Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Merimaskun kirkkoherra epäili tyhjälle salille pidettävän jumalanpalveluksen mielekkyyttä - Viime pyhänä hänen mielensä muuttui

Merimaskun kirkkoherra Markku Ahlstrandin päivä alkaa siten, että hän lataa aamupalaa nauttiessaan molemmat puhelimensa. Nyt kun ihmiskontakteja vältetään, Ahlstrandkin turvautuu sähköisiin vempaimiin. Pelkkää kuvaruutujen sinivaloa ei kirkkoherra suostu tuijottamaan, kun kevätaurinko luo lämpimiä säteitään. Tiistaina hän haki virtaa iltapäivän videokokouksiin ulkoilemalla lapsenlapsensa kanssa. – Kummallisia aikojahan tässä eletään. Luultavasti tulen olemaan ainut henkilö seurakuntatalolla. Meidät työntekijät on hajautettu siten, ettemme ole paikalla yhtä aikaa, kirkkoherra tuumailee. Kaksistaan kirkkosalissa Sunnuntaina Markku Ahlstrand piti jumalanpalveluksen lähes typötyhjässä Merimaskun kirkossa. Hänen lisäkseen paikalla oli suntio. Toisin kuin joissakin suuremmissa seurakunnissa, Merimaskun jumalanpalvelusta ei videoitu. Miltä poikkeuksellinen tilanne tuntui? Luurin toisesta päästä kuuluu pitkä hiljaisuus. Sitten hän käy tilanteen läpi kronologisesti. – Kirkonkellot soivat normaalisti kello 10. Siinä sitten pianon ääressä veisasin virren. Sen jälkeen lähdin menemään lyhennetyllä kaavalla liturgiaa, luin evankeliumitekstin ja sanoin muutamalla sanalla ajatuksia, joita siitä syntyi. Pysäyttäväksi hetkeksi kirkkoherra toteaa sen, kun hän lauloi esirukouksen kääntyneenä alttariin päin. – Tuli tuntemus siitä, että tämä on tehtäväni, tässä laulaen rukoilen monen puolesta enkä ole yksin. Samaan aikaan Suomen kirkoissa rukoillaan paljon. Kellot viestivät rukouksesta Kirkkoherran mielestä viime sunnuntain messussa oli hänelle paljon tuttua ja turvallista. Jumalanpalvelukseen valmistavissa sakastirukouksissa Ahlstrand kertoo tavallisestikin rukoilevansa merimaskulaisten ja kaikkien ihmisten puolesta. Vaikka sanajumalanpalvelukset pidetäänkin toistaiseksi ilman läsnä olevaa seurakuntaa, niistä tulee Ahlstrandin mielestä pitää kiinni. Reilu viikko sitten hän oli itsekin skeptinen koko kuvion mielekkyyden suhteen. Nyt mieli on muuttunut. – Kun kirkonkellot ovat soineet, ihmiset tietävät jumalanpalveluksen olevan käynnissä. Kirkossa on pappi ja siellä rukoillaan, Ahlstrand sanoo. Jumalanpalveluksen jälkeen hän piti kirkon auki seurakuntalaisille hiljentymistä ja hartautta varten. Viime sunnuntaina seurakuntalaiset pysyivät kodeissaan. Kukaan ei lopultakaan tullut kirkkoon. Videotallenteita luvassa Vaikka joillakin kännyköillä saa ainakin teoriassa tehtyä suoria videolähetyksiä, niiden liittäminen sivulle on osoittautunut vaikeaksi. Niinpä Merimaskun ja Rymättylän seurakuntien työntekijät pitivät lauantaina yhteistyössä jumalanpalveluksen. Rymättyläläinen Lassi Lähteemäki ohjasi sekä kuvasi sen ja lopuksi vielä leikkasi videon esityskuntoon. Naantalin seurakunnan tiedottaja Merttu-Mari Huoponen linkitti tallenteen sunnuntaina Merimaskun ja Rymättylän seurakuntien Facebook-sivulle. Tällä kertaa tallenne tehtiin Rymättylän kirkossa. Ahlstrand toivoo, että seuraava tallenne kuvattaisiin Merimaskussa, mikäli niin ylipäätään päätetään tehdä. – Pyritään siihen, että suoria lähetyksiäkin tulee, mutta ainakin nauhoitettuja tallenteita on luvassa, Ahlstrand linjaa. Eteenpäin maratoonarin ajatuksin Palataan vielä virusepidemiaan. Pelottaako se kirkkoherraa? – Elämään tulee erilaisia koettelemuksia, jotka ikään kuin suistavat normaalielämän raiteilta. Nyt on hyvä palata perusasiaan, että elämä on kaiken keskellä ja kaiken jälkeen Jumalan kädessä. Se antaa perusvireen ja motivaation, että eteenpäin mennään yhdessä toisiamme tukien ja yhteyttä pitäen, Ahlstrand vastaa. Lopuksi hän peräänkuuluttaa malttia, sillä yhteiskunnan matkasta koronan pyörteissä näyttää tulevan pitkä. – Matka kannattaa jakaa omassa mielessään pieniin päivien tai viikkojen pituisiin osuuksiin. Näin siitä tulee helpompi kulkea.