Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Naantalilaisen parturi-kampaaja Leenan pirteys kumpuaa iloisesta mielenlaadusta ja satsauksista työergonomiaan

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Leena Vuorinen , syntyjäni Merimaskusta, nykyään asun Taimossa. Olen parturi-kampaaja. Paras lapsuusmuistosi? Uinti Taattistenjärvessä ja hyppely uimakalliolta veteen. Mikä sinusta piti tulla isona? Minusta piti tulla parturi-kampaaja tai vaateompelija. Minkälainen koululainen olit? Hiljainen ja tunnollinen, todistuksen perusteella vähän keskitason yläpuolella. Milloin leikkasit ensimmäisen kerran hiuksia tai teit kampausta? Ensimmäisen kerran 1978 tai -79 Turun ammattikoulussa Aninkaistenkadulla. Opiskelin tuolloin parturi-kampaajaksi. Kuulun väliinputoajien ryhmään, joka opiskeli ensin kaksi vuotta kampaajaksi ja sitten kaksi vuotta parturiksi. Nykyään kaikista tulee parturi-kampaajia kolmessa vuodessa. Mitä eroa on parturilla ja kampaajalla? Kampaamotyössä on enemmän kampaamista ja työskentelyä föönin, käherrysraudan sekä papiljottien kanssa. Kampaamotyö on luovempaa. Monilla miehillä ja joillakin naisillakin on lyhyt tukka, jonka leikkaaminen on parturihommaa. Aikanaan monella kampaamokoulun käyneellä oli vaikeuksia leikata lyhyttä tukkaa. Hiukset ovat periaatteessa samanlaisia, ovat ne sitten pitkiä tai lyhyitä. Taidat seistä työskennellessäsi aika paljon. Tekeekö välillä mieli istahtaa? Olen hankkinut herkillä pyörillä varustetun työtuolin, jota on myös helppo nostaa ja laskea. Sillä istuen pystyn tekemään monenmoista hartialinjani alapuolella. Pitkille ihmisille teen kaiken seisten. Siinä auttavat hyvät kengät. Jalkani eivät väsy, hartiat kylläkin. Työergonomiaan ja ryhdin pitämiseen satsaan kunnolla. Mitä ajattelet parturi-kampaamoiden tuoksuista? Pienenä oli ihanaa päästä äidin kanssa Turkuun ja nuuhkia kampaamoiden ihania tuoksuja. Silloin permanentti- ja väriaineet tuoksuivat hyvinkin voimakkaasti. Nykyään tilanne on toinen. Minunkin asiakkaissani on paljon niitä, jotka eivät pidä voimakkaista tuoksuista. Onneksi on paljon tuotesarjoja, jotka tuoksuvat vähän tai ovat kokonaan tuoksuttomia. Permanenttiaineista minulta löytyy täysin tuoksuton vaihtoehto. Väreissä minulla on tuoksu, mutta se ei ole enää nykyään kovin vahva. Minulla on ollut vuosikausia ilmanpuhdistin, joka poistaa tuoksuja. On olemassa myös tuoksuttomia parturi-kampaajia, mutta itse en ole lähtenyt sille linjalle. Mistä ammennat ideoita kampauksiin? Esimerkiksi netin Pinterestistä. Keväisin ja syksyisin ehdin kahteen tai kolmeen hiusmuotinäytökseen Turkuun. Mainosmateriaaleista saan paljon ideoita. Kuka tekee sinun kampauksesi? Käyn kampaajalla Turussa. Mikä on parasta yrittämisessä, entä mikä ei ole niin kivaa? Parasta on, että olen itse vastuussa ja päätän kaikesta meni sitten syteen tai saveen. Sitten on tietysti mainittava ihanat asiakkaat, koska olen sosiaalinen ihminen. Ikävää on, jos on hiljainen päivä. Toiveesi asiakkaille? Antakaa palautetta. Uskon jokaisen parturi-kampaajan toivovan sitä. Kannattaa tulla juttelemaan onnistumisista ja epäonnistumisista kasvotusten. Onko sinulla perhettä? Aviomies sekä kaksi aikuista poikaa, jotka molemmat ovat jo perheellisiä. Minulla on myös neljä lastenlasta. Olen siis isoäiti eli mamma. Kenet haluaisit tavata? Olisihan se kiva, jos asiakkaaksi sattuisi tulemaan vaikka presidenttimme Sauli Niinistö tai rouva Jenni Haukio. Mistä yllätyit viimeksi? En ole mitenkään taitava tietotekniikan kanssa. Yllätyn joka kerta, kun saan hoidettua jonkin asian tietokoneella tai kännykällä. Mihin uskot? Ihmiseen. Harrastatko jotakin? Olen aika persoonaton harrastaja - lähinnä käsitöitä, lukemista ja työpaikkakävelyä. Lempipaikkasi? Talvella kotisohvan kulmaus ja kesällä mökkimme Rymättylässä. Tarvitsen kesäloman vastapainoksi sosiaaliselle työlleni. Lomalla saatamme olla mieheni kanssa melkoisia erakkoja. Aina loman jälkeen kuin myös maanantaisinkin minun on kiva tulla töihin. Mieliruokasi? Itsetekemäni lasagne. Päästessäni valmiiseen pöytään melkeinpä mikä tahansa tuntuu mieliruualta. Kuinka päädyit naantalilaiseksi? Kävin yläasteen Maijamäessä, kuten muutkin merimaskulaiset tekivät. Oikeastaan tulin Naantaliin oppikouluun. Se muuttui aikanani peruskouluksi. Maijamäestä menin Turkuun ammattikouluun. Sitten tapasin mieheni, joka on kotoisin Maskusta. Hankimme ensimmäisen yhteisen asuntomme Naantalin Karvetista. Se oli Maskun ja Merimaskun puolivälissä. Minkälaisena näet kivijalkaliikkeiden ja -yritysten tulevaisuuden? Näen sen hyvin valoisana, sillä palvelua tarvitaan aina. Esimerkiksi kampaamopalveluita ei voi ostaa verkkokaupasta. Naantalilaisittain on vähän kurjaa, että ihmiset menevät raisiolaiseen kauppakeskukseen ostamaan jonkin tuotteen, vaikka sen saisi Naantalistakin ja vieläpä aivan samaan hintaan. Itse pyrin käyttämään naantalilaisia palveluita mahdollisimman paljon. Miten kehittäisit Naantalin keskustaa? Suhtaudun positiivisesti uusiin taloihin. Mielestäni täytyy rakentaa lisää, saada uusia asukkaita ja toivoa heidän asioivan Naantalissa. Tietysti ymmärrän, että maiseman muuttuminen on joidenkin mielestä kurjaa. Naantalin keskusta kaipaisi jonkin magneetin. Esimerkiksi Tokmanni olisi sellainen, mutta sitähän puuhataan Ukko-Pekan tiloihin. Mitä näyttäisit vieraillesi lähiseudulta? Tietysti Hautuja-patsaan ja Kuparivuoren kalliot, joilta on upea näkymä kaupunkiin minä vuodenaikana tahansa.