Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Raisiolainen Teija Mannila saa arkeensa tukea ja apua perhekummilta - ”Minulle on sanottu, että olen yksi harvoista joka on pyytänyt apua”

Raisiolainen Teija Mannila sai esikoispoikansa Eliaksen viime vuoden toukokuussa. – Mieheni on taksialan yrittäjä ja hänen työvuoronsa ovat pääsääntöisesti kymmenestä neljääntoista tuntia pitkiä, Mannila kertoo. Tuoreen äidin omat voimavarat pienen lapsen kanssa olivat välillä koetuksella ja hän otti asian puheeksi neuvolassa. – Sieltä minut ohjattiin ottamaan yhteyttä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiriin ja perhekummitoiminnan kautta tutustuin Irmeliin, Mannila kertoo. Yläneellä asuva Irmeli Kiviranta-Suominen näki aikoinaan lehdessä ilmoituksen MLL:n järjestävän perhekummikoulutusta ja lähti mukaan toimintaan. Teija ja Elias ovat neljäs perhe, jonka kummina hän toimii. Mannerheimin lastensuojeluliitto yhdistää sopivan kummin ja sitä tarvitsevan perheen. Kummisuhde solmitaan yleensä vuodeksi ja toiminta on maksutonta. Perhekummi toimii vanhempien tukena, keskustelee ja jakaa arjen hetkiä perheen kanssa. Tehtävänä ei ole toimia lasten- tai kodinhoitaja. – Heti ensimmäisistä päivistä saakka tuntui kuin olisin tuntenut Irmelin aina, Mannila kertoo kaksikon ensitapaamisesta. Hän kuvailee Irmeliä rakastavaksi, ihanan puheliaaksi ja kodin hengettäreksi, jolta kehtaa kysyä mitä vain. – Hän vielä ekstrana pesee mun mattoja ja kaikkea muuta mahdollista, Mannila sanoo nauraen. Kiviranta-Suominen kertoo jääneensä eläkkeelle siivoojan työstään. Hän on aina viihtynyt ihmisten parissa ja on päässyt ammatissaan työskentelemään niin kouluihin, päiväkoteihin kuin vanhainkoteihin. – Olen myös aina tykännyt lapsista ja oma lapsenlapseni on jo 22-vuotias. Hän ei kauheasti enää huolenpitoa tarvitse, Kiviranta-Suominen sanoo. Kaksikko kertoo näkevänsä suunnilleen kerran viikossa. Perhekummitoiminta edellyttää kuitenkin tapaamisia vain noin kaksi kertaa kuukaudessa. Kiviranta-Suominen nauttii eniten puuhastelusta Eliaksen kanssa. – Me lähdetään Eliaksen kanssa usein ulos ja Teija on saanut viettää omaa aikaa. Ollaan kerätty mustikoita sekä vadelmia ja syöty niitä yhdessä, hän kertoo. Myös päiväunet kuuluvat Irmelin ja Eliaksen lempipuuhiin. Omalla ajallaan Mannila kertoo ottavansa rennosti, tekevänsä rästiin jääneitä kotitöitä tai ruokaa. Hän rohkaisee muitakin vanhempia pyytämään apua jos tuntuu siltä, että kaipaa tukea. – Minulle on sanottu, että olen yksi harvoista joka on pyytänyt apua. Ei ole huono äiti, vaikka pyytäisi tukea ulkopuolisilta, Mannila sanoo. Molemmat ovat sitä mieltä, että kummitoiminnasta tulisi kertoa enemmän, niin mahdollisille kummeille kuin tukea kaipaaville perheillekin. – Kyllähän se itseäänkin motivoi. Joskus kun oma elämäntilanne antaa myöden, niin voisin toimia kummina jollekin, joka on samassa tilanteessa kuin on itse ollut, Mannila sanoo. Kaksikon ”virallinen” kummisuhde päättyy lokakuun lopussa. He ovat silti varmoja, että pitävät sen jälkeenkin yhteyttä. – Tiedän, että jos minulle tulee joskus joku kinkkinen tilanne voin aina soittaa Irmelille, Mannila sanoo. Lisätietoja perhekummitoiminnasta: www.varsinaissuomenpiiri.mll.fi