Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Talvisotaa varten Matti Kastemaa kaivoi kotipihalle suojapoteron, eikä todellakaan turhaan - Jatkosodan veteraani sanoo olevansa sattumakorpraali

Kun talvisota vuonna 1939 syttyi, Matti Kastemaa oli 15-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla Hämeenlinnan lyseossa. Sodan aloittaneesta Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen tulee lauantaina kuluneeksi 80 vuotta. Kastemaa on vuodesta 1985 lähtien asunut Naantalin Teljentiellä korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa tilavassa asunnossa. Näkymä sieltä on avara ja vaikuttava. Talvisin voi seurata luistelijoita ja hiihtäjiä merenjäällä. Olisi helppo kuvitella, että maailmanmenoa Kastemaa ei ikänsä takia kovasti enää jaksaisi, viitsisi tai peräti kykenisi seuraamaan, kun useimmat ikätoveritkin ovat poissa. Mies on esimerkiksi paperille listannut lukiotovereidensa nimet ja kuolinpäivät. Ensimmäinen merkintä on 9.7. 1944 ja viimeisin 8.4. 2017. Kaikkien muiden kuin Kastemaan nimien perässä kuolinpäivä jo on. Mutta Kastemaa jaksaa ja Kastemaa seuraa. – Luonteesta se on kiinni. Olen aika utelias ihminen, nytkin on lakkokähinä menossa ja minulla ovat olleet radio ja tv auki vuoron perään. Haluan tietää miten se kehittyy. Eikö ne saa sitä sovittua!? Kastemaa tuikahtaa. Saivathan ne myöhemmin samana keskiviikkopäivänä, jolloin haastattelua tehtiin. – On parempi toisaalta, kun on jonkinmoista kiinnostusta. Voisi muuten tulla tylsä elämä, Kastemaa pohtii. Perheensäkin elämää Kastemaa seuraa. Leskeksi Kastemaa jäi vuonna 2012, mutta tytär ja poika ovat ennättäneet yli 70-vuotiaiksi ja seuraaviin sukupolviin kuuluu 5 lasta ja 12 lastenlasta. Siihen kuolleiden listaansa Kastemaa on viimeiseksi kirjoittanut omankin nimensä, mutta päiväystä hän tuskin itse raapustaa. Talvisodan syttyessä lukiossa Kastemaa on sotaveteraani, tosin talvisotaan hän oli liian nuori sotilaaksi. Sotarintamalla hän aloitti Aunuksessa marraskuussa 1943 ja retki päättyi Lapin sodassa sairastumiseen vuotta myöhemmin. Kastemaa on syntynyt Naantalissa 1924. Isä oli kauppias Rautakirjalla, ja merkittävämpien työpestien perässä perhe muutti ensin Naantalista Hyvinkäälle 1928 ja sieltä Hämeenlinnaan 1933. Elämän läpi kestävien tiiviiden ystävyyksien luominen vaikeutui muuttojen myötä. – Ei ole esimerkiksi Naantalista yhtään lapsuuden tuttavaa. Jos haluan nähdä tuttuja, menen hautausmaalle Hämeenlinnassa, Kastemaa sanoo. Ystäviltä koulupojalle tuntuivat lähinnä sanomalehdet ja kirjat isän työpaikalla ja kotona. Hämeenlinnan lyseon poikien kanssa Kastemaa sanoo toki tulleensa hyvin toimeen. – Luokkatovereihinkin enemmän tutustuin vasta kuin oli tullut 50 vuotta siitä kun päästiin ylioppilaaksi, mies sanoo. Jatkosotavuonna 1942 lukiosta valmistuttiin ylioppilaaksi ilman yo-kirjoituksia, ja luokka kokoontui taas yhteen 1992. Talvisodan syttyessä Kastemaa oli kehittynyt yksin viihtyväksi, kirjojen kautta historiaan ja sanomalehtien välityksellä maailmantapahtumiin perehtyneeksi havainnoitsijaksi. Kastemaa muistaa selvästi senkin, kun Espanjassa Franco nousi kapinaan ja lopulta kaappasi vallan. Espanjan sisällissota alkoi vuonna 1936. Italian-Etiopian sotaa 1935-36 Kastemaa oli innolla seurannut, ja myötätunto oli etiopialaisten puolella Mussolinin fasisteja vastaan. Kastemaan vanhempien ajattelu oli oikeistolaista, tosin ilman ryssävihaa, ja lyseossa vallitsi suojeluskuntahenki - moni opettaja oli vapaussodan veteraani. Kastemaalle se on nimenomaan vapaussota tai punakapina. Niihin aikoihin ei puhuttu sisällissodasta. Kommunismi oli lyseossa kirosana – Talvisodan alku oli oikeastaan aika luonnollinen. Kommunismi oli hirveä kirosana koulussa. Henki oli koko ajan se, että maata on puolustettava: ”Tämä maa ei koskaan sortua saa”, Kastemaa kertoo Paavo Kajanderin Isänmaalle-runon säettä lainaten. Talvisodan aikaan Kastemaa kuului väestönsuojeluun. Valvontavuoron aikana hän kantoi keltaista VSS-käsivarsinauhaa. Vaaratilanteiden partiointia varten Kastemaa kaivoi kotipihalle suojapoteron. VSS-henkilöllä oli lupa liikkua ulkona ilmahälytystenkin aikana. Poteroon liittyy Kastemaan sotakaste. "En muista oman ensimmäisen sotakokemukseni päivämäärää. Ehkä se oli joskus tammikuussa", on Kastemaa kirjoittanut Silloin olin nuori -muistelmakirjaansa. Koska oli talvisota, vuosi oli tietysti 1940. Sireenit olivat ulvoneet ilmavaaraa, kuului lentokoneiden moottorien ääntä, ja siksi kotipihalla seisonut väestönsuojeluvalvojan apulainen siirtyi - tavalliseen tapaansa - poteroonsa. Sitten Kastemaa koki maailman halkeavan. Kukaties useampi pommi oli räjähtänyt samanaikaisesti ja Kastemaasta tuntui, että kaikki on loppu. Kun poistuvien moottorien surina oli sulanut hiljaisuudeksi, väestösuojelijan apulainen nousi maan pinnalle tuhoja ennakoiden ja hämmästyi. Talot ja jopa niiden ikkunat olivat ehjiä. Pommit olivat osuneet läheiseen Vanajaveteen, ja sen jäätyneessä mudassa näkyi syviä kuoppia. Suojeluskuntaan Kastemaa liittyi heti, kun hän oli kesällä 1940 täyttänyt 16 vuotta. Radiosähköttäjä Aunuksessa ja Lapissa Kastemaa oli kutsunnoissa helmikuussa 1943, ja rintamalle Aunukselle 15. prikaatiin hän lähti marraskuussa radiosähköttäjänä. Kastemaan sota päättyi sairastumiseen Lapissa marraskuussa 1944. Silloin hän sai korpraalin natsat. – Sattumakorpraalin. Alikessun natsoja sain odottaa 24 vuotta, Kastemaa kertoo. – En halua myöntää että olisin ollut sotahullu. Raahasin mukana vanhaa kivääriä vuosimallia 1891, pitkä kuin peijakas. Siinä oli pahuksen pitkä pistin. Sodan jälkeen Kastemaa opiskeli valtiotieteen kandidaatiksi ja seurasi isänsä jälkiä Rautakirjan palveluksessa, vuodesta 1956 lähtien Turun aluejohtajana. Varhaiseläkkeelle Kastemaa siirtyi 1979 Suomalaisen Kirjakaupan johtajan tehtävästä. Naantaliin aviopari Kastemaa muutti 1985. Sodan syttymistä ei juhlita Naantalin seudun Sotaveteraanit ry ei lauantaina järjestä erillistä tapahtumaa talvisodan syttymisen muistoksi, koska itsenäisyyspäivä on lähellä, eikä sodan syttymistä koeta juhlan syyksi. Kastemaalle se sopii hyvin, koska selkä on vihoitellut. – Minulle on yleensä sanottu, että hyvässä kunnossa ikäänsä nähden, mies kertoo. Kastemaalla on esimerkiksi tapana käydä kävellen asioillaan kaupungilla. Muutoin Kastemaa on osallistunut veteraanien tapahtumiin kuten hautajaisiin. – Kun sotaveteraani kuolee, arkku on kirkossa ja omaiset ovat laskeneet kukkansa, tulee 4 sotaveteraania, jotka laskevat havuseppeleen arkun päätyyn. Otamme kunnia-asennon arkun eri puolilla, ja sitten urkuri soittaa ”Oi kallis Suomenmaa” ja seurakunta seisoo. Useimpien omaiset sen mielellään haluavat. Mukana olen seissyt ehkä 30 kertaa yhtenä niistä neljästä. Lauantain Kastemaa näkee hyväksi muistelupäiväksi. – On syytä ajatella niitä miehiä ja naisia, jotka talvisodan kävivät läpi ja jotka eivät enää ole keskuudessamme, mutta joita saamme kiittää siitä kaikesta, mille tänä päivänä annamme arvoa, vapaalle maalle. Tänä päivänä täytyy sanoa: sananvapaus - erityisesti jos on koko ikänsä myynyt lehtiä ja kirjoja. ________________________ Artikkelia editoitu 4.12. kello 18.15. Lisätty suojapoteroon liittyvä sotakaste ja muutettu otsikkoa