Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Vaikka moni pullo meni ilon hetkiin, osan myyminen tuntui vain väärältä – yksi kesä opetti minulle paljon suomalaisten juomisesta

Ääripäitä ei voinut olla näkemättä. Kun liki kymmenen vuotta sitten vietin yhden kesän töissä Alkon hyllyjen ja kassan takana, eteeni avautui uusia maailmoja. Osa niistä oli hyviä, osa kamalia. Itse työssä opin paljon kaikkea asiakaspalvelusta viinilajikkeisiin ja oluttyyppeihin. Myin monta pulloa ihmisten tärkeisiin hetkiin: onnittelumaljoiksi häihin ja jälkiruokajuomaksi isoäidin juhliin. Myin myös pulloja, joiden myyminen tuntui väärältä. Kun myymälän ovet aamuisin avasi, jonossa olivat usein samat kasvot. Joka päivä sama pullo ja pullonpalautuslappu edellisistä ostoksista. Jos jotakuta vakioasiakkaista ei näkynyt iltapäivään mennessä, alkoi huolettaa. Ettei vain olisi sattunut jotain? Harvaan asiaan suomalaisilla on niin vaikea suhde kuin alkoholiin. Kaikkien elämään se ei kuulu, osalle se on juhlajuoma ja toisille painajainen. Vaikka oma juominen olisi hallinnassa, monelle alkoholin ongelmat ovat tuttuja. Jos ongelmakäyttö nousee illanistujaisissa puheeksi, tarinoita riittää jaettavaksi. Yleensä ne ovat traagisia tarinoita riidoista, rikoksista, eroista ja tukahdutetusta tuskasta. Pitäisikö alkoholilainsäädäntöä höllätä vai ruuvata kireämmälle? Kysymys tuntuu vaikealta, koska asian eri puolet ovat niin kaukana toisistaan. Toisaalta kotimainen alkoholiteollisuus luo työtä ja suomalaiset tuotteet voisivat olla vientimenestys. Toisaalta alkoholi tappaa suomalaisia joka vuosi ja on mukana monessa rikoksessa. Korona-aika ei ole tuonut kysymykseen helpotusta. Kun ravintolat suljettiin, monelta loppui toimeentulo. Pienpanimoiden romahtaneeseen myyntiin esitettiin ratkaisuksi etämyynnin sallimista, kunnes ehdotus viime viikolla torpattiin. Viruksesta huolimatta alkoholia on myyty. Huhtikuussa Alkon myynti kasvoi yli 22 prosenttia. Monelle alkoholissa tuntuu olevan tärkeää se, että sitä saa paljon mahdollisimman halvalla. Kun nousuhumala vie, kupin kallistelua voi olla vaikea lopettaa. Kesälomalla saunakalja taas venyy helposti monen päivän tissutteluksi. Alko-kesäni aikana todistin useasti, miten pitkäksi venyneelle ryyppyillalle haettiin uutta nousua, vaikka puhe vielä sammalsi. En koskaan kokenut varsinaista vaaratilannetta, mutta välillä syke nousi, kun kassalle jäävä pullo sai asiakkaan korottamaan ääntään ja nostamaan nyrkkiään. Toivon, että olen viimeistä sukupolvea, joka naureskelee ja retostelee kännisekoiluilleen. Nostalgiset muistelut kolmen päivän darrasta ja filmin katkeamisesta eivät ole hauskoja vaan noloja. Jos tapamme puhua alkoholista ei muutu, ei muutu sen käyttökulttuurikaan. Eikä varmaan löysty juomia koskeva byrokratiakaan.