Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Raision Polusmäentien rauhoitetut puut keräävät katseita – Ympärysmitta lähes 2 metriä!

Raision Ihalasta löytyy kuusipari, joka on kasvanut tasatahtia, muutaman metrin välein, vähintään pari vuosisataa. – Näiden kuusien vuoksi aikoinaan ihastuin tähän taloon, Ulla-Maarit Minkkinen paljastaa. Hän muutti perheineen taloon elokuussa 1994. Sen jälkeen kuuset ovat olleet hänelle monesti voiman lähde. – Aina kun aiemmin kuljin tästä koiran kanssa ohitse, kävin halailemassa kuusia. Tyttäreni sanoi usein, että äiti, mitä muut sinusta ajattelevat. Edesmennyt naapurin isäntä vitsaili Minkkiselle, että jos tietä levennetään, kyllä sun kuuset lähtee. – Huumorilla hän sitä sanoi, mutta itse pidin kuusista niin paljon, että pelästyin oikeasti. Soitin huolestuneena ylipuutarhuri Arno Kasville ja kyselin neuvoja. Kasvi neuvoi Minkkistä olemaan yhteydessä Raision kaupunkiin ja anomaan puille rauhoituspäätöstä. – Hän oli mahdottoman auttavainen. Laadin kuusille sellaisen anomuksen, jonka toimitin kaupungille. Se käsiteltiin kaupunginvaltuustossa ja sen jälkeen saimme puille rauhoituspäätöksen vuonna 1995. Seuraavaksi rauhoitetut kuuset piti merkitä jotenkin. Sen hoiti Minkkisen silloinen puoliso kiinnittämällä kumpaankin kuuseen noin kahden metrin korkeuteen pienet puulaatat, joissa lukee teksti: rauhoitettu 1995. Toisen laatan tekstiä ei enää 25 vuoden jälkeen pysty lukemaan, mutta toisessa se vielä näkyy selvästi ohikulkijoillekin. Minkkisen kotitalo on vuonna 1956 rakennettu rintamamiestalo, jonka suurta tonttia koristavat kuusten lisäksi myös useat korkeat koivut, omenapuut, tammet ja vaahterat. Kuuset ovat silti hänen ehdottomia suosikkejaan. – En voisi elää ilman luontoa ympärilläni. Näitä kuusia halatessasi tunnet elämän virran humisevan. Ne kuuluvat tähän taloon ja sen henkeen. Ne saavat olla ihan tommoisenaan. Kuusista saa myös kuusenkärkkää, se on terveellistä ja olen sitä niistä kerännytkin, Ulla-Maarit Minkkinen kertoo. Joitakin vuosia sitten hän keräsi myös jättikuusista pudonneita käpyjä ja vei niitä ystävälleen, joka askarteli kävyistä ovikransseja. – Minullakin oli sellainen, mutta se on jo aikaa sitten hajonnut. Kuusten ikää ei ole koskaan määritelty, mutta niiden on helppo uskoa seisseen paikoillaan vähintään parisataa vuotta. Ympärysmittaa kuusille on kertynyt lähes 200 senttiä. – Pohdin tosi paljon sitä, kun ne ovat niin vanhoja, että mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet tuolta majesteettisesta korkeudestaan. Onko ollut hevoskärryjä kenties tällä tiellä ja muuta sellaista, Minkkinen miettii. Hän tunnistaa rakkaat, korkeat kuusensa jo kaukaa. Niiden latvat näkyvät nykyään jo Naantalin pikatielle asti ja sitä ajaessaan emäntä voi ihailla kotipihan kuusten latvoja. Kuuset ovat myös tarjonneet oivan pesäpuun useille naakoille ja ainakin yhdelle sepelkyyhkyparille. – Luulen, että se on aina se sama lintupariskunta. Polusmäentien varren kuusten rauhoituspäätös oli aikanaan historiallinen, sillä se oli ensimmäinen Raision kaupunginvaltuuston tekemä luonnonmuistomerkkipäätös. Tämä johtui siitä, että vuonna 1991 luonnonsuojelulaki oli muuttunut, ja sen seurauksena kunnilla oli oikeus päättää alueillaan sijaitsevien kohteiden rauhoittamisesta. Luonnonmuistomerkiksi kohde voi päästä, mikäli se on harvinainen tai muuten erikoinen, maisemallisesti tai tieteellisesti merkittävä luonnonmuodostuma. Näitä voi luonnonsuojelulain mukaan olla puiden ohella myös siirtolohkareet, hiidenkirnut tai lähteet. Minkkisen pihakuusten rauhoituspäätökseen jätettiin kuitenkin kohta, jonka mukaan rauhoitus ei koske vahvistetun asemakaavan toteuttamisesta aiheutuvia toimia. Joten lopulta aika näyttää, miten upeiden ja jykevien kuusikaksosten käy.