Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

"Koskaan en haluaisi tehdä työtä, jossa päiviä ei sisällöltään voisi erottaa toisistaan”

Kesä on mennyt, Jaska Jokunen - vai miten se sanonta meni. Näin on ohi myös paikallisen kesätoimittajan aherrus. Oman alan kesätyö on tuntunut aika kivalta sen jälkeen, kun on muutaman vuoden tehnyt kaikenlaista kivaa ja ei niin kivaa ansioluettelon täytteeksi. Tienaamisen lisäksi työkokemus on arvokasta, koska se on ainut keino saada tietää, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä, ja vielä tärkeämpää, mitä ei toden totta halua tehdä. Toimittajan töitä ei varsinaisesti putoile puusta, mutta kesätoimittajan pesti voi kiinnostuksella ja ripauksella taitoa irrotakin. Tässä työssä oppii arvostamaan ihan perusasioita, kuten työskentelyä omissa arkivaatteissa, siistiä sisätyötä ja sitä, että kahvia todennäköisesti kerkeää juomaan, jos tekee mieli. Eivätkä vapaat illat ja viikonloput nekään lukeudu huonoihin puoliin. Siihen päälle tulevat omat henkilökohtaiset lempparini tässä työssä, kuten ihmisten kanssa jutteleminen ja heidän elämänsä kohokohtien ikuistaminen. Mieleeni jäi tältä kesältä erityisesti yksi juttukeikka, jossa haastateltava sanoi minulle: ”Elämässä täytyy tehdä myös niitä epämukavia asioita”. Yksikään työ ei sisällä pelkästään niitä mukavia juttuja, mutta tuskinpa siinä hirveimmässäkään työssä kaikki on yhtä kärsimystä. Yksi työpäivä ei tee työstä kokonaisvaltaisesti huonoa. Yksi työni parhaita puolia on myös se, että oppii keskustelemaan ihmisten kanssa. Ennakko-oletukset ihmisistä ja asioista kaikkoavat nopeaan, kun pääsee keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kadulla ohittaisi taakseen katsomatta. Työni on tietyllä tavalla kertoa tarinoita: niitä, joita ihmiset haluavat kuulla, ja niitä, joita he eivät saisi koskaan muuten kuulla. Ennakkoluulojen karistaminen ja toisten kuunteleminen on katoava luonnonvara. Toivottavasti olen saanut ne taidot iskostumaan itseeni vielä pitkäksi aikaa. Monelle monipuolisuus on työn suola, niin myös minulle. Kaavoihin kangistuminen kun ei nuoren ihmisen maailmankatsomukselle tee hyvää. Koskaan en haluaisi tehdä työtä, jossa päiviä ei sisällöltään voisi erottaa toisistaan, ja jossa päivän ainoa sosiaalinen kontakti tapahtuu tietokoneen ruudun välityksellä. Jos työstä katoaa mielekkyys, leviää se tunne helposti myös työelämän ulkopuolelle. Sitä voisi kutsua itseään aika onnekkaaksi, kun on saanut nuorena ihmisenä käsiinsä työn, josta oikeasti pitää.