohuone, makuuhuoneet, takkahuone, työhuone ja mahdollinen kellarikerros. Jos talossasi on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä, korvausilmaa tuovat tuloilmaventtiilit ovat sisäkatossa, joskus myös sisäseinissä. Sekä poisto- että korvausilmaventtiilien pitää olla aina auki, jotta epäpuhdas ilma ja kosteus poistuvat ja sisälle pääsee raitista ilmaa. Jos tunnet vetoa, lämmittävä korvausilmaventtiili voi auttaa. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmän kone on esimerkiksi teknisessä tilassa. Säädä tehoa tarpeen mukaan. Koneellista poistoilmanvaihtoa ohjataan usein erillisellä säätönupilla tai liesituulettimesta. Poistoilmavirtaus syntyy puhaltimella, joka on katolla tai liesituulettimessa. Puhaltimen pitää olla päällä koko ajan. Puhdista tulo- ja poistoilmaventtiilit pölystä pari kertaa vuodessa. Vaihda tai puhdista samalla myös suodattimet. Esimerkiksi laitteiden valmistajat myyvät suodattimia.Tutustu laitteen käyttö- ja huolto-ohjekirjaan, joka löytyy verkosta tavallisimpiin laitemalleihin. Jos talossasi on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, suodattimet ovat ilmanvaihtolaitteen sisällä. Jos talossasi on koneellinen poistoilmanvaihto, suodattimet ovat korvausilmaventtiileissä. Puhdista myös liesituulettimen rasvasuodatin säännöllisesti. Ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenottolaitteisto kaipaa puhdistusta kerran vuodessa. Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän kanavat pitäisi puhdistuttaa vähintään kymmenen vuoden välein. Koneelliseen ilmanvaihtojärjestelmään kannattaa samalla tehdä perussäätö. Puhdistusta ja säätöä voi kysyä esimerkiksi nuohoojalta tai lvi-yrityksiltä. Pääseekö ilma siirtymään huoneesta toiseen? Ilmanvaihto ei toimi, jos ovi on tiivis. Ilman siirtymisen voi varmistaa tekemällä sisäovien ja kynnysten väliin kahden sentin raon. Vaihtoehtoisesti voit asentaa oviin siirtoilmasäleiköt. Tippuuko ilmanvaihtokanavista vettä tai onko katto kostunut venttiilin vierestä? Ilmanvaihtokanava on voinut jäädä eristämättä, jolloin kostea sisäilma tiivistyy ilmavaihtokanavaan – ja valuu takaisin sisätiloihin. Pidä koneellinen poistoilmanvaihto aina päällä, jotta ilmanvaihto pysyy riittävänä. Älä koskaan asenna vanhaan taloon pelkästään koneellista poistoilmanvaihtoa eli huippuimuria tai talotuuletinta. Asentamisesta seuraisi, että rakenteista pääsee sisäilmaan epäpuhtauksia. 2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus kuntoon Onko talossa vesikatteen suuntaisia eristekerroksia? Tarkista esimerkiksi sivuräystäältä, että lämmöneristeen ja vesikatteen välissä on ainakin viiden sentin tuuletusrako. Jos eristeet on asennettu suoraan vesikatetta tai aluskatetta vasten, on varmaa, ettei kattorakenne tuuletu. Tuuletusraon puuttuminen on rakennusvirhe. Huonon tuuletuksen voi tunnistaa yläpohjan lämpimästä, kosteasta ilmasta tai kuurasta, joka talvella ilmestyy yläpohjatilaan vesikaton alusrakenteisiin. Varmista, että sivuräystäiltä pääsee raitista ilmaa tuuletusrakoon. Tuuletusilman on myös päästävä poistumaan, ja tätä varten päätykolmioiden ylimmässä kohdassa pitää olla tuuletussäleiköt – tai harjalla alipainetuuletusputket, jos kyseessä on aumakatto tai tiivis bitumikermikate. Jos säleiköt puuttuvat, asennuta ne. Lisäksi koko räystään matkalla pitäisi olla kahden sentin rako, joka on suojattu jyrsijäverkolla – tai joka kattotuolivälissä 70–100-millinen ritiläventtiili. Näkyykö tuuletustilan katon piipussa, puurakenteissa, eristeissä tai aluskatteessa veden jättämiä jälkiä? Ne paljastavat vuotavan katon, vuotavan läpiviennin tai kosteuden tiivistymisen rakenteisiin. Korjaa vuotavat kohdat. Talvella on hyvä käydä pyrypäivän jälkeen yläpohjatilassa tarkistamassa, ettei sinne ole kertynyt lunta. Älä varastoi yläpohjan eristeiden päällä mitään. Siis älä mitään: ei muoveja, ei mattoja, ei pahveja. Ne keräävät kosteutta ja voivat johtaa mikrobivaurioon. Lämmöneristä kaikki tuuletustilan putket, kuten viemärin tuuletusputki ja ilmanvaihtojärjestelmän kanavat. Näin kosteus ei tiivisty putkien pinnalle. Onko yläpohjan höyrynsulku ehjä ja kauttaaltaan tiivis? Tämän toteaminen voi olla vaikeaa. Helpointa tiiveys on tarkistaa sisäkattoremontin yhteydessä, kun vanha sisäkattoverhous puretaan. Kattoremonttiyritykset eivät Tuomas Revon mukaan tarkista höyrynsulun kuntoa. Ilmavuotopaikan voi talvella paljastaa paikallinen kuura. Höyrynsulussa ei saisi olla aukkoja, sillä sisätilojen kostea ja lämmin ilma pääsee reikien ja vuotavien saumojen kautta yläpohjatilaan ja tuo sinne siten kosteutta. Onko katon tuuletustilaan kulkuaukko? Ellei ole, tee tai teetä sellainen. 3. Märkätilojen puutteet kannattaa korjauttaa Kuivaa lattiat ja seinät aina pesusi jälkeen, tuuleta sauna saunottuasi, puhdista viemärit säännöllisesti, jotta vesi pääsee virtaamaan. Jos talossasi on lattialämmitys, pidä se kesäisinkin päällä, jotta pinnat kuivuvat. Tarkista, ovatko muovitapettien ja muovimattojen saumat ehjiä. Elleivät ole, sauma ei varmasti pidä vettä. Onko muovimaton ja lattiakaivon liitoskohta ehjä? Tarkista, ovatko seinien alaosien ja lattian läpi menevien putkien ja kiinnikkeiden saumat ehjiä. Entä suihkuhanan ja saippuatelineen läpivientikohdat? Onko suihkutilassa puuseiniä? Ne eivät kestä kosteutta. Korjauta puutteet. Kun teetät seuraavaksi kylpyhuoneremonttia, poista kaikki vesiputkien seinä- tai lattialäpiviennit siltä alueelta, jonne vesi roiskuu. Siirrä vesiputket tulemaan suihkuhanalle mieluiten katon kautta. Jos pesuhuone on laatoitettu, tarkista laattojen sekä silikoni- ja laastisaumojen kunto. Ammattilainen voi käyttää pintakosteusilmaisinta osoittamaan, onko kylpyhuoneen lattiassa tai seinässä todennäköisesti kosteutta vai ei. Toimiiko ilmanvaihto pesuhuoneessa ja saunassa? Ellei, vesihöyry jää tiloihin ja aiheuttaa kosteusvaurioita. Kylpyhuoneen katossa ja saunassa pitää olla poistoilmaventtiilit. Kylpyhuoneen oven ja kynnyksen välissä pitäisi olla vähintään kahden sentin korkuinen rako ja korvausilman tulisi liikkua kylpyhuoneeseen päin. Saunan puolella korvausilman pitäisi ohjautua venttiilin avulla kiukaan yläpuolelle. Saunan ja suihkutilan välissä ei saa olla kynnystä, jotta ilma pääsee vaihtumaan. Märkätilasta muihin tiloihin pitää olla vesieristetty kynnys, joka on vähintään 1,5 senttiä korkea. Se estää tulvivan veden pääsyn kuiviin tiloihin. 4. Katolta kannattaa poistaa sammaleet Tarkista pari kertaa vuodessa, missä kunnossa ovat kattomateriaali, saumat, liittymät ja räystäspellitykset. Korjaa tarvittaessa. Jos jo silmällä näkee, että kate on huonossa kunnossa, vaihda se uuteen. Esimerkiksi kattohuovan alle syntynyt pussi kertoo alkavasta vauriosta. Asbestipitoinen Minerit- tai varttikate on purettava asbestipurkutyönä, joka vaatii erillisen luvan. Tarkista läpivientien tiiveys joka suunnasta ja korjaa vuotavat kohdat. Tavallisia läpivientejä ovat piippu, kattoluukku, antenni ja viemärin tuuletusputki. Tarkista myös kattoikkunoiden tiiveys, sillä kattoikkunat vuotavat helposti. Puhdista katto, kattokaivo, kourut ja syöksytorvet lehdistä, roskista ja sammaleista kahdesti vuodessa, jotta vesi pääsee valumaan kattokaivoihin tai vesikouruihin. Varmista, ettei sadevesi jää seisomaan kouruihin. Jos jää, kouruihin pitää tehdä lisää kaatoa kohti syöksytorvia. Ohjaavatko katon kallistukset sadevedet kattokaivoihin tai vesikouruihin? Kourut ja syöksytorvet pitää uusia noin 25–40 vuoden välein. Jos kattotikkaiden, kattosiltojen ja lumiesteiden kiinnityskohdat vuotavat, tiivistä ne tarkasti. Tarkista savupiipun kunto, jottei se päästä vettä hormistoon. Muurattu savupiippu kestää vesikaton yläpuolella noin 30 vuotta. Onko piipussa myös valukansi ja ehjä sadehattu? Onko viemärin tuuletusputki eristetty? Ellei ole, seurauksena voi olla hajuhaittoja ja jäätymistä. Myynnissä on myös eristettyjä valmisosia. Syntyykö talvella räystäisiin jääpuikkoja? Sulaako lumi jostakin kohdasta kattoa nopeammin kuin muualta? Nämä seikat voivat kieliä lämpövuodosta. 5. Maanvaraisen alapohjan korjaaminen on kallista Onko talossasi lämmöneristämättömiä maanvaraisia lattioita? Näkyykö kosteusläikkiä, hilseillyttä maali- tai betonipintaa tai kiteytyneitä suoloja? Kaksoisbetonilattia oli 1990-luvulla tyypillinen. Siinä betonisen pohjalaatan päälle asennettiin lämmöneriste, jonka päälle valettiin vielä toinen kerros betonia. Jos kaksoisbetonilattiassa on kosteutta, tilalle on yleensä rakennettava uusi lattia, jonka alle asennetaan kapillaarikatko sekä lämmöneristekerros. Kosteusvaurioita voi olla myös seinien alaohjauspuissa, joihin on päätynyt maaperän kosteutta. ”Vielä 1990-luvulla maanvaraisen laatan alle saatettiin jättää erittäin hienojakoinen maa-aines, jossa kosteus nousee kapillaarisesti ylöspäin”, Tuomas Repo sanoo. Ilmavuodon paljastaa yleensä haju, joka tulee lattialistojen välistä. Korjauksessa kostuneet lattiarakenteet pitää poistaa tai kuivata betoni. Maaperän epäpuhtauksia estetään tulemasta sisätiloihin tiivistämällä lattian ja seinän liittymä huolellisesti. Mineraalivillaeristeet vaurioituvat kosteudesta herkemmin kuin styroksi. Läpipuskeva maan kosteus voi näkyä myös irtoavina parketin palasina. Alapohjan kautta ei saa päästä sisätiloihin ilmavirtauksia. Paljonko maanvaraisen alapohjan kosteusvaurion korjaaminen maksaa? ”Useita kymmeniätuhansia euroja, jopa satatuhatta, jos kaikki tilat täytyy purkaa ja maanvarainen alapohjarakenne pohjarakenteineen uusia. Onneksi koko maanvaraista alapohjarakennetta tarvitsee harvoin uusia vielä 1990-luvun taloissa”, Tuomas Repo sanoo. 6. Vesijohdot, viemärit ja putket: vältä vesivahingot Selvitä, missä veden pääsulku sijaitsee. Jos vesivahinko sattuu, sulje pääsulku ensimmäisenä. Tarkista vuosittain, että venttiili menee auki ja kiinni eikä vuoda. Vuotavatko vesijohdot, viemärit tai keskuslämmityksen putket? Avaa vesihana ja katso lavuaarin alta tai allaskaapista, näkyykö vuotoja. Kokeile kädellä, tihkuuko vesiputkien liitoksista vettä. Ellet ole varma, kokeile paperilla. Viemärien kunnon voi selvittää tarkasti vain viemärikuvauksella. Jos talossasi on vesikeskuslämmitys, on hyvä tarkkailla lämmitysjärjestelmän paineita ja sitä, kertyykö lämmityspattereihin ilmaa. Jos pattereihin kertyy ilmaa ja jos vettä joudutaan lisäämään jatkuvasti, lämmitysjärjestelmässä on todennäköisesti vuoto. Tee vesimittaritesti: sulje kaikki vesipisteet. Jos vesimittarin osoitin liikkuu, vaikka vettä ei käytetä, jossakin on todennäköisesti vuoto. Käy läpi kodinkoneiden vesi- ja viemäriliitännät. Vuotavatko ne? Asenna pesukoneiden ja jääkaappien alle turvakaukalo – näet vuodon kaukaloon valuneesta vedestä. Onko talossasi ilmalämpöpumppu? Eihän laitteessa tiivistyvä vesi kastele talon rakenteita? 7. Ikkunat ja ovet: tarkista tiivisteet Tarkista, että pellitykset ovat riittävän kaltevia, jotta ne ohjaavat vedet pois ikkunoilta. Tarkista, että pellitykset ulottuvat myös riittävän kauas seinästä, jotta valuva vesi ei kastele seinärakenteita. Pellitysten ja karmien liitosten pitää olla tiiviitä. Ikkunalautoja ja pielilautoja pitkin valuvien vesien pitää kulkeutua pellityksille. Ovatko pellitysten nurkkataitteet tiiviit? Katso, onko ikkunapellin alla pellin ja julkisivuverhouksen välissä tuuletusrakoa? Ellei ole, tee sellainen, jos mahdollista. Tarkista, ovatko ikkunoiden ja ovien tiivisteet tiiviit vai pitääkö tiivisteet uusia. Kaipaavatko puuovet ja puuikkunat maalausta? Jos ulommaisen ikkunalasin sisäpinta menee pakkasella huuruun, se kertoo siitä, että ikkunoiden väliin pääsee lämmintä sisäilmaa. Ratkaisuna on parantaa sisäpuitteen tiivistystä uusimalla tiivisteet, jotta sisäilma ei pääse ikkunoiden väliin. 8. Ulkoseinät ja perustukset: näin tunnistat kosteusvauriot Onko puu- tai tiiliverhouksen takana riittävää, vähintään kahden–kolmen sentin pystysuuntaista ja yhdensuuntaista tuuletusrakoa? Tämän voi tarkistaa esimerkiksi irrottamalla oven pielilaudan tai ikkunan pielilaudan. Jos tuuletusrako puuttuu, sadevesi imeytyy verhouksen läpi ja kastelee tuulensuojaeristeen, ehkä myös lämmöneristeet ja talon rungon. Tuuletusraon pitää olla ala- ja yläreunasta yhteydessä ulkoilmaan, sillä muuten seinärakenne ei tuuletu. Pystylaudoituksen takana pitää olla ristiinkoolaus, joka varmistaa riittävän tuuletuksen. Suojaa tuuletusraot jyrsijäverkolla. Tuuletusrako saattaa olla olemassa, mutta se voi olla tukkeutunut laastilla tai tiiliverhous on saatettu asentaa suoraan tuulensuojalevyä vasten. Tiiliverhouksen alareunassa joka kolmannen tiilen sauman pitäisi olla auki ja sieltä pitäisi olla yhteys ulkoilmaan, jotta ilma pääsee kuivattamaan tiiliseinää. Ovatko julkisivun materiaalit ehjiä? Materiaalina voi olla puu, tiili tai betoni. Ei saa olla halkeamia tai koloja, joista vesi pääsisi rakenteisiin. Ovatko perustukset ehjät? Rakenteiden kosteusvaurioista voivat kieliä julkisivun läikät, maalin hilseily tai härme. Selvitä, mistä kastuminen johtuu ja korjauta vahingoittuneet kohdat. Lautaverhous kestää keskimäärin 50 vuotta. Huoltomaalaus pitää tehdä 5–20 vuoden välein. Onko ulkoseinän höyrynsulku tiivis? Ammattilainen voi tutkia tiiviyden esimerkiksi merkkisavun, merkkiaineiden tai talvella lämpökuvauksen avulla. Sokkelien ulkopuoliset patolevyt tai kosteuseristykset puuttuvat noin puolesta kuntotarkastaja Tuomas Revon tarkastamista 1990-luvun taloista. Tämä ei ole varsinaisesti virhe, sillä näitä ei vielä 1990-luvun rakentamismääräyksissä vaadittu. ”Nämä puutteet aiheuttavat sokkelin kostumista ja pinnoitteen vaurioitumista, joka yleensä on lähinnä ulkonäöllinen haitta”, Repo sanoo. 9. Salaojat voivat olla tarpeen Onko talosi ympärillä salaojat? Ennen vuotta 2000 rakennetuissa taloissa on harvoin toimivia salaojia. Salaojien kuuluu sijaita rakennuksen perustusten ulkopuolella, aina alempana kuin antura alimmillaan. Kun teetät uudet salaojat, asennuta samalla sadevesiputkisto, joka johtaa kattovedet pois rakennuksen viereltä. Lisää myös perustusten vesieristystä ja lämmöneristystä. Vanhat salaojat kestävät keskimäärin 40 vuotta ja uusien määräysten mukaan asennetut 50 vuotta. Jos jälkeenpäin asennetuilla salaojilla on vielä käyttöikää, tarkista, toimivatko ne. Tulviva oja ei saa päästä kastelemaan perustuksia salaojan kautta. Tämän estämiseksi salaojajärjestelmään pitää asentaa padotusventtiilillinen välikaivo. 10. Kallistukset ovat tärkeitä Käytä pintakouruja tai sadevesiputkistoja ohjaamaan kattovedet ainakin kolmen metrin päähän talosta. Sadevesiputkistossa sadevedet pitää ohjata syöksytorvesta rännikaivoon ja sieltä edelleen sadevesiputkistoon. Puhdista rännikaivo roskista ja pidä putkisto avoimena. Älä johda kattovesiä salaojiin. Ulkoseinän puurungon alareunan pitäisi olla ainakin 30 senttiä ylempänä kuin ulkopuolen maaperä. Maapintojen olisi hyvä kallistua kolmen metrin matkalla rakennuksesta poispäin ainakin 15 senttiä, jotta pintavedet valuvat pois. Vielä kallistustakin tärkeämpää on, että sokkelien vieressä pintamaan alla on rakennekerros, joka ohjaa vettä poispäin rakenteista. Onko tarpeen poistaa tai muokata maanpintaa talon ympäriltä? Onko talosi rinnetontilla? Eihän valuva vesi pääse kastelemaan perustuksia? Talon seinustat pitäisi jättää tyhjiksi: puita ei tulisi olla viiden metrin, pensaita kolmen metrin ja kukkapenkkejä metrin etäisyydellä talosta. Kasvien juuret estävät perustuksia kuivumasta ja tukkivat helposti salaojat. Liian lähellä kasvavat puut voivat myös rikkoa räystäitä ja liata kattoa sekä räystäskouruja, mikä lyhentää niiden käyttöikää. Talvella luo lumet viiden metrin päähän talon viereltä. 11. Kellarien seinät ovat alttiita kosteusvaurioille Onko talosi kellarissa lämmöneristeet asennettu betoniseinän tai harkkoseinän sisäpuolelle? Tällainen rakenne on hyvin altis kosteusvaurioille. Vaurion paljastaa usein haju. Vaurioituneesta seinästä pitää poistaa kaikki homeiset materiaalit eikä seinää saa enää eristää uudelleen sisäpuolelta. Talon ulkopuolelle on teetettävä pintavesien poisohjaus, kattovesien viemäröinti, salaojitus sekä talon ulkopuolelle vesieristekerros ja lämmöneristyskerros. Pidä huoli siitä, että kellarikin pääsee tuulettumaan. Kellarin seinät, etenkin seinien alaosat, ovat usein väistämättä jonkin verran kosteita, koska maaperän kosteus tunkeutuu rakenteisiin. Näetkö seinissä vedestä johtuvia kosteusjälkiä, hilseilevää betoni- tai maalipintaa tai kiteytyneitä suoloja? Selvitä, mistä kosteus johtuu ja poista kosteuden lähde. Älä pinnoita seiniä sisäpuolelta tiiviiksi esimerkiksi maalilla.