Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lentäminen vaihtui kotipihan kunnostamiseen – naantalilaisella lentokapteenilla Tomi Virolla on vahva palo takaisin töihin ja ilmaan

22 vuotta Finnairin lentokoneiden ohjaimissa. Niistä viimeiset 8 vuotta lentämistä kaukokohteisiin Aasiassa ja Amerikassa. Viime keväänä koronan sulkiessa matkailuhanat lentokoneen ohjainpuikot vaihtuivat naantalilaisella Tomi Virolla tiskiharjaan ja ruohonleikkuriin. – Tässä puolen vuoden aikana on kyllä oppinut arvostamaan kaikkia niitä, jotka ovat koko ajan kotona lasten kanssa, toteaa Viro. Vielä ensimmäisten koronauutisten kaikuessa Aasiasta tammi-helmikuussa, Viro ei osannut kuvitellakaan, että istuisi seuraavana syksynä keskustelemassa lomautettuna olemisesta ja lentojen melko täydellisestä loppumisesta. Kevääseen asti Viron perheen aikatauluja ovat tahdittaneet Tomin työajat. Kolme päivää reissussa ja kolme päivää kotona. Vapaita viikonloppuja lentäjällä on ollut suunnilleen yksi kuukaudessa. – Yleensä olen työreissujen jälkeen kotona joskus kuudelta illalla ja vaimo tietää, että ei saa antaa minun tarttua mihinkään vähänkään vaativampaan hommaan niinä iltoina. Kolmen päivän työreissut ovat kuitenkin paljon mukavampia kuin ne työvuodet, jolloin tein kotimaan ja Euroopan lentoja 12 tuntia päivässä ja ajoin aina takaisin kotiin nukkumaan, Viro kuvailee. Lentäjäksi kaverin yllyttämänä Kun Viron 3 lasta olivat pieniä, hän lähti aamuisin 03.30 ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Kotiin hän ehti samana iltana joskus 19 aikaan. – Tuolloin muistan ajatelleeni, ettei tässä ole mitään järkeä eikä minusta kauheasti kotona apua ollutkaan. Vaimoni Kirsi hoiti silloin kaiken kotona, Viro sanoo. Lentäjäksi Viro ajautui, kun hän oli opiskelemassa Porissa ja pelasi samaan aikaan jääkiekkoa. Joukkueen maalivahti halusi armeijaan ilmavoimiin ja houkutteli Viron hakemaan myös. Viro pääsi, joukkuekaveri ei. Armeijan jälkeen Viro olisi voinut edetä kadettikouluun, mutta lentäminen houkutteli niin paljon, että hän haki Finnairin ilmailuopistoon Poriin. – Se oli parin vuoden todellinen rutistus. Vuonna 1998 lensin ensimmäisen matkustajalentoni. Ehkä mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin se, kun vaihdoin Euroopan reittien pienemmistä koneista laajarunkokoneisiin. Aluksi nelimoottorisen Airbus 340n ja myöhemmin yhtiön lippulaivan Airbus 350n ohjaimiin Olin tottunut, että viimeistään kiitoradan puolessa välissä kone oli jo ilmassa, Ison koneen ohjaamossa oli kutkuttava tunne, kun näki että kiitorata uhkaa loppua eikä kone ole vielä ilmassa. Kyllä ne koneet ovat kuitenkin aina ilmaan saatu ajoissa, Viro sanoo. Koronan aikana Viro on päässyt lentämään kaksi kertaa toukokuussa ja kaksi heinäkuussa. Kaikilla kerroilla kyseessä oli rahtikuljetus ilman matkustajia. – Palo takaisin töihin on kova. Lähden oitis, kun kutsu vaan kuuluu. Tosin taitaa mennä seuraavat mahdollisuudet reippaasti ensi vuoden puolelle, Viro uumoilee. Lomautusaikana kotitöiden kimppuun Aluksi korona tuoma tyhjiö tuntui melkein musertavalta. Perheen kummatkin aikuiset oli lomautettuna yhtä aikaa ja lapset etäkoulussa ilman harrastuksia. Kevät ja kesä kuluivat sellaisia kotitöitä tehden, joille ei aiemmin ollut aikaa. – Vihdoin pihakin alkaa ehkä näyttää sellaiselta kuin pitäisi. Pensasaitoja leikkasimme keväällä innolla ja mietimme, miksei sitä ole tehty aiemmin. Tajusimme, että eipä ole ollut aikaa sellaiseen. Kaatopaikalle veimme varmaan kymmeniä kuormia jätteitä. Ruohoakin on tullut leikattua tänä kesänä useammin kuin koskaan. Vaikka Viro on töiden osalta lomautettuna, ihan laakereillaan hän ei osaa silti levätä. Lasten harrastukset ovat imeneet isänkin mukaan siten, että hän toimii Naantalin VG-62:n sekä jääkiekkojaoston varapuheenjohtajana että rahastonhoitajana. Lisäksi Viro toimii yhden jääkiekkojoukkueen joukkueenjohtajana ja yhden ringettejoukkueen rahastonhoitajana. – Viime aikoina ovat taas työhön liittyvät manuaalit alkaneet kiinnostaa niin, että niitäkin on tullut luettua. Lisäksi olen miettinyt, että voisi opiskella tässä jotain sellaista, mikä on sallittua lomautettuna ollessa. Olen aina tykännyt käsillä tekemisestä niin, että saa aikaan jotain näkyvää. Ehkä jotain siihen liittyvää, miettii Viro. Jos koronan tuomasta lomautuksesta Viron pitäisi etsiä jotain hyvää, niin se olisi huomio siitä, miten paljon hänen työnsä on aikatauluttanut perheen elämää. Sitä ei kuulemma työputkessa itse huomaa. Mökki voittaa matkustelun vaikka NHL kiehtookin Viron perheellä oli mennen kesän suunnitelmina lähteä rapakon taakse katsomaan ensin kevään nuorten MM-kisoja ja myöhemmin NHL-varaustilaisuutta, jossa perheen kaksosista Emil oli mukana. Kummatkin suunnitelmat vaihtuivat oleskeluun kotona ja mökillä. – Matkustelua en itse oikeastaan kaipaa, mutta ymmärrän kyllä perhettä, että he haluavat matkustaa. Meillä on mökki Merimaskussa, joka riittäisi minulle ihan loistavasti. Sitäkin on tullut remontoitua nyt koronan aikana, vaikka toki joutuu miettimään, miten paljon rahaa haluaa uhrata siihen. Purkaminen kun ei maksa mitään, mutta uuden pinnan laittaminen sitten jo maksaakin, huokaa Viro. Kovana NHL-fanina Viro olisi halunnut työreissuillaan ehtiä seuraamaan joitakin otteluita Pohjois-Amerikassa, mutta 8 kaukolentovuoden aikana yhtään ottelua ei osunut niihin päiviin, jolloin Viro olisi paikalla ollut. Ehkäpä mahdollisuus NHL-otteluihin aukenee myöhemmin pojan mahdollisen NHL-pestin myötä.