Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sivellinkärpäsen puraisema Kristiina Sunell oppi naantalilaiselta akvarellimestarilta yksinkertaisen kikan, jolla kuka tahansa saa maalattua realistisen taivaan

”Ei taidolla, mutta intohimolla”, on Kristiina Sunellin johtoajatus maalaamisen suhteen. Hän innostui viime talvena kokeilemaan akvarelleja ja päätyi naantalilaisten hyvin tunteman taiteilija Tapani Kiipan oppiin. Kiippa opetti hakemaan valot ja piirtämään varjot. Ensitöikseen mestari väitti taivaan olevan ylhäältä tummansininen, keskeltä turkoosi ja alhaalta keltainen. Sunell nauroi. Johan laulussakin sanotaan, että taivas on sininen ja valkoinen. – Rupesin tosissaan katsomaan taivasta. Kyllä Kiippa on oikeassa. Lisäksi hän neuvoi maalaamaan mustaksi ne kohdat, joissa ei ole mitään väriä, Sunell kertoo. Maalaaminen rauhoittaa ja on avuksi myös päätöksenteossa Maalaaminen on ennen kaikkea saanut Kristiina Sunellin miettimään, mikä on elämässä tärkeää. Hän on huomannut haluavansa ennemminkin kuvata maailmaa kuin tehdä siihen mullistavia muutoksia. Naantalin kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna sekä ympäristö- ja rakennuslautakunnan jäsenenä Sunell on huomannut päätöksenteon koostuvan neuvotteluista, monikerroksisista strategioista, taktikoinnista ja stressistä. Maalaaminen auttaa häntä keskittymään ja katsomaan politisoituviakin asioita monista näkökulmista. Puoluekantaansa Sunell ei halua jutussa mainittavan. Halukkaat voivat katsoa sen Naantalin kaupungin nettisivuilta. Sunell tunnustautuu oman tiensä kulkijaksi, joka järkyttää säännöllisin väliajoin konsensusta. Kaikki eivät pidä siitä, että hän kehuu vuoron perään Vasemmistoliiton, SDP:n, Kristillisdemokraattien, Keskustan, Vihreiden ja Perussuomalaisten ajatuksia. – Jutun juju on siinä, että kaikesta pitää keskustella. Vain siten Naantali voi olla hyvä paikka asua. Sunell sanoo noudattavansa Paavo Väyrysen neuvoa nukkua yön yli ja päättää vasta sitten. Mitään päätöstä ei hänen mielestään kannata tehdä tunnekuohun vallassa. Diesel muistuttaa isoisästä Palataanpa akvarelleihin, ennen kuin juttu karkaa Kailon kaavoitukseen tai Kuparivuoren kerrostaloihin. Altistuminen taidekärpäsen puremalle johtuu perintötekijöistä. Kristiina Sunellin isoisä Eric Sunell maalasi sekä akvarelleilla että öljyväreillä. Hän teki maalauksia muun muassa Naantalin kirkosta ja puutalokortteleista. – Isoisä kuoli lukioaikanani. En muista hänestä paljoakaan, mutta hänen vuokseen tulin hankkineeksi dieselauton. Diesel muistuttaa minua isoisän öljyvärien tuoksusta, Sunell sanoo. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen puheenjohtajana Sunell on toiminut muutaman vuoden. Hän kuvaa itseään täsmällisyyttä vaativaksi raportti-ihmiseksi. Leipätyönään hän pyörittää ohjelmistoalan yritystä Naantalissa. – Sanoin heti Taidemuseon Kannatusyhdistyksen jäsenille, että te ette tule pitämään minusta puheenjohtajana. Seuraavana vuonna he väittivät pitävänsä ja pyysivät jatkamaan. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen kesänäyttelyä Kesti-Maarian talossa Sunell kuvaa 20 taiteilijan voimanponnistukseksi. Esillä on muun muassa Pirjo Viitasen lasitaloja ja nukketaiteilijana tunnetun Janette Räikkösen akvarelleja. Yhdeksi esikuvakseen Sunell nostaa kesänäyttelyssä nähtävät Pirkko Salovaaran akvarellit. Kesti-Maarian Kesä -nimeä kantava näyttely on avoinna 24.6.-28.7. Lisäksi Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys järjestää Naantalin Taidehuoneella taiteilija Harro Koskisen töiden näyttelyn 23.7.-11.8.